Syke, sydän ja sähkökentät (2. osa)

January 14th, 2012 § 0 comments § permalink

Tämän ja tulevat postauksen sykemittauksista perustuvat Achten J, Jeukendrup AE.,Heart rate monitoring: applications and limitations. Sports Med. 2003;33(7):517-38 -artikkeliin, Wikipediaan, muihin satunnaisiin läheteisiin joita tulee vastaan internetissä ja omiin muistoihin fysiologian opinnoista.

Sydämen sykettä (Heart Rate, HR) voi tutkia monella eri tavalla, josta yksinkertaisin tapa on asettaa korva rinnalle ja kuullostella pumpun toimintaa. Tästä hieman kehitteyneempi ja edelleenkin paljon käytetty laite ja menetelmä on stetoskooppi, jonka keksi René Laennec. Stetoskoopin avulla voidaan yksinkertaisesti mittalaitteen pinta-alojen suhteiden avulla voimistettua sydämensykkeen äänet. Tämä teki sydämen sykkeen seurannan yksinkertaisemmaksi sekä varmemmaksi ja siten edisti sydämen tutkimusta huimasti. Sitten 1900-luvun alussa Willem Einthoven kehitti ensimmäisen EKG-laitteen, josta olikin puhetta ja kuva edellisessä postauksessa. EKG-menetelmän mullistavia asioita oli tietysti sen perusta eli sydämen sähköisen toiminnan seuranta, mutta myös se, että EKG:n avulla saatiin rekisteröinnistä graaffi, jota voitiin analysoida rekisteröinnistä erillään (tämä alkaa olemaan jo aika tuttua myös urheilijoille). Pian EKG-laitteiston jälkeen kehitettiin kannettava holter-laite, jonka avulla voitiin tallentaa potilaan / koehenkilön sydämensykettä laboratorion ulkopuolella jopa vuorokauden mittauksia. Laite on muuten nimetty laitteen kehittäneen fyysikon mukaan.

Vasta 1980-luvulla ensimmäiset langattomat sykemittarit (HRM) otettiin käyttöön. Englantilaisilta Wikipedian sivuilta löysin vielä tiedon, että ensimmäinen langaton sykemittari kehitettiin suomalaisten hiihtäjien käyttöön 1977. Sykemittarit on tämän jälkeen kehittyneet aika moisiksi tietokoneiksi, jonka olette varmasti huomanneetkin. Uusimpia ominaisuuksia mittareissa on suuri muistikapasiteetti, kulutuksen arviointi, sykkeen variaation mittaus (Heart Rate Variation, HRV). HRV- mittauksia tulen käsittelemään seuraavassa bloggauksessa.

Jatkossa keskityn langattomiin sykemittareihin, jotka koostuvat anturi-lähettimistä ja vastaanottomista eli tyypillisesti kellosta. Suomalaisilla firmoilla kuten Polar ja Suunto on pitkät perinteet mittareiden valmistuksessa ja tästä johtuen myös tieteellisessä töissäkin vilahtelee runsaasti suomalaisia nimiä. Tästä johtuen myös kyseisiä mittareita on myös tutkittu paljon.

Sykemittareiden tarkkuus on mielenkiintoinen tutkimuksen alue. Jo vuonna 1988 on julkaistu 13 sykemittarin vertailututkimus lepo- ja rasitustilanteissa (rasituksella tarkoitetaan tavallisesti fyysistäkuorimitusta esimerkiksi juoksumatolla tai kuntopyörää) [1]. Tutkimuksen tuloksien perusteella sykemittauksen olivat tarkkoja 4 laitteen kohdalla ja nämä kaikki laitteet perustuivat rintakehänympärillä olevaan anturi-lähettimeen. Kaikki muut laitteet olivat vähemmän tarkkoja ja näiden laitteiden anturit olivat joko korvannipukassa, kädessä tai sormessa. Samana vuonna julkaistiin toinenkin vastaava tutkimus ja tulokset olivat samanlaiset [2]. Rintakehän ympärille laitetuilla mittareiden tuloksia on verrattu 1991 julkaistussa artikkelissa EKG-laittestoon. Sykemittarin tulokset olivat 6 lyönnin sisällä todellisesti (EKG) sykkeestä 95 % seuranta-ajasta, jossa oli lepo ja rasitusjaksoja. 2000-luvulla mittareiden tarkkuuta on myös vertailtu koehenkilöillä, jotka ovat psyykkisen rasituksen alla [3]. 30 koehenkilön sykettä mitattiin sykemittarilla ja EKG-laitteella psyykkisen rasituksen alaisena ja keskimääräiset sykkeet menetelmillä olivat 80.7 ± 10.4 ja 81.3 ± 10.4 eli käytännössö samat, vaikkakaan tämän tulos ei ota kantaa yksittäisten mittauksien eroon. Vielä otan esille yhden suomalaisten tekemän tutkimuksen [4], jossa tutkittiin Polar Vantage NV mittarin R-R piikkien välisen ajan määrittämisen tarkkuutta verrattuna jälleen kerran EKG-laitteeseen. Tutkimus osoitti, että mittarin R-R välin ero EKG-mittaukseen oli 95,2 % tapauksessa 1 ms.

