Puolimatkassa

Triathlon on vain pieni osa elämää. Vain hyvin harva pystyy elämään urheilulla ja vielä pienempi osa triathlonilla. Loput (suurin osa meistä) joutuu sovittamaan harjoittelun sekä kilpailut työn ja sosiaalisen elämän asettamien rajoitteiden puitteissa. Suurin osa nauttii urheilusta eri ikäsarjoissa tai hakevat triathlonin kautta kokemuksia elämään. Kuitenkin moni totinen harrastelija helposti unohtaa todellisen elämän triathlonin takia. Elämää on ilman triathlonia, mutta triathlonia ei ilman elämää.

Monet nauttivat urheilusta ja useille se on tärkeä osa elämää. Kuitenkin on syytä muistaa että elämä seisoo usealla tukipilarilla, joiden tasapainoinen kokonaisuus on perusta eheälle elämälle. Urheilu voi yhdistää ja tukea “elämän kokonaisuutta”, mutta voi olla myös “hajoittava voima”. Muista nauttia urheilusta ja elämästä yhdessä.

Tämä oli viimeinen lakikirjoitus. Olen nyt 14 lain verran soveltaen lainannut ja suomentanut Steve Trewn kirjaa “Triathlon A training manual” alkusivuja ja nyt tämä “prologi” alkaa olemaan lopusssa. Tulen varmasti lainaamaan kyseistä kirjaa jatkossakin (ainakin niin pitkään kuin veljeni antaa minun kirjaa lainata), mutta yritän etsiä muitakin lähteitä ja mahdollisimman paljon seikkailla internetin sivuille, josta löytyisi teille mahdollisimman paljon mielenkiintoisia asioita. Jättäkään kommentteja ja ideoita -Kiitos!

Kirjoittelen tätä SPR:n verenluovutuspisteessä Yrjönkadulla. Luovutuspisteestä sattui löytymään nettiyhteys ja konekkin, joten mitenkäs se aika menisi paremmin kuin kirjoitellessa. Mukava huomata että luovuttajia on paljon, kuten entryn pituudesta huomaa. Hieman alan jo epäillä, että vertani tarvitaan… mutta kuulema sitä tarvitaan! Nyt onkin minun vuoroni… (kuvassa 30.1.2008 lauttasaaren sillan maisema klo: 07:40 -> valo lisääntyy!)

Jos vain osaisin uida paremmin… jos minulla olisi parempi pyörä… jos minulla ei ole niin paljon töitä… jos en loukkaantuisi näin usein… jos olisin hieman pidempi/ kevyempi/ painavempi/ pienempi… Jossittelu johtaa pidemmän päälle turhautumiseen ja katkeruuteen; se on hyvä tekosyy myös häviäjille. Jos et tykkää jostakin, tee asialle jotain. Ja jos voimavarasi eivät riitä asian “korjaamiseen”, on parempi jatkaa eteenpäin ja tehdä jotain muuta (oikealla: 2 rata ja valmiina lähtöö!).

Viikonloppu vierähti todella hektisissä tunnelmissa. Lauantain päivällä pidin noin tunnin esitelmän röntgenhoitajille, jonka jälkeen kiiruhdin Espoonlahteen uintikisoihin. Jännitystä ja adrenaliiniä riitti koko päiväksi ja palautumista on jatkettu sunnuntain puolellekin. Palautumisen kruunasi noin 2 h pyörälenkki aurinkoisessa ja hyvin liukkaassa, mutta lumettomassa talvisäässä.

Viriilit menivät hieman paremmin kuin saatoin odottaa ja olen vieläkin hieman yllättynyt suorituksistani. Sain suoritettu 5 onnistunutta starttia, eikä yhtään uintiani hylätty. Itse suoriuduin SuperMastersSarjassa sijalle 51. Alla on tulokseni ja täydellisen tuloslistan löytää täältä. Lisäksi kisoissa tehtiin myös n- ikäsarjan SM- ennätys naisten vapaauinnissa ajalla 2.42.49, joten suuren urheilutapahtuman tunnelmaa oli lauantaina ilmassa.

