Autoin ja avustin ystävätriathleetteja tietokoneiden kanssa ja laitoimme Merja Kivirannan kotisivut hieman uuteen muotoon.
Käykääpäs sieltä myös katselemassa ja lukemassa tarinoita. Taitaa olla hieman kovempaa treeniä kuin täällä ;]
Istun lumipenkassa. Katson koskelle, jossa vesi virtaa ja sorsalinnut uiskentelevat. Aurinko paistaa kirkkaasti matalalta ja värähtelee pyörteiden reunoilta. Höyryä nousee jään alta virtaavasta vedestä. Pakkanen kerää kosteuden puun oksille. Luonto on kaunis, kuin luotu haaveille.
Hetken mietittyäni huomaan ettei minulla ole haaveita. Istun ja yritän. Ei haaveita. Ei todellakaan mitään. En löydä sisältäni haaveita ollenkaan. Nyt! Hetken luulen löytäväni pienen haaveen, mutta se paljastuu hetkessä teennäiseksi hölynpölyksi; se haihtuu ilmaan kuin höyry, eikä edes takerru oksiin. Oikeat haaveet kestävät vaikka sodan tai rakkauden. Loputtomat hetketkään eivät pure haaveisiin -ne kestävät.
Haaveita ei voi luoda. Ne syntyvät itsestään elämän mukana. Kokemukset, tarinat ja näkemykset muovautuvat pienistä ajatuksista suuremmiksi kokonaisuuksiksi kuin puro ja joki. Ne muovautuvat jossakin hetkessä, kasvavat suuriksi kuin meri. Niin suuriksi, ettei niitä voi kaapia kasaan tai laittaa purkkiin. Ne ovat käsittämättömiä, koska ne eivät ole totta. Ne ovat haaveita -dreams.
Ehkäpä haaveita on vain saduissa ja elokuvissa.
Haaveeni ovat poissa, jos niitä nyt koskaan on ollutkaan. Kyllä minulla on kasa tavoitteita. On numeroita ja päivämääriä. Voin leikkiä niillä ja jopa järjestää ne. Tunnen painetta, jos en saavuta niitä tai taputan itseäni selkään -itse voin päättää. On tärkeitä ja vähemmän merkityksellisiä tavoitteita. Tavoitteet ovat hienoja ja konkreettisia toisin kuin haaveet jotka ovat järjestymättömiä. Olen konkreettinen eikä haaveilla ole sijaa tässä hetkessä.
Jätän joen, kosken ja pullasorsat. Luntakin tippuu niskaan viereisestä puusta. Hankala kävellä tässä lumessa.
Äh… aave.
Sain ameriikan triathlonisteilta vinkkiä hyvästä online triathlon harjoituspäiväkirjasta. Samanlaista ohjelmaa olen itsekkin itselleni koodaillut, mutta ajan puutteen vuoksi homma edennyt hieman hitaasti. Olen kokeillut monia muita palveluja, mutta yleensä niistä puuttuu jotain. Ehkäpä tällä kertaa on hyvä palvelu löytynyt.
Kyseinen harjoituspäiväkirja pitää myös sisällään suunnitteluosion, jonne voi suunnitella tulevia harjoituksia ja kisoja. Harjoitustietojen lisäksi kuluneiden päivien fiiliksiä ja väsymystilaakin voi arkistoida. Kaiken lisäksi datan saa helposti lähetettyä itselleen esim. excel muodossa. Peruskäyttäjä (lisämoduleita tietysti voi ostaa) voi piirrellä datastaan graafeja kumulatiivisten tietojen (total time jne.) lisäksi. Hienoa on että palvelu on aika uusi ja sitä kehitetään kohtalaisella vauhdilla, joten nyt voi vielä päästä vaikuttamaan sisältöön helposti. Garminin mittarillekin lupasivat suoraa datansiirtoa piakkoin, joten palvelun sisältö vain paranee.
