Puolimatkassa

Kohta on viikko oltu kesälomalla. Helteet loppuivat juuri sopivasti ja sateet aloivat siinä samassa. Jos jotain positiivistä haluaa löytää, niin melanooman riski ei suuremmin näillä auringon säteilyillä enää kasva (koska iho ei pala, vaikka kuinka yrittäisi). Muistakaa käyttää aurinkorasvaa ensi vuonnakin!

Olen todellakin viettänyt nettimaailmassa hiljaiseloa kiireiden takia. Sain rutistettua lisensiaatintutkielman työden ja remontin välissä loppuun ja voimat menivät siinä rytäkässä todella finaaliin. Nyt parin viikon odottelun jälkeen sain tarkastajilta kommentit eikä mitään täysin tyrmäävää ilmennyt, vaikkakin muutoksia ja korjauksia työhön tuleekin… paljon jäi omastakin mielestä työhön tekemättä, mutt en vain jaksanut enää ähertää ja tahdoin sen pois käsistäni.

Urheilunkin saralla oma elo on ollut myös hiljaista. Aamupyörälenkit ovat olleet käytännössä ainoat happihyppelyt mitä olen kerennyt tekemään. Tämän lisäksi myös ulkomaailman seurailu on jäänyt vähäiselle. Nopeasti olen vain välillä silmäillyt Jupiksen uurastusta ja lähetänkin tässä samalla hänelle hienosta Challenge Copenhagen suorituksesta!

hieman masentaa tekemättömyys…mutta tästähän on hyvä lähteä suunnittelemaan tulevaa!

Suunnitelmissa olisi käytä jälleen juoksemassa Pääkaupunkijuoksu. Tänä vuonna en lähde haaveilemaan omia ennätyksiä, vaan tyydyn lönköttelemään pitkän kovan lenkin hyvällä fiilikselle. Tämän lisäksi haave olisi käydä juoksemassa Vantaan maraton. Aikaa treenailuun ei suuremmin ole, joten nämä juoksut ovat pohjaa ensi vuodelle. Tämän lisäksi, Jos aikaa on, niin käyn pyörittelemässä Tour de Helsingin.

Koska en ole kisaillut koko kesänä ja muutenkin treenailu on jäänyt vähäiselle, on suunnitelmissa aloittaa peruskuntoharjoittelu kausi ajoissa, josta kirjoittelinkin pian lisää..

Kuvassa: mätäkuu

Otsikossa on paljon voimaa, mutta postauksen sisältö tulee laimentamaan sen kovin hyvin… mutta asiaan!

Tänään Joroisissa todennäköisesti hikoiltiin perinteiseksi muodostunut Fintriathlonin puolimatka kisat. Olisihan se synti jättää niistä bloggaamatta! Tulokset löytyvät järjestäjien sivuilta. Kovaa on menty! Vanha kunnon blogi/treenikaveri Jupis kellotti oikein hienon tuloksen! Vakuuttavassa kunnossa mies ja jännityksellä jään odottamaan tulevan Köpenhaminenchanllenge tuloksia hänen osaltaan -hän on tekemässä unelmistaan totta!

Euroopan viinimaassa Ranskassa pyöritään taas ympyrää. Tour de France on kovassa käynnissä ja kisassa näyttää olevan pari voittaja kandidaattia jäljellä. Kisaa en kovin ole kerennyt seuraamaan, mutta löysin SRM- tehomittarin sivuilta jotain todella jännittävää luettavaa. Nimittäin SRM- blogista löytyy useiden etappien kohdalta kolmen ajajan teho,syke,kadenssi ja kaikki muut tiedot! Itse taisin tuossa aikoinani polkea 1 tunnin testissä keskimäärin 245 wattia ja 4 minuutin tehoksi olen polkenut 350 wattia. Voigt näyttäisi polkeneen 12. etapin aikana reilut 5 tuntia pyörää ja keskitehot ollessa kevyet 289 W -huhhuuh. Näyttäisi olevan kovin normaalia, että 60 minuutin keskiarvoksi pyöräilijät polkevat 300 – 370 W tehoja (tietysti riippuen etapista) eli saman verran kun itse pystyn ajamaan 4 minuutin ajan.