Näistä tuloksista, vaikkakin ovat jo hieman vanhoja, voidaan todeta, että sykemittari pystyy luottettavasti määrittämään sykettä niin rasituksessa kuin levossa. En tiedä onko tällä hetkellä markkinoilla sykemittareita, joiden anturit kiinnitetään muualle kuin rintakehän ympärille, mutta ainakaan 90-luvulla ne eivät ole osoittautuneet yhtä tarkoiksi. Vaikka esitetyt tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneetkin mittareiden tarkkuuden hyväksi, minun käytännön kokemukseni sotii tätä hieman vastaan. Sykevyö välillä toimii ja välillä ei. Lisäksi ulkoiset tekijät haittaavat mittareiden toimintaa huomattavasti, kuten traineria ajaessani sykemittaus heittää kuperkeikkaa, jos kadenssi noisee yli 110. Muitakin vastaavia kokemuksia on esimerkiksi junaratojen ja korkeajännitelinjojen häiriöistä. Näitä tekijöitä tieteellisessä artikkeleista ei valitettavasti löydy ja olisikin kiva nähdä laboratorion ulkopuolella tehtyjä laajoaj mittareiden vertailuja.

Uskoisin, että mittarit ovat tässä esitettyjen artikkeleiden tulosten jälkeen kehittyneet ja etenkin sykevaihtelu eli HRV mittaukset ovat luotettavia monissa nykyisissä mittareissa. Vaikka valitettavasti taitaa olla niin, että sykevaihtelumittaus on yleensä käyttäjältä piilossa jonkinlaisen kuntotestimittauksen syövereissä.

Ensi kerralla sitten onkin luvassa sykevaihtelumittauksista eli HRV.

[1] LégerL, Thivierge M. Heart rate monitors: validity, stability and functionality. Physician Sports Med 1988; 16(5):143-51

[2] Macfarlane DJ, Fogarty B. Hopkins WG. The accuracy and variability of commercially available heart rate monitors. N Z J Sports Med 1989; 17(4):51-3

[3] Goodie JL, Larkin KT, Schauss S. Validation of the olar heart rate monitor for assessing heart rate during physical and mental stress. J Psychophysiol 2000; 14(3):159-64

[4] Kinnunen H, Heikkila I. The timing accuracy of the Polar Vantage NV heart rate monitor. J Sports Sci 1998: 16:S107-10.

Sydän, syke ja sähkökentät (1. osa)

January 8th, 2012 § 2 comments § permalink

from wikipedia

Otin iltalukemiseksi viime vuoden loppu puolella review-artikkeli sykemittareista. Artikkeli käsittelee sydämen sykkemittareiden käytettävyyttä sykkeen mittaamiseen aika liikuntatieteelliseltä kantilta. Artikkeli on sports medicine lehdestä: Achten J, Jeukendrup AE.,Heart rate monitoring: applications and limitations. Sports Med. 2003;33(7):517-38. Artikkelin pohjalta tuli ajatus, että voisi olla mielenkiintoista käydä läpi sydämen sähköiset ilmiöt ja edellä mainitun artikkeli pieninä tiivistettyinä paloina. Tämä ensimmäinen osa on siis se pieni intro sydämeen, sen toimintaan ja etenkin sähköisiin ilmiöihin, koska ne ovat nykyisten sykemittareiden signaalin perusta. Tulen tulevissa kirjoituksissani pureutumaan sitten tarkemmin edellä mainittuun artikkeliin.

Sydämen tehtäviksi voi yksinkertaisesti ajatella veren kierrätyksen. Tämän yksinkertaisen pumppauksen seurauksena elimistössä virtaa happea, ravinteita, kuona-ainaineita ja hiilidioksidia. Samalla sydän myös ravitsee itseään, joka on oikein mielenkiintoinen kompleksi. Virtauksen mukana elimistö myös tasaa lämpötilaa ja kuljettaa sisällä esimerkiksi lihaksissa syntyvää lämpöä iholle ja näin jäähdyttää lämpenevää elimistöä. Sydän sijaitsee suurimmaksi osaksi (ja hyvin usein) elimistön vasemmalla puolella keuhkon kupeessa. Se aloittaa sykkimisen alkiossa noin 25 päivää hedelmöittymisestä ja jatkaa sitä rytmiä vaihdelle aika pitkälle elämän viimeisiin hetkiin asti. Normaali leposyke on 50-80 lyöntiä minuutissa. Rasituksessa syke voi toisaalta nousta jopa yli 200 lyöntiin per minuutti.