Kuten monissa “ilmaisissa” nettipalveluissa, tälläkin sivulle vilisee vaikka kuinka paljon mainoksia. Itse en tykkää mainoksista ja ne tekevät monet nettipalvelut ärsyttäväksi (ja ehkä hitaiksi ??) käyttää, jonka takia yritän päästä niistä eroon. Kyseinen harjoittelupäiväkirja madollistaa pienellä maksulla mainosten poistamisen sivuilta -täysin ymmärrettävää kehittäjien kannalta. Kuitenkin mainoksista pääsee myös helposti eroon käyttämällä firefoxin Adblock Plus lisävitkutinta.
Eli mistäs minä nyt puhun. Harjoittelupäivä kirja löytyy nimellä: TriBlogs ja samasta tuoteryhmästä löytyy myös pelkästään juoksuun, uintii ja johonkin muuhun lajiin optimoitu suunnittelu/kirjauspäiväkirja. Suosittelen ****- tähden verran ja jos satutte kirjautumaan, niin ottakaa yhteyttä Puolimatkassa korjaus: Towelmaster group ryhmään!
Kuvassahan tietysti on aamupala!
Vesivoima sarja etenee hitaasti kohti todellista päämääräänsä. Tänään ajattelin käsitellä hieman “huopaamista” eli scullingia. Eräästä nettisanakirjasta löysin seuraavan määritelmän:
…sculling is a means of propelling watercraft by moving an oar from side to side, while changing the angle of the blade so as to always generate forward thrust.
Mielikuvat pitäisi siirtyä samantien Italiaan ja kondoliajelulle.. ah. Uimisessa sculling tarkoittaa lähes samaa. Idea on käytää käsiä kui airoja (kuten uinnissakin) ja välittää voima veteen vaihtamalla airojen/käsen kulmaa ja suuntaa siten että voima suuntautuu “taakse” päin siten että vesialus eli vartalo lähtee liikkumaan eteenpäin.
Sculling on myös ehkäpä yksi tärkeimmistä tai parhaimmista tavoista oppia siirtämään voimaa veteen. Kuivalla maalla tehty voimaharjoittelu vahvistaa uintilihaksia, mutta pelkää raaka voima ei uinnissa auta, vaan voimansiirto pitää oppia tekemään oikein. Itse uskon myös, että uudet voimistuneet/stimuloidut lihakset oppivat oikean liikeradan ja työmoraalin scullingin avulla.
Alla esimerkki video scullingista youtuben syöväreistä, jossa näkee scullingin perusidean. (Videossa: pojan jalat roikkuvat ja nilkat ovat 90 asteen kulmassa joka hieman ihmetyttää).
Videosta saa hyvän käsityksen, että mistä on kyse. Tekniikka on kuitenkin harjoitettava altaalla ja eri variaatioita on loputtomasti. Esimerkiksi voit scullata sivuttain, mahallaan, selällään, pää menosuuntaan tai toisin päin, käden edessä, sivussa tai kylkien vierässä tai taaksen päin. Oheisesta kuvaliitteestä löytyy perus sculling vinkit (kuvaliite).
Suosittelen ensiksi testailemaan pystyasennosta scullingia. Tämän jälkeen ei muuta kuin makoilemaan mahallaan. Scullauksen aikana voi käyttää pullaria (eli kelluketta siellä jalkojen välissä) tai sitten voit pitää jälkoja pinnalla hyvin kevyillä potkuilla. Ideaalia olisi kellua ilman potkuja! Loppuun vielä erillaisia sculling harjoitteita youtubesta!
Muista uida paljon tai ainakin usein!
En kerkeä / jaksa / pysty kirjoittamaan tänään…
Nautin hetken pyörän selässä ja yritän huomenna uudestaan. Vesivoimaa Osa 3 tulee pian… Oheessa päivän pyöräilyltä fiiliksia.
Musiikki Eva Alkula & Tomoya Nakai: Youhiki levyltä kappaleen Kagome alkuosa.