• Perhosuinti 33,87

• Selkäuinti  37,52

• Rintauinti  38,82

• Vapaauinti  29,94

• Sekauinti   1:18,32

Tuossa on sitten minulle uudet pohja-ajat joita lähdetään pienentämään. Perhosuinti sekä 40 s alitus rintauinnissa olivat iloisia yllätyksiä. Selkäuinti on ilmeisesti heikoin ja epätasaisin lajini, mutta syykin on tähän selvä: en ole uinut selkää! Selkäuinnin potkut kulkevat, mutta uintiasentoni käpristyy, kun kädet lähtevät liikkeelle eli perusteita vain harjoittelemaan (kuvan keskellä). Kuitenkin uudelle kymmenluvulle siirtyminen vapaauinnin ajoissa oli kisojen koho kohta, vaikka aika täpärälle alitus jäi!

Blogia tällä kertaa koristavat kuvakaappaukset muutamasta videosta, joita Annina kuvaili kisojen aikana (kiitos paljon!). Olen katsonut videot monia kertoja läpi ja löytänyt ainakin 1000 asiaa joita voisi uinnissani parantaa… jos olisin startannut nopeammin ja korkeammalle… Jos liuku olisi ollut pidempi… jos…

Lauantain Viriilit lähestyvät ja huomaan, että vatsani pohajalla perhoset alkavat jo availemaan siipiään. Keskiviikon kisaa edeltävissä treeneissä uitiin kisaverryttelyä, 50 m aikojan ja nopeutta. Oli myös hienoa huomata kuinka paljon on hyötyä päästä treenaamaan hyvässä porukassa ja kuinka tietämätön sitä voi olla. Valmentaja läksytti ja “potki” poikiin/tyttöihin lisää vauhtia sekä treenikaveri neuvoivat, kehuivat ja kommentoivat uintia. Ilmeisesti on vielä paaaaljon opeteltavaa. Lisäksi koko treenien ajan ilmassa oli pientä kisajännitystä -Mahtavaa!

Treenien yllätys (ainakin minulle) oli kehitykseni perhosuinnissa. Vuosi sitten en osannut uida perhosta edes 25 m “kunnolla” tai ainakin tämän vaatimattoman matkan jälkeen olin kirjaimellisesti kädetön. Potkujen ja käsivetojen rytmitys on viime kuukausien aikana alkanut hiotumaan jollakin tavalla yhdeksi kokonaisuudeksi. Rytmityksen mukana ote veteen on kehittynyt huomattavasti. “Perhoseni” on tehostunut potkujen avulla mutta myös hyvin piilossa olevat vatsalihakseni ovat alkaneet ymmärtämään perhosuinnin liikerataa, eikä kaikki huomio ja energia mene pakotettuun “pumppaukseen”. Vaikka moni triathlonisti ei potkuista välitä tai jaksa niitä harjoitella, niin olisi kuitenkin muistettava, että potkujen avulle uintiasento pysyy hallinnassa (horisontaalisesti) ja näin myös virtaviivaisena. Jos pelkillä käsillä pärjäisi, niin miksi potkuja edes opetetaan uimakoulussa? Potkujen tarkoitus on myös tukea käsien toimintaa ja viedä eteenpäin. Itse olen huomannut etenkin perhospotkujen kehittäneen uintiasentoani ja keskivartalon lihaksistoa… Niin siis onnistuin uimaan 50 m perhosta aikaan 35 s… No, toi on mulle mainio, mutta lauantaina pitää laittaa vielä paremmaksi!

Tässä kisaa odotellessani säädin Heltrin foorumiin uusia ominaisuuksia (eivät vielä näy käyttäjillä), yhtä netti-sivuprojektia ja tätä blogia. Kisaraporttia odotellessa voitte katsella Ironman “fiilistely” youtuben arkistoista ihka uuden video-pluginin avulla (joka toivottavasti toimii). Onhan tuossa hienoa kuvamateriaalia, mutta onpas kyllä “amerikkalais dramaattiseksi” väännetty…

En ollut huomannutkaan, mutta youtuben kätköistä löytyy myös tiivistetty, mutta kaikki lajit kattava The 1989 Ironman kisa. Mukana kaikki legendat, joten jännitystä ei kisasta puutu. Kisa on ladattu pienissä osissa palvelimelle ja ensimmäinen osa löytyy tästä.

Todella mahtavaa menoa, etenkin pyörät ovat mitä hienoimmat! Pitääpä muuten muistaa ostaa se aerobar!

Mukavia penkkiurheilu hetkiä.

Jos et nauti triathlonista, niin lopeta triathlon! Laji vaatiin paljon aikaa sekä sitoutumista, joten on täysin ymmärrettävää ettei kaikilla ole aikaa siihen. Jos huomaat, ettet enää nauti triathlonista, lopeta se viimeistään silloin.