Tänään tuli sitten kilometrikisaan kirjattua päivän pyöräilyt ja samalla saavutettua 1000 km rajapyykki. Kisa on ollut käynnissä 11.5 lähtien joten karkeasti ottaen on tullut 2 kk ja viikon aikana ajettua noin 1000 km “työmatkoja”. Hauska on kirjauksista huomata, että viimeisen 2,5 viikon aikana on tullut ajettua 450 km. Hyvä nousujohteinen trendi eli eiköhän Tour de helsingissä pääse ajamaan oikein kunnolla!

Tämän kaiken ja hienojen kesäpäivien kunniaksi kävin vanhan ystävän kanssa oluella. Toivottelen hänelle mukavaa “pyöräretkeä”!

Lisuri olisi vieläkin kesken, joten nyt sen kimppuun! Nähdään pian!

Kesä on kohta ohi kunhan vain juhannus on vietetty. Sitten alkaakin jo matka kohti syksyä ja pimeitä iltoja. Minne meneekään kaikki tämä aika ja miksi sillä on niin kiire. Vai juoksenko minä vastavirtaan?

Ostin uuden pyörän keväällä (viitaten pari postausta sitten manailemaani pyöräkuumeeseen). Päädyin Felt 85 QX pyörään. Jälleen huomasin ajavani hybridi tyyppiseen pyörällä, mutta tällä kertaa uutena tuttavuutena pyörältä löytyy levyjarrut. Pyörä on tuntunut oikein mukavalta ja varmaan tulee taas tahkottua seuraavat 5 vuotta kunnes seuraavaa työmatkasotkuli tulee ostettua. Levyjarrut painavat, mutta sehän vain tekee reisille hyvää!

MM- jalkapallo on jees! Ikävää on kuitenkin puheet siitä, että törvien törinää alettaisiin TV- lähetyksistä suodatella. Sehän juuri tuo tunnelmaa ja tekee tapahtumista omaperäiseksi! Onneksi nettilähetyksissä torvet törisevät! Olkaa erillaisia… omanlaisia.

Pari viikkoa sitten satuin kaatumaan pyörälläni. Kaatuminen oli todella oma moka. Käytännössä tiputtauduin jalkakäytävältä ja pyörän poljin jäi katukiveyksen päälle. Kaatumisessa vasemman kyljen kylkiluu tai kylkiluun rusto murtui. Tämä on estänyt juoksemisen ja uimisen 2 viikon ajalta. Eilen kävin kokeilemassa uintia, eikä kylki tuntunut ollenkaan pahalta. Ongelmiksi tuli vain päästä altaaseen ja altaasta ylös reunan kautta. Ei voi varata vasemman käden päälle painoa ja tehdä vatsalihaksilla töitä… Olo on kuitenkin kohentunut todella hyvin parissa viikossa ja ensi viikolla taas voisi kokeilla juoksemista.

Aamupyöräily tuli aloitettua, koska uintia/juoksua ei ole voinut harrastella. 3 aamulenkkiä ( á ~40 km ) on vähitellen avanneet reidet ja pyörä alkoi jo hieman liikkua tänä aamuna. Sitähän voisi syksyllä käydä vaikka Tour de Helsingin ajamassa. Onkos innokkaita tekemään joukkuetta?

Lisuri on edelleen vaiheessa, mutta työ on edennyt hyvin.. (kuvassa Miyajiman saari Hiroshiman lähettyviltä, Japani)

Nyt on pidätelty taas pitkään happea eikä enää jaksa. Happi loppuu viimeistään siinä vaiheessa, kun kaikki paikat täyttyvät öljyllä. Varmaan monen mielestä on hieman “myöhäistä” tai jälkijunassa alkaa vauhkoamaan Meksikonlahdella tapahtuneesta öljylautan räjähdyksestä, mutta ajattelin kuitenkin koostaa pari linkkiä ja ajatusta asiasta.

Ensiksi asiaa kannattaa katsella Bp:n sivuilta bp.com. Sivut ovat oikein puhtaat ja mukavan näköiset. Jos ei nyt tarkasti sivuja lukisi, niin ei uskoisi, että kyseisen firman öljylautta olisi räjähtänyt reilut 40 päivää sitten. Ehkäpä he osaavat tehdä yhtä puhdasta hiekkarantaakin..