Näin se vuosi taas humpsahti ja vierähti. Nopeasti vilkaistuna tuntuu, että mitään ei olisi kuluneena vuonna tapahtunut, mutta taitaapa asian laita olla aivan toisin. “Suorituksia” tuli tehtyä enemmän muilla kuin urheilunsaralla. Urheilun osalta suurinta antia on ollut kesän “juoksuinnostus”. En olisi uskonut, että addiktoituisin juoksemisesta niin helposti. Valitettavasti loppu syksystä tavoitekisa jäi välistä ikävien yllätyksien takia ja sitten vielä sain “juoksijan polven” (tästä pitää muuten kirjoittaa lisää, kun asiaa syystä selvitin).
Vesivoima saaga on edennyt hieman hitaasti, mutta siitä syytän täysin useita tenttejä joita tuli tehtyä syksyn aikana. Aikaa vain ei ole ollut kirjoittaa ajatuksen kanssa. Tenteistä yksi oli “pelätty” sairaalafyysikon pätevyystentti, jonka läpäisin oikein hyvillä pisteillä 26/36.
Muuten vuosi meni oikein mallikkaasti, vaikka tavoiteltua lisenssiaattityötä ei tullut kirjoitettua, eikä artikkeleita submittoitunut kuin yksi (tai kaveri sen submittoi ja laittoi ystävällisesti nimeni kanteen mukaan) -Jännityksellä odotellaan miten sen kanssa käy. Ensi vuonna sitten pitäisikin tulla pari juttua lisää ja lopullinen valmistuminen sairaalafyysikoksi.
Tämän vuoden loppu eli joulu ja välipäivät ovat tunnollisen työläisen tyylillä mennyt sairastaessa. Kurkku on ollut kipeä toista viikkoa. Onneksi tänään ensimmäisen kerran pitkään aikaan tuntuu olo parantuvan. Taisi olla viime vuonna sama juttu, vuoden sairastelut tiivistyy vuoden vaihteeseen.
Joulu hujahti perheen ja vanhempien kanssa mökillä. Parasta! Alemmassa kuvassa veljeni hyppy uuteen vuoteen!
Kaikkea hyvää ja kiitos kaikille. Ensi vuonna Puolimatkassa blogissa tulee vierailemaan uusi kirjoittaja ainakin yhden sarjan verran ja alustava-aihe: “Superfood”.
mökillä keskellä lumista luontoa. Luonto kauneinmillaan. Kännykällä kirjoittaminen vaikeaa joten välipäivinä lisää. Hyvää joulua ja muistakaa rentoilla.
Koska viime vesivoima kirjoituksen jälkeen tuli pari hyvää kommenttia, ajattelin hieman lisää vielä asiasta kirjoittaa -välttääkseni sekaannuset. Viime vesivoima osassa kirjoitin kuinka uin 25 m 8,5 käsivetosyklillä aikaan 22 s. Tämähän on hieman ympäripyöreästi kirjoitettu… voi minua…
Ensinnäkin on syytä huomata, että puhun sykleistä per altaanmitta, vaikka “tieteellisesti” olisi parempi puhua käsivetosyklin pituudesta metreinä. Toisena parametrinä pitäisi puhua taajuudesta eli siitä kuinka monta kertaa käteni pyörii esim. minuutissa. Uintinopeus riippuu käsivedonpituudesta ja niiden taajuudesta (vertaa juoksu: nopeus [m/s] = jalkojen pyörintä nopeus [1/s] * askeleen pituus [m] . Tämähän on kuin aalto-oppia: aallon pituus (käsisyklin pituus) ja taajuus (pyöritysnopeus). Nämä molemmat tekijät on helppo mitata etenkin jos joku toinen on altaan reunalla mittailemassa. Sweetenham (uimaguru ja tiukka äijä) ehdottaakin, että harjoittelualtaissa pitäisi olla tarkasti mitatut metrit, jotta uimari voi seurata uintiaan myös matkana. Hyvänä vinkkinä: uimahallin ratanauhoissa on altaan alusta puinaisia “pylpyröitä” ensimmäiset 5m ja puoliväli altaasta (12,5 m) on merkitty yleensä myös punaisella pylpyrällä.
