Puolimatkassa

Eh, tuli sitten eilen innostutta niin, että unohdin täysin, mielestäni tärkeimmän pointtini… Eli kyllähän sitä avovesiuintia olisi mukava treenata. Harjoitella uimaan aallokossa, nauttia luonnosta,  harjoitella suunnistamista ja uida ryhmässä. Lisäksi käytännössä Suomessa kaikki kisat uidaan märkäpuvut päällä, joten pukujen ominaisuuksiakin pääsisi kokeilemaan kunnolla luonnon vedessä, mutta esteenähän tälle on vain pienen pieni ilmastollinen ongelma (ei ehkä 20 vuoden päästä). Suomessa järvi- ja meriveden läpötila on vaarallisen kylmää (ainakin pidemmille uintimatkoille) noin 8,5 kuukautta vuodesta, joten  onhan paha uintitreenausta noiden kuukausien ajalle on jättää. Tämänpä takia on vain syytä harjoitella altaassa ja yrittää kisojen lähestyessä päästä adaptoitumaan luonnon vesiin mahdollisimman pian. Sillä aikaa kun minä lasken lampaita ja valmistaudun huomiseen aamulenkkiin, niin voittekin arvailla kukas viereisessä kuvassa polskuttaa? Hän se vasta vesipeto olikin.

Ainakin pari viikkoa on jo kulunut siitä, kun viimeksi kirjoittelin mietteitäni triathlon uinnista, joten on ehkä jatkaa sepostuksia. On muutenkin jäänyt hieman vähäiseksi kirjoittelut viime päivinä, mutta kaikkea ei kerkeä vaikka kuinka haluaisi. Pitkästä aikaa työmaailman ja tutkimusten puolesta olen saanut innostuksen syttymään, joten kirjoittelut on tämänkin takia jäänyt hieman syrjään. Mutta ehkäpä lasi hyvää punaviiniä, leppoisa musiikki, treenien jälkeinen rentous auttaa kirjoittelun alkuun pääsemisessä tällä kertaa (toivottavasti en nukahda…). Kuvassa ilmastonlämpenemisestä muistuttaa todennäköisesti tämän vuoden massiivisin jäiden lähtö (joitakin päiviä sitten). Onhan noita ollut lähes kymmeniä tänä vuonna…

Olen kuullut pariinkin otteeseen väitteen että avovesiuinti eli käytännössä triathlonuinti olisi jotenkin hyvinkin erillainen laji kuin “tavallinen” allasuinti. Minusta tämä tuntuu hassulta ajatukselta. Onhan kysymys kuitenkin uinnista ja treeniohjelmiakin katsellessani huomaa nopeasti, että triathlonistitkin treenaavat hyvin samanlaisesti kuin uimarit. Harjoitteiden painotus voi olla hieman erillainen ja matkat pidempiä, mutta tekniikan osalta ihan samaa tavaraa. Ja miksi eivät harjoittelisi, uivathan uimarit kovaa. Tämä tuli myös todettua viime kesänä Seurasaaren ympäriuinnin aikana (matka ~3.4-3.6 km), jossa ns. pelkästää uintiaharrastavat menivät täysin omaa tahtiaan. Lisäksi onhan historia jo osoittanut, että monista kovista uimareista on tullut kovan luokan triathlonisteja (esimerkiksi Rick Wells ja Loretta Harrop).

Onhan se totta että, että triahtlonissa startti voi olla jotakin todella unohtumatonta ja uinnin alku voi muistuttaa enemmän lihamyllyä kuin uintikisaa. Vesi pärskyy, aaltoja joka puolella, rataa ei ole merkitty valkoiseen kaakelipintaan, kuten hallissa eikä mistään raosta saa happea. Paniikki kasvaa. Käsiä ja jalkoja löytyy joka puolelta ja välillä joku uin yli etkä vieläkään saa happea. Märkäpuku kelluttaa ja takaraivossa painaa ajatus edessä olevasta pyöräily ja juoksu osuudesta. Jos nämä “lievät” epämukavuuden unohdetaan, niin käytännössä uinti on kuitenkin uintia oli se luonnonvedessä tai altaassa. Tekniikka, veden “tunteminen” ja siihen tottuminen on molemmissa täkeää ja se mikä vie sinua eteenpäin.