Sydän koostuu neljästä kammiosta: vasen eteinen ja kammio sekä oikea eteinen ja kammio. Sydämen pumppaus levossa käytännössä on vain kammioiden tehtävä, mutta rasituksen kasvaessa myös eteisten työmäärä kasvaa. Sydän seinämät koostuvat sydänlihassoluista, jotka ovat toisiinsa yhteydessä yhteyslevyjen kautta.  Levyssä olevien aukkoliitosten kautta ionit pystyvät liikkumaan vapaasti solusta toiseen ja näin myös depolarisointi eli sähköimpulssit kulkevat nopeasti sydänlihaksessa.

Sydän on autonomisen hermoston hermottama, mutta se pystyy sykkimään täysin itsenäisesti. Jotta lihas voi supistua, se tarvitsee jonkinlaisen sähköisen impulssin. Tästä syntyy helposti mielikuva henkilöstä, joka on työntänyt pistorasiaan sukkapuikon, eikä saa päästettyä irti sukkapuikosta. Sydämen sähköinen heräte syntyy sinus- ja eteiskammiosolumukkeista, jotka pystyvät itsestään depolarisoitumaan ja näin aiheuttamaan aktiopotenttiaaleja (depolarisaatiossa hermosolun sähköinenpotenttiaali muuttuu hetkellisesti tietyssäkohdassa ja voi näin saada solussa etenevän “depolarisaation aallon” eli aktiopotenttiaalin etenemisen solussa. Toisin sanoen solu “lähettää signaalin”.).  Tavallisesti oikeassa kammion seinämässä sijaitsevassa sinussolmukkeessa syntynyt aktiopotenttiaali leviää sydänsoluja pitkin eteiskammiosolmukkeeseen, josta ne jatkavat sydämen kammioihin. Aktiopotenttiaali kulkee sydämen impulssijohtoratajärjestelmään pitkin ja se välillä hidastelee ja näin tuottaa sydämen ominaisen ja sen toiminnalle tärkeän supistumisrytmin. Supistumisnopeutta voi edellä mainitun hermoston avulla nopeuttaa tai hidastaa, riippuen tietysti elimistön tarpeista ja sen luomista ja hermoston kautta kulkeutuvista signaaleista.

Sydämen sähköinen toiminta luo myös elimistön ulkopuolelta havaittavan muuttuvan sähkökentän. Tämä etenkin fyysikkona ja urheilijana on todella mielenkiintoista. Sähkökentän muutoksia voidaan mitata helposti iholle sijoitetuilla elektrodeilla. Lääkärit kutsutvat tällaista tutkimusta sydänsähkökäyräksi tai ehkäpä jopa tutummin EKG-tutkimukseksi. Kyseisissä tutkimuksissa käytetään tyypillisesti noin 8 – 12 eletkrodia, jolla voidaan kartoittaa tai paremmin sanottuna projisoida sydämen muodostama sähkökenttä elektrodien suuntiin. Oikealla on hyvin tyypillinen ote EKG-käyrästä, johon on merkitty (P, QRS, T ja U) aallot ja kompleksit, jotka vastaavat sydämmessä “kulkevaa” aktivaatiota ja palautumista. En ala tätä tarkemmin tässä avaamaan, mutta tarkemmin voitte lukea vaikka wikipediasta. Lisäksi innokkaimmat voivat vierailla laajassa kirjastossa erillaisista EKG-rekisteröinneistä. Hienoa ja mielenkiintoista EKGssä on se, että monet sydämeen liittyvät sairaudet tai vajaatoiminnat voidaan nähdä tämän sähkökäyrän kautta tai sen muutoksina.  Toisin sanoen sydämen toimintaa voidaan tutkia täysin ulkoisesti ja halvasti!