Nyt kun katsomme uudestaan esittämääni dataa: 25 m ja 8,5 käsivetosykliä. Tästä voimme laskea syklin pituudeksi 2,9 m. Toisaalta pyöritystiheudeksi minuutissa 23,2 sykliä / min ja nopeudeksi 67,22 m / min. Tässä kuitenkin kannattaa huomioida, että voin varioidan syklinpituutta tai pyöritystaajuutta. Hyvä tekniikka mahdollistaa nopeamma pyörityksen ja pidemmän/tehokkaan “liu’un”.
Yhteenveto: käsivetosykliä per altaanmitta on ok arvo treenauksen apuna, mutta jos aletaan asioista puhumaan, niin puhutaan oikeista mitoista. (Mieltäni ilahdutti hesarin “teelusikka” ja “ruokalusikka” mittaartikkeli kuluneella viikolla!)
Pari viikkoa sitten uin hieman lisää “dataa” 50 m altaassa. Yritin uida mahdollisimman samalla tavalla kuin 25 m aikaisemmin ja päädyin seuraavaan saaliiseen: 50 m, 45 s ja 20 käsivetoa. Mutta jos vertaamme yllä laskettuun käsisyklinpituuteen pitäisi minun päästä 20 käsivedolla 58 metriä (2,9 m * 20 käsivetoa = 58 m ) -homma ei toimi?! Toisaalta on syytä muistaa, että 25 m metrin altaassa lasketussa käsisyklinpituudessa on “alkuliuku”, joka hiemankin harjaantuneella uimarilla on (vähintään) 5 m. Joten tässäkin huomataan, että toisesta “altaanmitasta” määritetyt arvot eivät noin vain tarkasti ole muutettavissa toiseen altaanmittaan. Totta kai liu’un vaikutuksen voi ottaa huomioon, mutta on ehkäpä helpompi testailla eri altaanmitoille eri arvot… tulee ainakin uitua. Nostin tämän asia myös esille, koska ammattilaisarvot jotka ovat kisoista määritetty, ovat 50 m altaille (jos toisin ei mainita).
Loppuun pitää vielä maininta, että oma ennätykseni on 50 metrillä 29 sekuntia (näin masters ukkona). En laskenut tämän uinnin aikana käsivetojani (koska en sitä paljoa ole harrastanut, koska olen harrastelija), mutta uskon, että se on ollut hyvin lähellä tuota 8,9 / 25 m (sisältäen käännökset). Tämä tarkoittaa, että olen pyörittänyt käsiäni huomattavasti nopeammin, kuin esimerkki datassani.
————— Pari muuta asiaa historian kirjoihin:
-Kokeilin muuten uida Garmin 310 XT mittarin kanssa ja onnistuuhan se -miksi ei?. Sykevyötä en käyttänyt, koska se ei kuitankaan toimi veden alla, eikä sellaiset vyöt pysy päällä uidessa -miksi pitäisi?. Mittari on aika mötikkä, joten eipä uiminen ole mitenkään herkkua. Kuitenkin parin kerran jälkeen siihen varmasti tottuu -onko tarvetta? kuitenkin itse tulen jatkossa käyttämään rs200 polarin mittaria altaalla, jos kelloon on tarvetta. Se on niin niin paljon ohuempi.
- Olen päässyt parille lenkille tänä viikonloppuna. Paras lenkki oli tänä iltana, kun lunta tuli taivaan täydeltä, eikä teitä ollut “lakastu”. Polvi ei kipeentynyt, mutta 8 ja 7 km lenkkien lopussa polvessa tuntui hieman omituiselta. Pitänee aloitella varovasti, mutta hyvälle tuntuu!