Ennen kuin alan sopertamaan tulevissa entryissä uintiasennosta, uintivälineistä tai eri tekniikkaharjoitteista niin ajattelin muistuttaa uinti- tai triathlonharrastuksen aloittelijoita parista tärkeästä uinnin perusasiasta. 1) Laita pää veteen! 2) opettele tekemään oikeat käännökset. Ensimmäinen kohta on itsestään selvä. Et voi saada virtaviivasta ja hyvin liukuvaa uintiasentoa, jos yrität pitää päätäsi pinnalla. Ole ryhdikäs ja uskalla laittaa kasvot ja pää veteen. Toinen kohta onkin jo hieman monipuolisempi. Kuvittele ns. aloittelijan käännöstä altaanpäässä, jossa otetaan altaan reunasta kiinni, käännytään ja ponkastaan uudestaan uintii. Tällaisen käännöksen aikana saat levättyä jokaisen altaan mitan jälkeen ottamalla reunasta kiinni. Jatkettuasi uintia, luonnollisesti väsyt jokaisella altaan välillä vähitellen ja aika jonka kulutat seuraavassa käännöksessä on joka kerta kerran jälkeen pidempi. Tämän takia huomaamatta lepäätkin jokaisessa käännöksessä, jokaisen altaan välin jälkeen pidempään. Tämän takia on syytä opetella uintilajille tyypillinen käännös, jotta pystyt jatkamaan uintia saumattomasti ja saamaan harjoittelusta jotain muutakin irti kuin “25 m pyrähdyksia 1-5 s tauoilla”. Triathlonisteille saumaton käännös altaan päässä tekee allasuinnista kunnollista kisaharjoittelua. Lisäksi käännöslisää harjoittelun rasittavuutta ja samalla opit liukumaan, sukeltamaan ja pidättämään hengitystä.

Alla YouTuben kätköistä etsittyjä ja valikoituja uintikäännöksiä esitteleviä videopätkiä. Triathlonisteleille suosittelen volttikäännöksen harjoittelua (flip turn), mutta jos ei ole aikaa tai muuten käännös ei ala sujumaan niin rintauinnin tyylinen kämmenkosketuskäännös (touch turn) on myös todella hyvä vaihtoehto!

Flip turn video Youtubesta

tuble / touch turn Youtubesta

Taas yksi viikko vierähtänyt tästäkin elämästä. Valoisuus piristää, mutta toisaalta (tekemättömät)työt ahdistavat ja painavat takaraivossa kokoajan. Kesä tulee kauheaa vauhtia ja Joroisen puolimatkakin jännittää jo…

Perttu treenaa kauheasti ja “ihmettelee” että juoksu kulkee ja omat ennätykset tulee kirjattua (todennäköisesti) uusiksi. Voisi luulla että mies lähtisi tuollaisella treenausmäärällä jo lentookin, jos vain nyt lentämistä harjoittelisi. Jupis näyttää jaksavan myös treenata, vaikka hieman flunssaa ollut ilmassa. Hienoa myös kuulla, että Kuopiossa luisteltiin jälleen mainioissa tunnelmissa ja keleissä (linkissä iltasanomien video tapahtumasta). Hyvä Kuopio!

En ole kovin paljoa itse kirjoitellut treeneistäni, koska ei niissä paljoa mitään kirjoittamista ole, mutta tässä kuitenkin pieni yhteenveto perustreeniviikostani. Kulunut viikko oli jälleen kovin rento ja tavanomainen treeniviikko. 3 Uintitreeniä, joissa ollaan ilokseni alettua uimaan “pitkiä” vetoja (eli =>100 m kovaa). Matkaa kertyy viikossa noin 10 km ja uinti onkin peruskuntoni tukipylväs. Ajatukseni on ollutkin, että uin vähintään tuon verran viikossa ja muilla treeneillä luon harjoitusviikon dynamiikin eli rasitusvaihtelut. Lisäksi viikolla tuli käytyä 2 kertaa spinningissä ja 2 x juoksumatolla, joten kaikkia lajeja tuli harrastettua jonkun verran. “Raakaharjoitustunteja” eli aktiivista harjoittelua kertyi viikolla noin 7,5 h. Tämän lisäksi ajan pyörällä lähestulkoon kaikkialle ja ajokilometrejä kertyy noin 85 – 100 km arkipäivien aikana. Elikkäs tällaista täällä päin.