from wikipedia

Otin EKG-mittauksen esille sen takia, että sitä voidaan pitää ns. golden standardina sykemittaukselle. Sen avulla voidaan luotettavasti määrittää syke ja paljon muutakin. On kuitenkin vaivailloista pukea esim. 12 elektrodia rintakehään ennen treeniä, jonka takia yksinkertaisempia mittareita on kehitetty urheilijoille. Terveelle urheilijalle sydämen sähköisestä käyttäytymisesti tärkeimmäksi piikiksi nousee R-piikki (katso kuva yllä), jota tyypillisesti useimmat sykemittarit seuraavat. Kahden tai useamman peräkkäisen R-piikin avulla voidaan määrittää hetkellinen sydämen sykenopeus (heart rate, hr). Toisin sanoen mittari mittaa R-piikkien välisen ajan. Tätä mittausta varten useat meistä ennen treeniä pukevatkin päälleen sykevyön, jossa pari elektrodia pyrkii mittaamaan R-piikkien tiheyttä. Sykevyö lehettää tästä viestin sykemittarille, joka informoi treenaajaa numeroin, äänin ja värinöin treenin vaikutuksesta sydämeen.

Tästä voimmekin hyvin jatkaa seuraavalla kerralla, kun pohdimme sykemittarin tarkoitusta, historiaa ja erillaisia mittaustapoja.

Muista äänestää!

December 28th, 2011 § 0 comments § permalink

Puhe tällä kertaa ei olekkaan presidenttiehdokkaista. Vaan anna äänesi sivuistani. Äänestys on tuossa –> oikealla!

Kiitos!

 

Hyvää talvilomaa ja Uutta Vuotta

December 27th, 2011 § 0 comments § permalink

Joulun pyhät kyllä kerkesi mennä, mutta voihan sitä vielä toivottaa poliittisesti korrektisti ja kaikille tasavertaisesti hyvää talvilomaa ja onnellista uutta vuotta.

Jälleen kerran tuhannet tehotuotantoporsaat pääsivät kärsimyksistään ja moni suomalainen nautti ehkä hitusen liikaakin hyvinvointia. Euroopan talouden pyörteet unohtuivat monien mielistä ja vasta ehkäpä kaikkien aikojen kovin Tapanin päivän myrsky rymäytti arjen herkkyyden mieliin ja säntilliset suomalaiset takaisin kotikulmilleen.

Valitettavasti moni meistäkään (ihmisistä) ei voinut nauttia keskitalven lomasta ystävien ja lämpimien patojen äärellä. Yksinäisiä ja syrjäytyneitä on kasvava määrä. Hyvinvointi kadottaa monen kohdalla hyvyyden ja jää vain vointi, jota turrutetaan kemikaaleilla -elämän värit häviävät lumettomaan talveen.  Työmarkkinat tulevat varmasti olemaan tulevana vuosina haasteelliset niin uusille tulokkaille kuin vanhoille konkareille. Talouden pönkittäminen yltiömäisellä kulutuksella on poliitikkojen helppo vinkki, jonka haasteena on kasvava velkataakka. Velkataakka jota ei edes Joulupukki jaksa kantaa. Se musertaa positiivisimmankin mielen ja jota pyritään keventämään niiden kustannuksilla, jotka eivät voi tai osaa vielä vaikuttaa. Jää vain mahdollisuus osoittaa mieltään, jota ei kukaan jaksa pitkään. Ensimmäisinä kärsivät ne joilla menee jo huonosti. Myöhemmin kärvisät lapsien ja nuoret, joiden kustannuksilla meidän tekemiä velkoja pyritään keventämään.

Olen itse nauttinut lyhyen lomani lähimmäisten lämpimässä ympäristössä. Olen saanut olla jälleen huoleton ja olen nauttinut. En tunne tästä tietystikkään huonoa mieltä. Pyrinkin jakamaan iloa ympäristööni ja näin vaikuttamaan positiivisesti.  Samalla pyrin tiedostamaan epäkohtia ja mahdollisesti vaikuttamaan tai puuttumaan niihin. Jos en voi suoraan tehdä muutosta tai vaikuttaa, niin tahdon rohkaista ja jakaa hyvää mieltä. On monia mahdollisuuksia vaikuttaa ja mielestäni kaikki on mahdollista kunhan vain pystymme säilyttämään mielikuvituksemme. Mielikuvitus mahdollistaa ratkaisut niin mahdollisiin kuin mahdottomiin ongelmiin -jaksakaa ainakin haaveilla.

Tässä vaiheessa en myöskään voi olla piikittämättä teitä lukijoita, jotka harrastavat, kuntoilevat ja tuskailevat kymmenien grammojen eroista hiilikuituisten juomapullotelineiden välillä. En tahdo syyllistää sillä, että meillä menee hyvin tai sillä mitä harrastamme, vaan tahdon vain muistuttaa, että olette hyvin voivia, koulutettuja ja mahdollisesti myös älykkäitä. Käyttäkää näitä mahdollisuuksia hyväksi ja pyrkikää hyvään. Hyvän ja lämpimän keskustelen kautta, voimme muokata ja rakentaa kestävemmän ja läheisemmän yhteiskunnan, josta jokainen meistä voi olla ylpeä. Oppikaa myös luopumaan ja nauttimaan toisten ilosta. Muista, että jos voit lukea tämän tekstin, niin sinulla menee hyvin. Jos et jaksa lukea sitä, syy on todennäköisesti täysin minun.