Tämä ilta kului sähköpostien lukemiseen, vastaamiseen ja Heltrin nettisäätöihin. Välissä kokkailin pitkästä aikaa kunnolla ja meinasin tukehtua lohkoperunoihin*, kun satuin näkemään tämän “triathlon uinti” videon!

*5-6 isohkoa perunaa
pari runsasta lorausta oliiviöljyä
hyppysellisiä merisuolaa
mustapippuria
cayannepippuria
5 valkosipulin kynttä

Laita uuni lämpenemään 225 asteelle.
Pese perunat hyvin (kuoretkin syödään!).
Veistele perunat 8 lohkoon.Laita osa lohkoista
laakeaan kulhoon ja mausta suolalla, pippureilla ja
puolella valkosipulil silpulla. Lorauta öljyä päälle.
Lisää loput perunat ja "loput" mausteet. Sekoita
mausteet ja perunat huolellisesti. Kaada maustetut
perunalohkot pellille (kannattaa käyttää leivinpaperia)
ja perunat uuniin. Paista noin 35-45 minuuttia tai
kun perunat näyttää ja maistuu kypsille
(tässä välissä kannattaa tehdä muu ruoka).
Nauti!

Triathlon on laji, jonka piiriin hakeutuu henkilöitä, jotka tahtovat treenata pitkään ja kovaa. He usein tahtovat uida/juosta/pyöräillä pientenkin vammojen ja kipujenkin “yli”. “Selkään sattuu, mutta pakko treenata” tai “Olkapäätä vihloo kun uin, mutta eipä tuo mitään” tyylisiä kommentteja olen monestikkin kuullut. On syytä muistaa, että hoitamaton pienikin vamma voi kehittyä hyvinkin vakavaksi ja jopa pysäytäväksi vammaksi. Tämän takia onkin hyvä tiedostaa, hoitaa ja seurata vammoja ja kuntoa säännöllisesti. Vaikka kuinka olisi vaikea lopettaa hyvä treeniputki “pienen” vamman takia, voi jatkaminen olla paljon pahempi asia. Vamma voi kehittyä ja pilata treenikauden tai vielä pahemmassa tilanteessa koko kisakauden. Lisäksi on todennäköistä, että lisä lepo ja vamman parantelu mahdollistaa paremman treenauksen jatkossa. Ole varovainen, äläkä uhraa koko kautta pienten vammojen takia!

Alkava viikko tulee olemaan jännittävä. Töissä on ohjelmapäivityksiä ja uuden järjestelmän opetteleminen tuo aina uutta väriä arkeen. Lisäksi viikonloppuna on Viriilit (uintikisa) ja yksi laadunvalvonta esitys. Kisat ja esitys on mukavaa vaihtelua ja kyllähän ne hieman jännittääkin (jo nyt!). Viimeksi olen ollut uintikisoissa 17 vuotta sitten, joten saas nähdä miten käy. Viriilit eivät ole ihan tavalliset masters kisat vaan niissä uidaan ns. Super masters sarja. Ideana on (kai), että kaikkia lajeja uidaan erikseen 50 m (perhonen, selkä, rinta ja vapaa), sekä 100 m sekauintia, joiden ajat lasketaan yhteen. Tämän jälkeen vielä ajat korjataan jollakin “ikäkorjauskertoimella” jotta kaikkien ajat olisivat vertailukelpoisia. Tämän jälkeen katsotaan kuka on voittaja. Todennäköisesti voittaja löytyy 50-60 ikäisistä, koska ikäkorjaus ei kuulema ole ihan ajantasalla. Pärjätäkseni minun (kuulema) pitäisi uida SE-vautia, joten tämän takia tavoitteet onkin vain ehjässä suorituksessa. Tuleehan siinä tehtyä 5 kisastarttia, joka on todella hyvää kokemusta! Sekauinti ja käännökset tulevat olemaan todella räpellystä, mutta toivottavasti pääsen maaliin asti -Enkä ole viimeinen!

Kuva on vuoden -06 kesän pyöräretkeltä Fiskarsiin. Valoa, värejä ja kuivaa maantietä!