Lauantaina pääsin ohjaamaan HelTrin spinningin Töölö Gymissä ja olikin todella mukava päästä ajamaan oman musiikin tahdissa. Toivottavasti muutkin nauttivat spinningistä yhtäpaljon kuin minä (kuvassa hieman hiestä märkä ohjelma spinning tunnin jälkeen). Ensi viikolla Kemetter taitaa olla vetovuorossa, mutta toivottavasti pääsen pian ohjaamaan lisää tunteja!

Uintiradalta kuultua:

Pitäisi treenata ainakin 9 tuntia uintia viikossa, että saisi mitään kehitystä aikaan.

 Jäin sitten edellisen entryn jälkeen selailemaan hieman pidemmäksikin aikaa ilmasaastelaskureita, artkkeleita ja muita hömpötyksiä. Paljon on uhoa, dramatiikkaa ja epätoivoa ilmassa. Kauniita sanoja ja ideoita, mutta ei konreettisia tekoja.

Minun on vain vaikea uskoa, että esimerkiksi edestakaisen lennon (Keski-Eurooppaan) hiilidioksidipäästöt tulee kerättyä minnekkään jos maksan jollekin “saastefirmalle” 14.02 euroa, kuten www.climatefriendly.com sivusto lupailee (eihän niitä oikeasti minnekään kerätä, sen kyllä tiedän). Tässä on vain käytännössä mille tahansa firmalle hieno tilaisuus mainostaa, huijata ja puijata tietämätöntä kuluttajaa ja samalla nostaa hintoja vihreän, paremman ja toivottavasti myös kylmemmän tulevaisuuden nimissä. Enpä ihmettelisi yhtään jos joltakin kulmalta löytyy huoltoasema, joka myy 10 senttiä kalliimpaa ympäristöystävällistä bensiiniä. (Kulutushan on vain autosta ja kaasujalasta kiinni)

Satuin selailun aikana myös löytämään Helsingin yliopistossa tehdyn gradun, jossa tieteellisellä tarkkuudella puntaroitiin liikuntaharrastusten luonnonvarojen kulutusta MIPS- menetelmällä (Luoto 2007, Pro gradu). MIPS tarkemmin tarkoittaa (Material Input Per Service unit) eli materiaalipanos palvelusuoritetta kohden. MIPS kuvaa toimintojen ja tuotteiden elinkaarenaikaista luonnonvarojen kulutusta eli toisin sanoen kuinka paljon kuluu, että kuluttaja saa suoritettua haluamansa liikuntatoiminnon tässä tapauksessa. Gradussa on paljon mielenkiintoisia tietoa suomalaisten liikuntatottumuksista ja harrastusten luonnonvarojen kulutuksesta mutta niitä voitte itse tutkailla, jos jaksatte. Menetelmän mukaan uiminen on (valitettavasti, mutta ei yllättävästi) abioottisia luonnonvaroja kuluttavin liikuntaharrastus. Tämähän tarkoittaa, sitä että elotonta luonnonvaraa pitää kuluttaa yhden henkilön yhtä uimatuntia kohden eniten, kun vertailussa oli käytännössä kaikki suomalaisten suositut urheilulajit. Kuitenkin on syytä huomioidan, että “Abioottisten luonnonvarojen kulutukseen vaikutti eniten liikuntapaikalle matkustaminen”.

Olen uimahallin “ympäristöystävällisyyttä” mietiskellyt aikasemminkin, mutta tämäkin gradu sain minut vakuuttuneeksi siitä, että eipä se niin tuhoisaa ole. Parempihan se joukolla on käydä saunassa ja uimassa kuin lämmittää pari miljoonaa kerros- tai omakotitalon saunaa yksitellen. Ensikerralla kunhan vain rakentaisivat jäähallin ja uimahallin vierekkäin, niin tulisi huomattavia energiasäästöjän uimahallin lämmityskuluihin. Pitää lisäksi vain muistaa ajella fillarilla hallille ja pyytää monia muitakin mukaan, koska ” Tulosten perusteella liikuntaharrastusten luonnonvarojen kulutusta voitaisiin tehokkaimmin vähentää kulkemalla liikuntapaikalle henkilöauton sijaan julkisilla kulkuneuvoilla ja hyödyntämällä lähiympäristön tarjoamia liikuntapaikkoja. Myös liikuntapaikkojen kävijämäärien maksimoiminen on tärkeää harrastetunnille kohdistuvien materiaalivirtojen pienentämiseksi.”. Ei muuta kuin fillarin selkään ja uimaan! (kuvassa edelleen Kuopio Triathlon 07 kuntosarjalainen: tässä vaiheessa vielä 1. sijalla).