Monelta meistä puuttuu muutakin kuin lunta.

 

Tohinoita

December 18th, 2011 § 0 comments § permalink

Myyrä asuu metsässä pienessä kolossa. On tyytyväinen omaan tilaansa -en ole ainakaan hänen kuullut valittavan.

Minäkin olen tyytyväinen, kun sain pyöräni siirrettyä uuteen koloon. Valitettavasti trainerirenkaan vaihdon yhteydessä sisäkumi puhkesi eikä ajamisesta tullut mitään. Pyörä oli myös yllättävän likainen. Onneksi on pitkä talvi vielä edessä.

Eräs hirvirotu englannissa kasvatti aikoinaan todella suuret sarvet. Hirvi oli komea, eikä metsämies tai peto voinut olla hirveä huomaamatta. Kuitenkin varovainen hirvi oli vaikea metsästää ja harvoja olivat ne yksilöt joita oli saatu kiinni. Ajan myötä hirven ylpeys kasvoi sarvien mukana niin suureksi, ettei hirvi voinut enää piiloutua metsään. Sen sarvet tarttuivat kiinni puiden oksiin, eikä se päässyt enää juoksemaan karkuun. Hirvi oli kasvanut suuruudessaan liian mahtavaksi.

Tahtoisin tehdä kaikkea.. mutta en voi.

Flunssat on ilmeisesti sairastettu jälleen kerran tältä erää. Jään odottamaan seuraavaa aaltoa, mutta sitä ennen vietän toivottavasti joulua. Urheilut ovat jääneet vuoden viimeisten kiireiden jalkoihin.

Tunnen itseni ensimmäisen kerran vanhaksi.

Kuvassa: Tonttu työssään

Videot

December 14th, 2011 § 0 comments § permalink

Pitää nyt muistaessani heti mainita, että yritän saada sivujen päivityksen valmiiksi pian jonka takia uusia katkoksia voi sivuilla ilmetä.

Tämän lisäksi ajattelin panostaa myös enemmän blogin perinteiseen merkitykseen ja etsiä ja kaluta materiaalia verkosta teille katsottavaksi / luettavaksi. Tämä on tietysti suora seuraus siitä, etten saa itse kirjoitettua materiaalia niin paljoa kuin tahtoisin..

Alla on päivän piristys ja jotain uskomattoman hienoa taistelua.. tätä minäkin kannatan.

Äh..

December 13th, 2011 § 0 comments § permalink

yksinäinen_lehti.jpgYritin ja yritin vääntää uuttaa themeä sivuilleni, mutta eipäs antanut aika periksi. Vanhaa samaa mantraa toistan taas ja yritän siihen vaikuttaa. Tuntuu, etten saa mitään tehtyä, mutta aika vain lipsuu käsistäni..

Jotain uutta on kuitenkin ilmassa. Sain kuin sainkin vuokrattua kotimme läheltä “treenitilan” trainerille ja uskon, että pyörät tulevat pyörimään pian kohtalaisenkin usein -Kiitos vaukraisännälle! Trainerin hinkkaus varmasti tulee näkymään myös täälläkin. Valitettavasti en ole vielä saanut pyörää “rullalle” flunssan takia ja olen nyt joutunut vain haaveilemaan ensimmäisistä treeneistä. Onnistuneen maraton kokemuksen jälkeen, tulen edelleen keskittymään juoksuun tulevana talvena ja keväänä. Tätä varmasti tulevat auttamaan kiven kovat treenit Kivirannan Merjan vetäminä Liikuntamyllyssä. Näistäkin varmasti tulen kirjoittamaan pian lisää.

Sitten tutkimusmaailman puolelta. Tulevana keväänä isotooppilabramme tulee osallistumaan isoon lääketutkimukseen ja on hienoa päästä olemaan osallisena siinä. Tämän lisäksi olen saanut pari kuukautta virkavapautta ja vietän ne lääketutkimus keskuksen prekliinisessä kuvantamis/tutkimusosastolla. Tästäkin tulee varmasti hauskaa.. en tiedä, että kiinnostaako nämä asiat (mahdollisia) lukijoita. Viime aikaiset ajatukset ovat vain enemmän ja enemmän liukuneet tutkimusmaailman puolelle ja voi olla, että bloginikin tulee saamaan sävyjä tieteen tuulista.