Näin ison asian edessä ei välttämättä onnistu edes turhautumaan, koska asiaa ei täältä Suomesta käsin oikein voi edes käsittää. Jos ei onnistu turhautumaan, ei välttämättä onnistu edes tuottamaan vihaa tai muitakaan tunteita -asian voi helposti unohtaa ja alkaa miettimään aivain jotain muuta. Tietysti voisi pohtia, mitä hyötyä on turhautua, kiihkoilla tai vihastua tällaisesta asiasta.. ja kyynisenä voisin todeta, että eipä kannatakkaan. Toisaalta kiihko ja viha tuo voimia ja muistoja joita ei unohdeta -eikä tätä kannata unohtaa! Ehkäpä tämän takia voisi jokainen hieman enemmän ja enemmän “ventiloi” tätä pientä öljylorahdusta. Itselläni vähitellen alkaa happi loppumaan ja rintaa painamaan. Suututtaa! En edes tiedä mistä aloittaa, koska en tiedä mitä tämä nyt oikeastaan tarkoittaa. Selvää on, että paljon luontoa tulee suttaantumaan (on jo suttaantunut), eikä sille voi enää mitään. Ketä minä nyt syytän? Keneen saan purkaa vihani? Syytänkö BP-Firmaa vai lainsäädäntöä? Olisiko vika kuitenkin tällaisten tapaturmien valvovan virkamiehen ja puutteellisten turvatoimien? Miksiköhän ne edes poraa öljyä siellä merellä ja kenelle?

No ehkäpä ei ole aika etsiä syyllisiä, vaan voisi keskittyä vahinkoon. Koska itse en asiaa käsitä, joku voisi sitten ennustaa/selittää lopputuleman tarkemmin. Samaan aikaan, kun odotellaan selvityksiä, voi vihaa purkaa esimerkiksi osoittamalla mieltä. Myös öljyvuodon kokoa voi tarkastella helposti nykyisillä karttaohjelmilla. Työpaikoilla voi esimerkiksi iltapäivisin sinilevälauttaennustuksien lisäksi suhteuttaa öljyvuotoa tutulle kotimaan rannikolle tällä palvelulla. Myös sinilevänkukintojen kyljestä voi löytyä pyörän ketjuihin ilmaiset voiteluöljyt, jos tämä tietokonesimulaatio pitää paikkaansa.

En ymmärrä. Mutta ehkäpä muistan ja otan vastuun tulevista päätöksistäni jatkossa.

Eipä muuta kuin kauhistelemaan.

Onneksi meillä on paljon järviä.

Näin sitä aika sujahtaa. Viime kirjoittelun jälkeen olen kerennyt piipahtaa 2 viikkoa Japanissa, vääntänyt useita sivuja Lisuria ja korjannut “valmista” koodiani 1,5 viikkoa. Formatoinut jonkinlaisen levyvian takia kovalevyni ja menettänyt joitakin tärkeitä valmiiksi tehtyjä tuloksia, jotka on onneksi uudestaan tuotettavissa. Lisäksi luen tässä samalla tenttiin ja iloitsen kaverin artikkelin hyväksymisestä (johon sain nimeni mukaan kiitoksena pienestä kirjoittelusta ja useiden Monte Carlo simulointien takia).. Ainiin ja pidin myös lääkisopiskelijoille (valitettavasti lähes unissani) 3 tuntia luentoja säteilyn biologisista vaikutuksista sekä tarkastin noin 150 tenttipaperia.. en ole urheillut ja paino noussut 2 kg = massakausi!

Ajattelin vielä hetken pidätellä hengitystä. Takana näyttää olevan noin 45 päivää ilman bloggausta. Välillä melkein unohdin koko asian.. mutta nyt kun Stadikkakin on auki ja työmatkajuoksu maistuu, niin paljon uusia ideoita herää. (Stadikalla tullut käytyä jo 5 kertaa uimassa!)

Kuitenkin pidätän vielä hengitystä “hetken” ja kirjoitan lisensiaatin tutkielman pois alta.. Moikataan kun tavataan!

Apua ja ehdotuksia lukijoilta. Tarvittaisiin ympärivuotinen työmatkapyörä levyjarruilla. Nykyinen Nishiki hybridi menee vaihtoon iän ja tuhoutuvien vanteiden takia. Vaihtoehdot tällä hetkellä Nishiki cross road mallia 09 (1000 €, lokasuojat ja polkimet kuuluvat kauppaan), Felt qx 75 (hinta noin 500 – 600 €) mekaanisilla levyjarruilla tai cube team 09 mallia (noin 800-900 €).

Kuten listasta huomataan, kiinnostaisi cycle crossarikin, mutta en jätä hybridiäkään pois. Cube team on hieman villi lisä, mutta maasturi olisi joskus kiva kokeilla :)

Antakaas kommenttia ja ehdotuksia.