Harjoittelua korkealla (Keniassa)
Kommenttien mukaan harjoittelu paikka on 2400 m korkeudessa, eikä 1700 metrissä kuten videon teksteissä. Näin myös mainostaa alla oleva training centerikin.
Lisäksi sieltä löytyy ihan kunno training plääts:
Kuten viime kerran alustuksen jälkeen voikin arvata, seuraavaksi tulee käsienheilutteluanalyysiä. Syy tähän hässäkkään tietysti on selvä: Jos tahdot kehittyä, se pitää pystyä mittaamaan. Kuulostaa ehkäpä tylsälle, mutta fiiliksiin ei tällaisissa tapauksissa voi luottaa. Ah niin, hieman erillaisia mittausfiiliksiä (kuntotesti) voi käydä myös lukemassa Jupiksin sporttiblogista.
Palaatanpas takaisin minun dataa: 25 m 8,5 vetosykliä ja aikaa ~ 22 s.
Ensinnäkin, vetojen lukumäärien kanssa kannattaa hieman olla varovainen, koska esim. netti on pullollaan vetosykli (1 sykli = 1 käden koko sykli) tai käsiveto (lasketaan molemmat käsien vedot yhteen) lukuarvoja, eikä niitä välttämättä määritellä artikkeleissa ollenkaan. Minä puhun tästä lähdin aina syklistä eli 1 sykli on kun esim. oikea käsi kiertää yhden kokonaisen uinti syklin eli tulee toistamiseen veteen. Syklejä on myös helpompi laskea (sykli = käsivedot / 2). On myös kerran käynyt tuttujen triathlonistienkin kanssa tämä kömmähdys ja mietin todella pitkään kuinka toinen (hyvä) uimari pystyy uimaan 25 metriä 7 käsivedolla kun itse käytin 17 samalla matkalla..
Minä pyöritän uidessani 8,5 kertaa kättäni ympäri 25 m matkalla. Tämä on vain vertailuksi annettu luku, koska käytännössä oikeaa lukua ei ole olemassa. Jokaisella uimarilla on oma “sisäinensyklinsä” ja etenkin pituus “vaikuttaa” siihen (lyhyemmät pyörittelevät enemmän). Joitakin vuosia sitten oli “villitys” uida mahdollisimman vähäisillä käsivedoilla altaanväli, mutta käytännössä se johtaa siihen, että uimarin liukuu liian pitkään ja vauhti kerkeää hidastumaan. Kuitenkin kesivetojen lukumäärä on hyvä parametri seurata, koska se kuvaa vedon tehokkuutta (myös uima-asentoa). Ehkäpä syklien tiedotaminen voisi tuoda uintii sitä järkevyyttä. Esimerkiksi, jos uidessasi syklien määrä kasvaa tahattomasti 10 %, olisi syytä levätä, koska olet jo väsynyt ja alat uimaan tehottomasti -älä treenaa huonoa tekniikkaa!
Kuten jo tuli edellemmä mainittua, mahdollisimman matalat kierrokset ei kuitenkaan ole avain nopeuteen -voisithan olla pyörittämättä. Tämän takia on välillä hyvä ottaa aikaa. Ajan ja käsisyklien summalla saa ns. “uintigolf” tuloksen, joka kuvaa uintehoa. Itselläni oma tulokseni on 30,5 (25 metrillä). Jos saan pudotettua tätä lukemaa tiedän, että olen kehittynyt uinnissa.
Näiden lukujen avulla pääsee jo aika pitkälle. Seuraavaksi yritänkin päästä itse asiaan eli siihen harjoitteluun. Jos jotakin kiinnostaa niin alla pari lisä linkkiä tästä asiasta. Seuraavaksi kirjoittelenkin scullingista.
Hyvä linkkiä tästä aiheesta: Beginner triathlete sivustolla