Työtä työtä ja työtä. Olen ollut tämän viikon “iltavuorossa” tai toisin sanoen päivystävänä fyysikkona (aamulla normaalisti töihin ja myöhään illalla pois). Päiväni ovat venyneet todella pitkiksi, jonka takia myös bloginkin päivitys on jäänyt hieman vähäisemmälle. Uintikirjoitukset tulevat saamaan jatkoa, mutta johtuen lievästä väsymyksestä päätin kirjoitella jostakin “kevyemmästä” aiheesta kuten hiilidioksidipäästöt.

Eipä varmaan kukaan ole voinut olla huomaamatta ilmastonlämpenemistä. Jos ei sitten leuto talvi, niin ainakin uutiset ja lehtien kirjoitukset ovat varmasti herättäneet monet asiaa pohdiskelemaan (toivottavasti). Viime vuoden lopulla (3-14.12.2007) varmasti monen toiveikkaat ajatukset (hihihi) kohdistuivat Balin ilmastonkokoukseen, jonne monet viisaat naiset ja miehet lensivät ympäri maailman pohtimaan kuinka ilmastonlämpeneminen voitaisiin pysäyttää tai ainakin hidastaa. Jotta keskustelemista voisi helposti seurata esimerkiksi täällä pohjoisessa kotikolossa, näiden edellä mainittujen miesten ja naisten perässä (tai edellä) Balille lensi arviolta tuhat kunta lehdistön ja muun median edustajaa seuraamaan kokousta. Huolimatta pitkistä matkoista ja kymmenistä tuhansista lentokilometreistä konkreettiset päätökset jäivät Balilla hieman vähäisiksi. Ilmeisesti kokouksen tärkein päätös tuli seuraavasta ilmastosopimuksesta, jonka pitäisi valmistua 2009 mennessä. Europarlamentaakko Satu Hassin kirjoitusten mukaan, luonnoksessa mukana olleet konkreettiset päätökset jäivät myös uupumaan tästä päätöksestä:

• koko maailmassa päästöt pitää vähentää selvästi alle puoleen vuoden 2000 tasosta vuoteen 2050
• koko maailman päästöt pitää kääntää laskuun seuraavien 10-15 vuoden aikana
• teollisuusmaiden päästöjä tulee vähentää 25-40 % vuoteen 2020

Tuohan oli jo vanhojen muistelua, mutta ajattelimpas vain muistuttaa, että tuollainenkin kokous oli ja mitä siitä jäi käteen. Vaikka mitään maailman laajuista päästöjen vähennyssopimusta ei saatu Balilla aikaan, niin voimmehan me alkaa vähitellen vähentämään omaa kulutustamme ja päästöjämme. Mielestäni ainakin ilmastokokoukset pitäisi esimerkikllisesti yrittää järjestää kokonaan virtuaalisesti esimerkiksi SeconLifessä ilman suuria lentokoneiden hiilidioksidi päästöjä.

Being a better athlete kirjoituksessa pohdittiin, jo joitakin kuukausia sitten, kansainvälisiin triathlon kisoihin osallistumista hiilidioksidipäästöjen kannalta. Sivuilta löytyy myös monia “hiilidioksidisynnin” anteeksi antavia nettisivujen osoitteita, joista https://climatefriendly.com/ on yksi esimerkki. Sivulla voit laskea kuinka paljon loma- tai kisalentosi tuottavat hiilidioksidia ja kuinka paljon sinun pitää lahjoittaa euroja/taaloja, jotta hiilidioksidisyntisi ovat anteeksi annetut. Samalla sivulla voit vertailla myös autolla ajamisen hiilidioksidi tuottoa. Paljonko tuotat hiilidioksidia pyörällä ajaessasi?