Kiitos edellisestä artikkelista Markokselle ja Merjalle. Toivottavasti jatkossakin asia-tiivistelmiä saadaan heiltä lisää!

Omat ajatukset ovat olleet sekaannuksen ja kiireen vallassa. Työpakallani, kuten varmasti monien muidenkin, on meneillään kevään “hiihtoloma” sesonki. Melkeimpä kaikki käyvät vuoron perään Lapissa hiihtelemässä tai muuten vain käyttävät viimeisiä kesälomapäiviä vuodelta 2009 (tai itseasiassa 2008 kaudelta) pois. Tämän lisäksi töissä on ollut ilo saada pari uutta gammakameraa käyttöön. Tämä kuitenkin teknishenkisen työnkuvani takia tarkoittaa aika paljon töitä -töitä lomailijoidenkin edestä. Ja sitten on vielä se l….. kesken, josta en aloita kertomaan mitään.

Kuten pienen valitusprologin jälkeen voi arvata, on urheilut jääneet hieman… suorittamatta. Jossakin vaiheessa jopa suutuin ja ärsyynnyin lukiessani toisten blogeja eli turhaantumista ilmassa. Tämän takia olenkin hieman yrittänyt vielä entisestään tehostaa ajankäyttöä treenaamisen suhteen ja kyselin myös vinkkejä rapakon takaa, että kuinkas nyt. En tahtoisi rupsahtaa täysin, mutta käytännössä aikaa tai energiaa ei ole treenata. Mitä tehdä? Käytännössä ratkaisuja on vain yksi: yritä treenata ja treenaa heikkouksia. Tämä kohdallani tarkoittaa juoksemista. Lenkkejä on helppo suorittaa työmatkojen avulla vaikkakin ne syövät hieman energiaa päivän puurastuksista. Viime viikollakin sain mukavasti 6 juoksua tehtyä, vaikkakin niiden pituudet olivat mitä olivat.. Tämän heikkoiksien treenaamisen lisäksi sain neuvoksi tehdä punnerruksia! Tämä hieman yllätti, mutta hetken punnerrettuani asian kanssa se tuntui täysin järkevältä. Edessä kuitenkin oli uusi ongelma. En tykkää punnertaa (tai vetää leukoja) ja se tuntuu “pullistelulta” kuten puntin nostaminen. En suoranaisesti inhoa punnertelemista, mutta lihakseni ovat niin säälittävät, että kaikki voimaähertäminen on työlästä.. ja työläs on inhottavaa.

Tämän pienen motivaatio-ongelman rakaisuksi olenkin kehittänyt uuden treenaus metodin: Cheat yourself training. Otetaan esimerkiksi minä, joka ei tykkää punnertaa, mutta olisi kuitenkin motivoitunut yrittämään. Ensimmäinen askel itsensä huijaamisessa on valita tarpeeksi helppo suoritusmäärä per päivä, jotta onnistumisen riemua riittää vaikka muille jakaa. 1. askel: valitsin 10 punnerrusta. 1. askeleen pitää olla tarpeeksi helppo, että viitsit ja pystyt tekemään sen täysin “huomaamatta” itseltään.  Tämähän kuullostaa naurettavalta määrältä, mutta idea onkin, että seuraavana päivänä suorituksien määrä kumuloituu eli 10 + 10 punnerrusta. Punnerrukset tehdään erillisinä suorituksina ja näin 10 punnerrusta aamulla ja 10 illalla tuntuu edelleen todella helpolta… ja jopa niin helpolta, että ne viitsii tehdä.

Suorituksien kumuloitumista jatketaan 6 päivää, jonka jälkeen pidetään lepopäivä (7. päivä), kuten eräässä uskonnonkirjassakin sanottiin. 6. päivänä on siis tehty jo 60 punnerrusta 10 punnerruksen erillisinä suorituksina. Päivän ensimmäiset suoritukset todennäköisesti menevät jo todella helposti. Lihakset ja elimistö alkaa jo jopa odottamaan punnerruksia. Kuitenkaan huijauskierre on vasta aluillaan ja punnerruksista pitää saada tapa ja “huume”. Tämän takia suorituksien määrää vähennetään dramaattisesti ja aloitetaan 2. askeleesta, joka on hieman suurempi kuin 1. askel, mutta kuitenkin hyvin maltillinen. Itse lisäsin 50 % suorituksia eli 2. askel itseni huijauksessa oli 15 punnerrusta. 2. askeleen suorituksilla toimitaan samalla tavoin kuin 1. askeleen kanssa… eli punnerran 1. päivänä 15 kertaa (täh tämähän on naurettavaa), toisena päivänä 15+15 punnerrusta jne. Tätä voi käytännössä jatkaa n. askelta, mutta maltillinen harjoittelija tyytyy 3. tai 4. askeleeseen, jonka jälkeen kokeilee jotain “core treeniä” ja on tyytyväinen kun punnerrukset sujuvat todella helposti!