Olen siis jälleen herännyt ja innostunut.. vaikkakin väsynyt ja flunssainen.

PS.Huomaa muuttunut netti osoite. Blogini siis sijaitsee suoraan http://towelmaster.net osoitteessa.

Peruskuntoa herätellessä

November 13th, 2011 § 0 comments § permalink

DSC_0803.JPGNyt on oleskeltu, nautittu ja syöty niin, että napa natisee. Isänpäivä tuli jälleen vastaan vuosikierron mukana, joka vain muistuttaa ajan huimasta kulusta. Isyydestä ja perheestäni iloitsen päivittäin ilman juhlapäiviä. Maailmaa on urheilutauon aikana katseltu eri kantilta ja uusia tutkimusideoita puntaroitu oikein kunnolla. Yksi kaverini artikkeli saatiin lähetettyä uudestaa arviointikiertoradalle ja pari muuta on mukavasti prosessin alla. Projektit ja harrastustutkimukset ovat mukavasti eri aloilta, ettei niitä mistään järkevää kokonaisuutta saa, mutta toisaalta sivistyminen usealle alueelle tuntuu suurelta vapaudelta jota harva pääsee valitettavasti nauttimaan.

Kuukauden päivät olen ollut käytännössä urheilematta. Tässä ajassa elimistö on ilmeisesti oppinut nauttimaan tekemättömyydestä ja tämän viikon ensimmäiset treenit ovatkin tuntuneet uskomattoman tukalilta. Etenkin olen päässyt kokemaan sitä “väsymystä” jota moni urheilun juuri aloittanut kokee. Kaikilla mittareilla mitatut kevyet juoksulenkit tuntuvat väsyttäviltä ja hiki lentää. Kolmen kuukauden tauon jälkeinen uinti tuntuu kuin punttisali treeniltä enkä kunnolla jaksa uida 200 m pidempää (kyllä.. olin uimatta noin 3 kk.. ). Lihakset hieman kipeentyvät ja iltaisin väsyttää. Itse osaan nauttia tästä fiiliksestä ja tiedän, että hitaasti edeten pystyn itseäni parantamaan tällä hetkellä parhaiten. Mutta uskon, että tämä on se fiilis joka saa aloittelijan epäröimään ja luopumaan koko hommasta -älä anna periksi!

Illat hämärtyvät ja pyöräilijät alkavat kaduilta vähentyä. Kuitenkin viime vuosien aikana talvipyöräilijöitä (ainakin minun mutufiiliksen perusteella) on tullut koko ajan enemmän. Jutuskelen liikenne valoissa aika helposti muiden pyötäilijöiden kanssa ja on ollut hienoa törmätä niin erilaisiin ja avoimiin pyöräilijöihin. On myös valitettavaa, että kaduilla pyörii edelleen  ”katujen kuninkaita”, jotka eivät toisia huomioi ja aiheuttavat turhaan vaaratilanteita. Lisäksi “superliima” pyöräilijät ovat taas raastaneet hermojani ja toivoisin, että jokainen joka viitsii polkea ketjua viitsisi myös näyttää käsimerkkejä kääntyessään. Tuskastumisen taustalla on kokemus perista todella läheltä piti tilanteesta. Tästä tulikin mieleen, että käykääpäs tsekkailemassa polkupyörä-wikisivuja. Siellä on mielestäni oikein selvästi myös esitetty liikennesäännöt joiden kertaaminen ei varmastikkaan tee yhtään pahaa kenellekään (ei edes autoilijoillekaan :).

Ei tässä muuten suurempia.. Nämä sivut pitäisi päivittää ja pastaohjeita muistaa kirjata. Seuraavaksi ajattelin tosiaan suunnitella juoksuohjelman tulevalle kesällä 2012 perustuen Daniels’ running formula kirjaan. Lisäksi “hapenottokyky” termi pitäisi avata kirjallisuuden avulla täysin auki. Myös sykevyön merkitystä olen viime aikoina miettinyt ja olisi kivata saada siitäkin asiasta keskustelua aikaan. Mutta sitä odotellessa..

kuvassa on näkökulma.

PS. Minä ja pari muutenkin triathleettia etsii treenitiloja pyörälle ja trainerille! Ottakaa yhteyttä, jos on vain jotain vuokrattavaa/tarjottavaa.