Minä lähden nyt vähentämään omaa hiilidioksidin tuotantoani viereiseen huoneeseen. Asetun makuuasentoon ja vähennän lihastonukseni hyvin alhaiseksi. Sykkeeni tippuu leposykkeen tasolle ja toivottavasti vaivun syvään uneen. -Muista treenata rauhallisesti, ettet tuota liikaa hiilidioksidia…

Vapaauinti tai vapaasti suomennettuna eturyömintä (front crawl) on nopein uintityyli. Triathlonin alkuaikoina mitä erillaisimpia uintityylejä kokeiltiin, mutta vapaauinti on ainoa joka on säilynyt näihinpäiviin asti[1]. Vapaauinnin uima-asento on virtaviivaisin ja siinä eteenpäin vievä voima on yhtäjaksoinen. Uintiasennon ja tehokkaan käsivedon takia vapaauinti on etenkin pitkillä matkoilla tehokkain ja nopein uimatyyli…

Yksin uiminen menee helposti kelailuksi ja treeni jää helposti tylsän oloiseksi. Itse olen huomannut, että suunnitteleminen kannattaa tässäkin ja uinnista voi saada hyvin helposti enemmänkin irti kuin peruskelauksella. Tämän takia kannattaa raapustaa joku uimatreeni ennen altaalle menoa paperille ja voi pojat, että uinti tuntuu mielekkäämmältä (Vinkki: treeni paperin voi vaikka kastella ja läntätä uima-altaan seinään tai lähtötelineen kylkeen kiinni. Muista ottaa se mukanasi kun lähdet altaasta!) Jos ei satu olemaan mitään treenejä mielessä, niin kannattaa katsoa uimaharjoituksia jakelevasta nettihärpäkkeestä mieleinen treeni mukaan tai valita 50 uintitreenistä itselleen sopiva treeni. 50 uintitreeniä tarjoavalta sivulta löytyy paljon muutakin mukavaa luettavaa uimisesta ja triathlonista (palaan varmasti näihin myöhemminkin). Esimerkiksi aloittelijoille 0 to 1650 m uintiohjelma.

Alkaa olemaan sen verran myöhän, että nyt nuq (Kuvassa Kuopion Triathlon 07: Treenaus on kovaa kuten myös kisaaminen).

[1] Steve traw, Triathlon A training Manual

“Varoitukseksi näin alussa voin sanoa, että tässä entryssä on ainakin yksi kaava ja joku voi luulla tätä fysiikan tunniksi. Myös tahdon huomauttaa, että kirjoitukseni saattavat aiheuttaa väsymystä, sekavuuttaa ja havaintokyvyn heikentymistä.”

Olin jo aikasemminkin löytänyt www.swim.ee sivuston, mutta tänään kerkesin sitä hieman enemmän selailla. Sivuilla on paljon videopätkiä kaikista uintilajeista eri uinnin vaiheista ja muutakin mielenkiintoista. Arkistoista löytyi myös Dr. Dimitrij Mancevic (en tarkemmin ole vielä ottanut selvää, että kuka tämä jätkä oikeasti on, mutta otetaan nyt hänen juttunsa käsittelyyn) esitelmä otsikolla “From European junior’s final to the Olympic final” jossa käsiteltiin mukavasti uintinopeutta.

Uintinopeus voidaan kuvata kaavalla: v(t) = s · f (1),

missä s[m] on käsivedon pituus ja f [1/s] käsivetojen taajuus eli kuinka monta vetoa teet (esim.) minuutissa. Eli kaava (1) tarkoittaa käytännössä sitä, että jos tahdot uida nopeammin sinun pitää joko lisätä käsivetojen tiheyttä tai niiden p ituutta (tai molempia!).

Kumpaa sitten mennä muuttamaan? Dr. Dimitrij Mancevic esitelmän mukaan pitää laskea omat käsivedot ja tehdä vähemmän käsivetoja. Eli toisin sanoen pitää pidentää käsivetoa (rajansa kaikella tietysti!) Tähän päätelmään hän pääsi vertailemalla junioreiden ja olympia uimareiden käsivetojen lukumäärää eri matkoilla. Kovin vakuuttavaa dataa löytyy myös ME- uimareiden käsivetojen lukumääristä, kuten alla esimerkki Ian Thorpesta:

“Ian Thorpe – 400 free
1999 – 28 – 30 – 32 – 30 – 32 – 32 – 32 – 33 = 3:43.85
2001 – 26 – 29 – 28 – 30 – 29 – 31 – 30 – 32 = 3:40.17″ <- ME aika!