Kuitenkin kaikissa nautinnoissa, kuten itsensä huijaamisessakin, on se katala ja inhottava puoli. Aina ei kerkeä tai jaksa punnertaa. Tämän takia homman kietoutuu pirumaiseen sakkoon. Eli jos et pysty tai viitsi suorittaa kyseisen askeleen vaatimaan suorituksia, joudut aloittamaan seuraavan viikon yhtä askelta alempaa. Tämä jos jokin on kehityksen ja fiiliksien kannalta turhauttavaa ja saa helposti yrittämään vaikka olisikin hieman kiire.

Hyvää pääsiäistä!

Kuvassa muistutus menneestä talvesta ja motivoivista pyöräkeleistä.

Käytännössä nokka monitorissa ja lisurissa (ei liisterissä). Ei aikaa treenata tai kirjoittaa tänne.. Tänään ensimmäisen kerran lenkillä reilun viikon jälkeen. Ihanaa juosta.

Yritän päästä bloggailun pariin 1-2 viikon sisällä.

5 edellistä viikkoa tuli tehtyä harjoittelua hikoilu mielessä, jonka jälkeen piti kulunut viikko ottaa kevyesti. Elimistö alkoi väsymään eikä rasitus tuntunut enää oikein miltään -tarvitsin lepoa. Lepoviikko on ollut oikein tervetullut virkistys, mutta nopeasti sekin on mennyt. Kun hieman löysentää hikoilutasoja, niin huomaa kuinka harrastetutkimuksenikin lähtevät etenemään. Tulee lisää aikaa ja uni maistuu todella hyvälle.  Pelkkää lorvailua lepoviikko ei kuitenkaa ollut vaan suunnittelin ja suoritin “kuntoa puntaroivan” Functional Threshold Power testin (FTP testi) lauantaille, josta seuraavalla kerralla.

Hikoiluviikot oli täytettynä 3 napakalla uinnilla, 3 juoksulla (tempo, peruslenkki ja pitkälenkki) ja mahdollisimman suuresta määrällä pyöräilyä. Pyöräilyn suoritin joko hybridillä lumikinoksia uhmaten tai WattBikellä polkien. Kuluneella viikolla sain lainaan trainerin, joten pyöräilykin treenit helpoittuvat jatkossa. Käytännössä kaikki pyöräily oli aika kovaa ja perusideana oli pyörittää ja vetreyttää jalkoja kovien juoksulenkkien jälkeen. Muulloin sitten ajaa keskikovaa tehoja (ei kuitenkaa voima mäkiä).

Uinti keskittynyt uintitehojen kehittämistä/etsimiseen. Uintitreenit ovat koostuneet parista omasta treenistä ja tämän lisäksi olen kerran viikossa käynyt kiven kovien triathleettien kanssa polskimassa Krista Terämään määräyksen alla (Kristan linkki triathlon liiton lehteen, jossa kristan kirjoitus triaathlon uinnista!). Omat uintini ovat keskittyneet edellisen vuoden uinneista poiketen pelkästään vapaauintiin (ennen uin HSS:n seurassa). Lisäksi treenit ovat sisältävät kohtalaisen pitkiä uimasarjoja, joka on ollut muutosta edellis vuosiin. Esimerkiksi:

1. treeni:
300 alkuverra
10 x 50 uintigolf
8 x 250 @ 95 % tehoilla
4 x 25 hypoksia eli hengittämättä
150 kevyt verryttely

2. Treeni
500 AV (200 vu, 100 non-vu, 100 potkut, 100 kylkipotkut)
5 x 400 @ 90 % tehoilla.
200 korkea kyynärpää (kädet nyrkissä tai tennispallot käsissä)
100 lv
* tehoilla tarkoitetaan: 1k testin tulosta jaettuna 100 aikoihin.
Eli 15 min/1k -> 1m30s/100m. 95 % = 1m35s ja 90% = 1m40s.