Maratonharjoitteluni vs. kirjallisuus

November 2nd, 2011 § 0 comments § permalink

Pari postausta sitten kävin läpi syksyn maraton harjoitteluani suppeiden tilastojen varjossa. Tällä kertaa ajattelin hieman selailla pari juoksu harjoittelu kirjaa ja verrata omia suorituksiani näiden kirjojen tietoihin. Kirjat ovat: Run faster 5k to maraton (Brad Hudson)  ja Daniels’ running formula (Jack Daniels). En mitenkään voi kattaa kirjojen kaikkia pieniä yksityiskohtia, vaan otan esiin pari omasta mielestäni mielenkiintoista asiaa esille.

Ensimmäiseks katsoin Run faster kirjasta harjoittelu määristä. Eipä kyllä yllätys, että määräni löytyvät kategoriasta: maraton | Beginner (30-40 miles / week). Tämä vastasikin täysin oletuksiani, koska olen aloittelija juoksemisessa. Kyseinen kirja kannustaa usean vuoden pitkä jänteiseen harjoitteluun ja kannustaa kohtalaisen hitaaseen kilometrien lisäykseen. Vastaavia kilometrimääriä löytyi myös kirjan esimerkki harjoitusohjelmista maratonin varalle osiosta: Master runner level 1. Vastaavia lukuja ei löydy Danielsin kirjasta, koska lähestyminen juostavien kilometrien määrään on erillainen.

Seuraavaksi tuli mieleen hieman tarkastella peruntreenien juoksunopeuksia. Omasta mielestäni juoksen aika kovaa vauhtia kaikki treenini (etenkin jos tähtään maratonille) ja tähän olen yrittänyt löytää jostakin jarruja. Valitettavasti tällä kertaa Hudsonin kirjasta ei kyseisiä lukujä löydy, vaan nopeuksien määritys perustuu henkilökohtaiseen tuntemukseen ja sen hetkiseen fiilikseen. Kirjassa kuitenkin painotetaan harjoittelun intensiteetin ja nopeuden suureen vaihteluun eli monipuoliseen harjoitteluun. Itse juoksin kaikki pitkätkin lenkit kisavauhtia ja kaikki lyhyemmät lenkit kovampaan eli tässä on selvä ristiriita Hudsonin lähestymisen kanssa. Tähän tietysti on syynä hyvin lyhyt harjoittelujakso joka minulla oli ja käytännössä jouduin treenaamaan vain kisatilannetta. Uskon, että hieman kevyempiä lenkkejä pitäisi saada plakkariin jatkossa. Danielsin kirjassa taas on vaikka kuinka paljon tarkkoja nopeuksia jotka riippuvat sen hetkisestä kuntotasosta. Tämä aiheuttaa pieniä ongelmia minu kohdallani, koska kirjan mukaan minun kuntotasoni on 50 tai 45 Vdot riippuen mitä kisatulosta käytän kuntoni määrittämiseen (kirjoittelen tästä lisää seuraavissa postauksissa). Näitä vastaavat harjoittelu nopeudet vaihtelevat 5m40s – 5m ja 5m-4m30s välillä vastaavasti. Kovemman kuntotason pisteet eli 50 Vdot saan puolimaratonin kisatuloksestani ja matalemman maraton ajastani. Tämä on toisaalta ymmärrettävää, koska harjoitteluni on ollut “kovaa” ja “nopeaa” ja tähdännyt enemmän keskipitkille matkoille kuin pitkille. On kuitenkin mielenkiintoinen sattuma, että harjoittelu nopeuteni osuvat aika tarkalleen tuohon 50 Vdotin nopeuksiin.

Viimeiseksi tahdoin vielä vertailla syksyn kisatuloksia ja niiden eroja, jota jo tein hieman edelläkin. Hudsonin kirja, joka tosiaan perustuu “fiilisten” pohjalta harjoitteluun, ei suuremmin tarjoa tilastoja tai taulukoita, joten otin saman tien käteeni Danielsin kirjan. Edellä jo mainitsin, että ½maratoni perusteella minun kuntoni oli 50 Vdot tasolla (älä välitä yksiköstä. Selvittelen sitä myöhemmin). Tämä tarkoittaa sitä, että minun harjoitteluni pitäisi perustua tämän tason nopeuksiin, jotta kehittyisin edelleen. Tietysti tavoitematkani sitten määrittää harjoittelun sisällön, mutta nopeudet tulevat tämän kautta. Danielsin kirja tarjoaa myös taulukon, jonka pohjalta voi arvioida muiden juostavien matkojen tavoiteaikoja, kun on tiedossa jonkun kisamatkan tulos. Puolimaraton ajalla 1h31min saa siis 50 Vdotin “tason”, joka mahdollistaa Danielsin mukaan 3h10min49s maraton ajan. Tämä tietysti vaatii sen, että olen harjoitellut 50 Vdotin tasolla (24 viikkoa) maratonin vaatimalla tavalla ja kuntotasoni on 50 Vdot maratonin aikana. Tämähän on upeaa, koska voin Danielsin mukaan voin vain harjoitella tällä kuntotasolla maratonin matkan vaatimalla tasolla ja tulen saavuttamaan vielä huikean parannuksen tämän hetkiseen ennätykseeni. On myös todennäköistä ja Daniels sen myös ennustaa, että kuntoni kasvaa harjoittelun aikana ja tulen pärjäämään vielä paremmin. Toisaalta, Danielsin mukaan maraton aikani ennustaa minulla 1h41min ½maraton lopputulosta. Tämä ei ole kovin mairittelevaa.. Tämä viittaa siihen, että vauhtia minulla on ja nyt minun pitäisi keskittyä (jos tietysti haluan :) maraton spesifisiin harjoituksiin ja sitä kautta pystyn kehittämään pidemmän matkan tuloksia.