Yllä on esitetty 50 m matkoilta käsivetojen lukumäärät ja ME aika tuli 14 vetoa vähemmällä määrällä. Vertailu-uinti voi olla käytännössä mitä vain, mutta mielenkiintoinen yksityiskohta kuitenkin. Esitelmässä oli paljon muitakin vastaavia esimerkkejä. Lisäksi samasta materiaalista huomasi kuinka käsivetojen lukumäärä väheni (per 50 m) uinti matkojen kasvaessa. Esimerkiksi miesten vapaauintien käsivetojen tiheys (vetoa / min) Barselonan kisoissa 2003 olivat 50, 100, 200, 400, 800, ja 1500 m matkoilla vastaavasti 60, 51, 44, 41, 40 ja 40. Kuitenkaan aika/50 m ei tipu samassa suhteessa.

Että tällaista tällä kertaa… Itse laskin käsivetojen lukumäärn 25 m altaalla olevan noin 15-16 / 25 m. Ensimmäisten altaan mittojen aikana pääsin jopa 14, mutta on syytä huomata että tehokas ponnistus ja 25 m allas on eri asia kuin 50 m allas. Ensikerralla lupaan jotain hieman konkreettisempaa, mutta sitä odotellessa laskekaas käsivetojen lukumääriä uidessanne. (Kuvassa: Kuopion Triathlon 07, sain mukavan etumatkan pääjoukkoon uinnin aikana).

Nyt aletaan olemaan uinnin perusteissa kiinni etenkin, jos unohdetaan uintiasento ja jalat! Valitettavasti hyvä uiniasento on kaiken perusta, mutta ei anneta sen nyt häiritä… Tunne veteen ja hyvä ote käsivedon alusta lähtien on vapaauinnin tärkeimpiä asioita. Ote pitää syntyä käden palattua veteen, eikä pieninkään matka käsivedosta saisi mennä hukkaan. Jos jaksat niin vilkaiseppas uudestaan edellisen entryn Grant Hacketin uintivideo (tai youtubesta) ja kiinnitä huomioita kuinka hän “ottaa” kiinni vedestä ranteen ja sormien avulla! Välillä jopa näyttää siltä kuin hän kokeilisi pienellä kämmenen liikkeellä mistä hyvä ote löytyy.

Käytännössä käsivedon vedenalainen vaihe vapaauinnissa menee seuraavasti:

• Käsi palautuu edessä veteen hartioiden leveydellä. Etusormi ensiksi ja pikku sormi ylimpänä (kämmen hyvässä paketissa). Kyynärvarsi hieman taivutettuna
• Käden palautumisen voimasta käsi suoristuu (rentona) ja käsi uppoaa hieman ennen alkuotetta. Kämmen on pohjaan päin.
• Kohtailaisen hidas ote vetee, joka lähtee sormista ja ranteesta.
• Veto alkaa ja yritä pidä kyynärpää ylhäällä mahdollisimman pitkään. “Tunne” että työntäisit kyynärpäätä ylös- ja eteenpäin. (katso Grant Hacketin video kuinka kyynärpää pysyy olkapään tasalle korkealla ja lähellä veden pintaa!)
• Älä käännä kättä kyynärpäästä liian pieneen kulmaan (toisin sanoen älä tuo kämmentä liian lähelle vartaloasi). Yritä säilyttää fiilist että sinulla olisi tynnyri kainalossa kun teet käsivetoa.
• Jotta et liikuttaisi liikkeessä olevaa vettä, käsi kulkee S- muotoista rataa pitkin vartalon alla, jotta ote “uuteen”/liikkumattomaan veteen säilyy.
• Yritä pitää vesi liikkeessä käden edellä äläkä anna otteen lipsua! Työnnä vettä lopussa jalkoihin päin.
• Käsiveto kiihtyy loppua kohden ja viimeinen työntö on piiskamainen, mutta kuitenkin säylytä uintiasento ja hyvän ote liikkuvaan vesi massaan.

Tuota listaa voisi jatkaa, tarkentaa ja kehitellä lisää vaikka kuinka, mutta tuosta varmaan voi aloitella. Alkuvedon käsiotteesta on myös kirjoitettu hyvin Triathlon training Blogissa (TTB). TTB:tä muutenkin suosittele mukavaksi lisälukemiseksi.