En tiedä kuinka paljon luette triathlon lehtiä tai nettisivuja, mutta olette varmasti huomanneet, että starojen (siis kovat naiset ja miehet maailmalla) haastattelujen yhteydessä yleensä esitetään heidän “tyypillinen harjoitus viikko” (tämä pätee urheiluun kaikissa lajeissa ja muillakin elämän alueilla). Samalle sivulle pitäisi myös samalla painattaa varoitus “hengenvaarallista” ja olisi myös hyvä, jos samalle sivulle saisi myös listan tämän staran “harjoituksista joita tein viisi vuotta sitten”. Ehkäpä tässä on pointtina se, että sinun ei tarvitse yrittää treenata samalla tavalla kuin joku muu ja että pitää muistaa treenata ainoastaan itseään varten.

Tätä voisi vähän miettiä lisää: Jos sinua sinua haastateltaisiin urheilu- tai triathlon lehteen, et ehkä kertoisi täydellistä totuutta harjoitusmääristäsi. Eihän kukaan uskoisi, että treenaat perusviikkolla niin “vähän”, jonka takia ehkäpä kuvailisit kovimman viikon treenejäsi -vai?

Itselläni on ollut kovin rankka viikon aloitus. Parit uimatreenit jotka ovat sisältäneet viime viikosta lähtien kovia vetoja ja yksi 4 tason spinning on vetänyt jalat todella löysäksi. Pinnistelen tämän viikon vielä kovilla tehoilla, jonka jälkeen aloitan “herkistelyn” 26.1 järjestettäviin Viriilit Vinstat-Super-Masters uintikisoihin Espoonlahdessa. Kevään aikana tulee myös Mastersien SM-kisat Lappeenrannassa, mutta sinne osallistumisesta en ole vielä varma. Vaikka kestävyyttä ja tekniikkaa tulee HSS:n treeniestä, niin pitää sitä nopeuttakin yrittää kehittää. Tämänpä takia kevään aikatavoite vapauinnin osalta voisi olla 30 s alitus 50 m:llä. Heltrin Jaakko pinko joululomilla kuulema 27,6 s pintaan 50 m (edit -HUOM tarkoitan Jaakko K:ta, enkä uintivalmentaja Jaakkoa! -). Sellaista se Saksa, bratwurst ja vesipalloilu teettää. Saas nähdä että milloinko minulta tuollainen onnistuu.

Alla on maanantain uinti treenit*. Toivottavasti tuosta saa jotain selvää. Esimerkiksi 2×100 su delfari pt, ov, rupu, ov rivillä tarkoitan, että sadat metrit jaetaan eri tekniikoihin (25 m pätkiin). Tässä tapauksessa siis selkäuinnin delfaripotkuihin, oma valintaiseen lajiin, rintauintiin perhosen potkuilla ja oma valintainen lajiin. Tämän jälkeen vedetään pari kertaan henkeä ja uidaan uudestaan samallainen 100 m.

*Lämmittely sarja: 3 x ( 300 + 200 + 100)

1.
100 ov, 50 pt, 100 ov, 50 pt
200 sku
25 skulling, 25 ov, 25 iilimato, 25 ov

2.
300 kv
2x100 su delfari pt, ov, rupu, ov  (rupu = rintauinti perhosen potkut)
25 hengittämättä 25 verraa

3.
4x75 potku, tekniikka, uinti
4x50 startti + 15 max
100 verra

Tehosarjat: 2 x (4 x 75) II -> IV tehoja kasvattaen. 1.30 lähdöllä
200 verraa sarjojen välissä
200 verraa

Lisää tehoja: 3 x 100 paloiteltuna
(50 III, 10 sekunnin tauko, 25 IV, 10 s. tauko, 25 IV)

50 verraa välissä (siis 2 kpl)
300 loppuverra

Älä aliarvioi omaa potenttiaaliasi ja kykyä kehittyä. On helppo katsoa viereistä uintirataa ja ajatella:”Ei minusta tule koskaan noin hyvää…”, mutta miksi ei? On todellakin vaikea saavuttaa massiivisia kehityksiä hetkessä, mutta on helppo kehittyä vaikkapa 1 s sadan metrin uinnissa tai 10 sekunnin kehitys 10 km juoksussa. Kun olet saavuttanut ensimmäiset 10 s, voit lähteä tavoittelemaan seuraavaa 10 s ja seuraavaa ja seuraavaa. Eipä aikaakaan, kun pienistä saavutuksista on kasvanut jo huomattava parannus. Pienistä sekunnin kehityksistä on tullut minuutti tai kaksi. Aseta itsellesi seuraava kehityksen taso ja olet lähempänä haavettasi. Lopullisen tavoitteen saavuttaminen voi kestää kuukauden, vuoden tai jopa 5 vuotta, mutta tulet saavuttamaan tavoitteesi joskus (tässä on jotain Zeniä, kun oikein ajattelee).