Lisäksi olen uinut 1k testin joka toinen viikko (1 kerta jäi välistä). Tällä hetkellä treenien keskellä 1k menee kivasti alle 15 minuutin. Uintigolf (josta kirjoitinkin aikasemmin) kehittyi myös mukavasti 25 m altaassa ja tulosparannusta tullut pari sekuntia ja 1 vetopari! Eli uinti ainakin näiden parametrien mukaan tehostunut.

Juoksu on ollut tämän talven superinnostus. Olen saanut säännöllisesti juostua ja pitkätkin lenkit ovat lähestyneet parhaimmillaa 2 tuntia. Myös vauhtia näyttäisi olevan ja alle 5 min / km näyttää menevät kevyesti liukastellen. Odotan innolla kevään puolimaratoneja! Juoksujen tehot ovat olleet Tempo ja peruslenkeillä aika korkeat ja sykkeet ovat olleet 160 – 170 välillä. Pidemmillä lenkeillä on sitten otettu hieman rennommin.

Harjoitteluun on löytynyt aikaa noin 7-10 tuntia per viikko, joka tuntuu omalla tasollani olevan aika hyvä määrä. En ole koskaan aikasemmin tehnyt harjoittelua näin “triathlon keskeisesti”, vaan aikasemmin olen käytännössä uinut noin 4 kertaa viikossa, jonka lisäksi käynyt 1-2 kertaa spinningissä. Näihin tunteihin en laske työmatka- tai kaupunkipyöräilyä. Kuten Jupis kommentoikin aikasemmin harjoittelua kirjoitustani, kehittyy harjoittelu ajan kanssa ja nykyään pystyy keskittymään olennaiseen. Tuntuu, että treenaus kehittyy -toivottavasti itsekkin. Tässä tohistessani, on alkanut enemmän ja enemmän kiinnostamaan valmentaminen… pitäisi löytää aikaa ja koekaniineja!

Edessä olisi vielä 2 reipasta viikkoa, jonka jälkeen taas uusia testejä. Tämän jälkeen harjoittelu muuttuukin, mutta siitä sitten lisää!

Lunta tupaan! Hienoa, että lunta sataa oikein kunnolla. Samalla on täysin uskomatonta kuinka ministeri illan uutisissa huomauttaa, että tällainen huono talvi voi tulla ensikin vuonna [tämän illan uutiset Yle 1]. Oli miten oli, itse olen ottanut lumesta kaiken irti ja innostunut käymään lenkillä oikein kunnolla. Eilen illalla pohdinkin, miltähän mahtaisi tuntua juosta tien pinnalla, joka ei luistaisi… äh aivan turhaa! Sitähän voi kokeilla hyppäämällä ojan puolella ja juosta lumessa joka ylettyy polviin asti!

Jotkut ovat ihmetelleet kuinka ulkona tarkenee juosta, mutta eihän siinä mitään ihmeellistä ole. Pukeutuu hyvin ja juoksee sitten vaikka vähän kovempaa, niin kyllä lämmin tulee ;] (pukeutumis vinkkejä Hanna[maraton] blogista).

Tosiaan kevättä lähestytään kovaa vauhtia ja kesän “kisoja” pitäisi alkaa miettimään. Ensimmäisen avauksen kisakeskustelussa triathlon blogeissa on tehnyt Teemu Lemmettylä, joka kutsuu kaikkia mukaan Joroisille tekemään suurta suomalaista triathlon kisaa. Itselläni kyseinen kisa harkinnassa, koska jotain pitää kuitenkin kesällä tehdä. Lisäksi tavoite on jatkaa talven juoksuinnostusta ja yrittää paremmalla onnella maratonia ja ehkäpä paria puolikastakin. Mitään vakavaa kisailua ei ole kuitenkaan luvassa vaan mennään omalla vauhdilla ja toivottavasti vähän kovempaa.

Yksi lisuri on vieläkin tekemättä, mutta onneksi isoveli tuo huomenna trainerin lainaan. Eiköhän sitten ala pyörät pyörimään… ja lisuri myöhästymään lisää.

Kuva arvoitukseksi lopuksi kysyisin, missä olen juossa, kun Garminin data näyttää seuraavanlaiselta. Lisää vinkkejä voi saada Jupiksen Sporttiblogista, joka taisi myös kirjoitella tulevista kisasuunnitelmista jokunen aika sitten…