Mistäs sitten tietää, että käsiveto on tehokas? Yksinkertaisesti siitä, että pääsee eteenpäin helpommin ja mahdollisesti myös nopeammin. Helpointa seurata omaa kehitysta ja pitää ajatus mukana uinnissa on laskea käsivetojen määrää per 25 m (strokes per lenght, spl). Lasken huomenna treeneissä oman spl:n perusnopeudella (II teholla) ja haastan teidätkin laskemaan. Tästä löytyin hyvä kirjoitus Beginner triathlete sivuilta.

Tällaista tällä kertaa. Ensi kerralla ajattelin hieman lisää pohtia uintinopeutta, elikkäs mitä on v(t)… Laittakaa kommenttia, jos joku sattuu tätä lukemaan! Tietäisi mitä pitäisi lisää tutkiskella ja mikä lukijoita kiinnostaa.

Kun aloittelin kirjoittamaan Puolitiessä blogiani huimat pari kuukautta sitten, lupasin (voimavarojeni ja taitojeni puitteissa) julkaista uinti painotteisia entryjä. Olen itse aina tykännyt kovasti uimisesta ja viimeisen vuoden aikana intoni on vain kasvanut lisää. HSS seura, mukavat uimakaverit ja uintiaikojen parantuminen tietysti lisäävät intoa ennestään. Vaikka intoni uintiin on vain kasvanut on uimisesta kirjoittaminen kovin hankalaa. Suurimmaksi ongelmaksi olen huomannut oman tietämättömyyteni! En tiedä käytännössä paljoa mitään uinnista, tekniikasta tai sen teoriasta. Uintini vain perustuu nautinnosta veteen ja miltä vesi tuntuu.

Tänään, vauhdikkaan HelTri spinning session, pikaisen juoksu pyrähdyksen ja mainion päivällisen jälkeen päätin kuitenkin ryhtyä tuumasta toimeen ja pullauttaa itsestäni ulos jotain uimiseen liittyen. Selailin nettiä tovin ja löysin kuin löysinkin paljon mielenkiintoista…

Uinti on triathlon lajeista teknisin ja monille aloittelijoille vaikein laji aloittaa. Useampi aloittelija on varmasti huomannut, kuinka juoksu- tai pyöräilyaikojen kehitys on lähestulkoon suoraan verrannollinen aikaan jonka kulutat satulassa tai lenkkipolulla. Kuitenkin satojen tuntien kuluttaminen altaassa ei välttämättä tuo mitään tulosta uintiaikoihin ja esimerkiksi vuosienkin jälkeen uintiajat voivat olla edelleen samat kuin aloittaessa. Uintiin ei päde samat harjoittelumenetelmät kuin muihin lajeihin ja tämän takia suosittelenkin, että varaat lisää aikaa uintitekniikalle harjoitteluaikataulustasi.

Hyvä uimari tarvitsee, etenkin pidemmillä matkoilla kuten triathlonissa, hyvän käsivedon (stroke). On tärkeää painottaa harjoituksissa tekniikkaan ja tekniikkaharjoitteisiin ja näin saavuttaa tehokas käsiveto. Samalla kun tekniikka kehittyy, kehittyy myös tuntuman ja luottamus veteen. Aikaa ei kannata myöskään hukata tekniikan harjoittelemisen aloituksessa, koska jokainen huono käsiveto, jonka teet altaassa, “piirtyy” sinun ja lihaksiesi muistiin ja vaikeuttaa tulevaisuudessa tekniikan korjaamisen. Huono tekniikka myös kehittää vain tehotonta uintitekniikkaa… Tämän takia on erityisen tärkeä, että varaat uintitekniikalle pienen hetken jokaisesta uintitreenistä. Triathlonisteilla on harvoin “ylimääräistä” aikaa ja tämänkin takia on syytä harjoitella tehokkaasti.

Tekniikasta ja “otteesta veteen” kirjoittelen ensikerralla. Alla on Youtube videopätkä Grant Hacketin uinnista 1500 metrillä. Todella upeaa menoa ja katsokaan kuinka rento on hänen potkunsa -> tehokas käsiveto! Olen itse katsonut tämän videon ainakin 30++ kertaa…