Työ, harjoittelu ja kaikenlainen yleinen säätäminen esimerkiksi opiskelujen ja tulevan esitelmän väsääminen on vienyt viimepäivinä kaiken ajan ja jotenkin tuntuu, etten kerkeä edes hörpätä kahvia kunnolla (tää on paha juttu). Lisäksi vielä nettimollukka ei ole toiminut kunnolla viimepäivinä ja hermot menee säätämisen kanssa. Tahtoisi kirjoitella tännekin enemmän, mutta ehkäpä pitää yrittää tehdä asiat askel kerrallaan. Nyt on parasta ottaa askel sänkyä kohden ja asettaa tavoite huomiseen aamuun :]

Se on epäreilua, mutta geneettiset tekijät vaikuttavat meidän kaikkien kehittymiseen ja saavutuksiin. On todennäköistä, että huippu juoksijan ja Olympiatason uimarin yhteisellä lapsella on hyvä geeniperimä urhellullisia suorituksia ajatellen ja on hölmöä hukata näin hyvä “etumatka”. Tämän takia muista valita vanhempasi oikein. Niillä joilla ei nyt satu olemaan geneettisesti mainioita taustaa (suurin osa meistä!), joutuvat suoriutumaan parhaansa mukaan sillä mitä on. Joudumme harjoittelemaan järkevästi sekä systemaattisesti saavuttaaksemme maksimaallisen hyödyn omasta potenttiaalistamme.

Jouduin muuttamaan blogin ulkoasia hieman hätäisesti, kun huomasin, että edellinen theme, näytti perus explorerilla ihan kauhealta ja vääristyneeltä, enkä tahtonut että joku explorerin käyttäjä luulee että en älyä tehdä järkevän näköistä blogia (Vinkki: explorerin käyttäjät voisivat siirtyä minun mielestäni käyttämään firefoxia). Yritän saada lähipäivinä muokattua blogia hieman siistimmäksi. Jos joku sattuu huomaamaan jotain vastaavaa, niin voi jättää minulle viestiä -Kiitos. Koristakoon Prahan matkakuva tätä entryä.

Aloitin tänä aamuna juoksemisen, kuten oli viime vuonna suunnitellut. Juoksin aamulla töihin ja iltapäivällä takasin kotiin ja matkaakin kertyi mukava (lyhyintä reittiä näin ekakerran kunniaksi) 11 km. Lepuuttelin hetken kotona jonka jälkeen olikin aika lähteä pyöräilemään illan uimatreeneihin. Loska crossailu fillarointia kertyi reilut 20 km ja siinä välissä uintitreeneistä reilut 3 km uintia. Tänään sattui olemaan kovat uintitreenit, jossa sarjana oli 3 x 6 x 50 m III:sta (1 min 10 s lähdöillä) → Nyt väsyttää mukavasti.

Pitkästä aikaa istuskelen yksin kotona ja selailen nettiä, luen kirjoja, tutkiskelen joululahjojani ja suunnittelen tulevaa viikkoa. Yksinäinen ilta tekee hieman haikeaksi ja päähäni pullahti jostakin pieni haiku.

Lunta pyryttää,

puut pukeutuvat viittaan,

valkoiseen silkkiin.

Jouluna sain kuin sainkin joitakin lahjoja, joka ilmeisesti todistaa että olen ollut edes vähän kiltti edellisen vuoden aikana. Lahjoihin kuului mukavia kirjoja, suklaata (tietysti) ja hieno TowelMaster pyyhe. Lisäksi sain lisää kosketusta japanilaiseen kulttuuriin umami kirjan, furoshiki-liinan ja – ohjeiden muodossa. Olin aikasemmin kuullut furoshikista todennäköisesti elokuvien, mangan tai animen kautta, mutta ilmeisesti unohtanut sen samantien. Olihan tästä ollut myös HS:ssakin juttu, mutta ilmeisesti olin missannut tuonkin jutun. Mutta kuitenkin, se on todella siisti juttu. Kaikenlaisia kauniita nyyttejä ja pusseja voidaan helposti solmia yksinkertaisista liinoista. Täältä löytyy joitakin “solmimisohjeita” kiinnostuneille. Omia lemppareita on kyllä tuo kahden kirjan ja pullon paketti! Saahan esimerkiksi uintikamatkin näin nätistä pakettiin…