Tällaisia hajanaisia ajatuksia tällä kertaa. Jatkossa ajattelin alkaa kehittämään Danielsin kirjan pohjalta juoksuohjelmaa johonkin tulevaan maraton -tapahtumaan ensi kesänä. Kirja on kutkuttava, koska se nimensä mukaan tosiaan tarjoaa “kaavan” jonka pohjalta harjoittelemalla saavuttaa kaikki “haaveet”.

Kuvassa: Sateenkaaren kaikki värit.

Mistä harjoittelu tila?

October 24th, 2011 § 3 comments § permalink

Englanti tuli ja meni. Näinhän siinä kävi, etten kunnolla kerennyt matkalla konetta avata joten bloggaukset jäivät tällä kertaa tekemättä ulkomailta. Kongressi oli hyvä kuten myös matka. Nyt suurimmaksi ongelmaksi tuleekin kaikkien ideoiden sulattaminen ja kondensoiminen omiin “harrastuksiin” sopiviksi.

Olen nyt pitänyt henkistä latautumistaukoa urheilusta pari viikkoa ja vähitellen alkaa, ainakin ajatuksissa, vatsa kasvamaan niin isoksi, että voisi jotain ruveta tekemään. Omat haaveet ja ajatukset on jatkaa juoksemista talven ympäri. Tämän lisäksi pari aamu-uintia ja toivottavasti myös pari sali / kuntopiiri sessiota voisi yrittää tunkea ohjelmistooni.

Harjoittelussani (tai paremminkin kuntoilussa) on “ongelmana”, ettei elämässä ole tarpeeksi aikaa kaikkeen. Tämän takia joudun antamaan elämän monille muille tärkeille / tärkeimmille asioille niiden tarvitseman ajan. Tämä tarkoittaa tietysti joistakin “haaveista” luopumista ja itseensä pettymistä. Asenne on tietysti väärä, mutta minkäs sitä omille tunteilleen mahtaa. Vuosi vuodelta sitä näyttää oppivan opitimoimaan harjoitteluaan käytännön kokemuksien kautta ja tuntuu, että voi saavuttaa kokoajan enemmän. Tietysti tähän vaikuttaa kehittyminen kaikilla tekemillään osa-aluilla.. ja tietysti myös vanheneminen.

Tästä pääsenkin pitkän kiertelyn jälkeen postaukseni otsikkoon. Eli mistähän löytyisi tila trainerilla harjoitteluun eli pyörällä ajamiselle sisätilassa. Tällä hetkellä kotona ei homma vain onnistu, eikä omaa “treenitilaa” eli autotallia ole. Onko vinkkejä? Tahtoisiko joku vuokrata tilan jostakin läheltä Käpylää? Yritin asiasta soitella Yliopistoliikunnan kumpulan toimipisteeseen, mutta he eivät voineet ottaa pyörää säilytykseen. Muuten asia olisi heille käynyt! Seuraava vaihtoehto oli Meilahden liikuntakeskus, mutta siellä on muutenkin hyvät spinning pyörät, joten sinne oman pyörän jättäminen / roudaaminen on turhaa. Paras homma käytännössä olisi, jos pyörän saisi töihin (jonnekin Meilahden sairaalan tienoille) ja tätä asiaa pitääkin vielä selvittää. Harjoittelun sijoittaminen työmatkojen yhteyteen tai edes lähi avaruuteen on osoittautunut hyväksi ideaksi!  Tässä olisi minusta Heltrille-seuralle hyvä tehtävä!  Onko muita ideoita?

Kuvassa tällä kertaa otos Birminghamin ostoskeskus Bullringin seinää.

« Older Entries