Puolimatkassa

Selailin jälleen netistä pyöriä, märkäpukuja, uimahousuja ja muita harjoitus- tai kisavälineitä unohtamatta juoksukenkiä. Paljon on välineitä ja tavaroita ja vielä enemmän on “parempia” välineitä ja tavaroita. Hintahaitarikin näyttää olevan suuri esimerkiksi pelkästään uimahousujenkin välillä…

Itse olen todellakin kiinnostunut kaikenlaisista erikoisuuksista ja uutuuksista harjoitusvälineiden välillä, mutta harvoimpa mitään hienoimmasta hienointa saan itselleni ostettua. Useasti kyse on täysin pelkästään rahasta eli kitsastelen kalliiden harjoitusvälineiden ostamista, mutta usein kyse on täysin uskonpuutteesta. En vain tahdo uskoa, että omilla harjoitusmäärillä välineet voivat parantaa suoristustani huomattavasti kuten lisä harjoittelu tai laiskuuden kitkeminen voisivat tehdä.

Mielestäni harjoitusvälineiden pitää täyttää ainakin seuraavat ominaisuudet:

• Istuu hyvin eli on sopivan kokoinen
• Hyvän laatuinen (tämä tarkoittaa yleensä hieman korkeampaa hintaa)
• Tykkään käyttää sitä
• Uusi tuote lisää intoa harjoitella ja
• Se on mahdollisesti musta (punainenkin väri on hieman sallittu)!

Chuckie V kirjoitti vähän aikaa sitten myös hieman erikoisista harjoitusvälineistä. Listaan kuului esimerkiksi metrononi ja korvatulpat. Itselläni “the must” treenausvälineisiin kuuluu ehdottomasti juoksun aikana mp3- soitin (joissa ei aina soi musiikki, jotta kuulee omat askeleet ja rytmin paremmin), uinnissa lättärit ja bagaboon lähettilaukku, jonka ostin ensimmäisen eli viime kesän perusmatkan triathlonin jälkeen. Laukkuuni mahtuu kaikki mitä treeneissäni / kisoissa olen tarvinnut ja hieman vielä enemmän. Laukku jaksaa aina myös innostaa lähtemään treenaamaan, koska siitä tulee mieleen kesä, joten pakkohan se tähän listaan oli laittaa. Uinnissa treenaan itseasiassa aika vähän lättäreillä, koska olen viimeaikoina kiinnittänyt enemmän huomioita tekniikkaan (tämä tulee vähitellen muuttumaan, josta ensi entryssä lisää), mutta jos treenaus uinti ei muuten maistu, niin ne kyllä auttavat motivaation etsinnässä…

Jälleen kului viikko edellisestä entrystä ja pientä pahaa omatuntua on alkanut kertymään elitajuntani painoksi. Lomia edeltää ilmeisesti aina työmäärän eksponenttiaalinen kasvu, jonka takia en saanut itseäni patistettua itseäni työpäivien jälkeen koneen ääreen kirjoittelemaan ajatuksiani. Myös lomien (tässä siis tarkoitan 4 päivän pääsiäislomaa) lähetyessä sisälläni käynistyy jokin sortin lepokoneisto, joka hiljalleen ajaa elimistön lomavaihteelle, joka tarkoittaa, että pienienkin työtehtävien (tai nettipäivityksien) tekeminen tuntuu käsittämättömän hankalalta ja työläältä. Juuri ennen lomia, tämä ns. lomakoneisto on ajanut elimistöni täysin siihen pisteeseen, että työt jäävät vain osittain tekemättä, mutta onneksi sisäänrakennettu koneisto ei tuota minkäänlaista huonoa omatuntoa tekemättömistä töistä. Lisäksi ja onnekseni koneisto valmistaa elimistöni vähintää 100 % lomaa varten ja mahdollistaa hyvän sopeutumisen lomilla ja täydellistä rentoutumiskykyä loman alkaessa… :]

Nyt on pääsiäinen vietetty Kuopion lähialueilla oikeasta talvesta nauttien. Järven jäällä kävelyä, aurinkoa, lumisadetta, hyvää ruokaa, saunomista, hyviä ystäviä ja… muutahan sitä ei oikein tarvitsekkaan. Paikallinen Lippumäen uimahalli tuli testattua ja kehitettyä uusi laji: “ekstra tasainen maastojuoksu” eli järven jäällä juoksu. Loman aikana valitettavasti sain myös oikean olkapään jänteet kipeäksi, ilmeisesti perhosuinnista innostuneena, mutta onneksi vamma on melkein parantunut.

Loman aikana vilkaisin nopeasti myös kalenteria ja huomasin, että eihän tässä ole kuin 15 viikkoa tai toisin sanoen 110 päivää ennen Joroisten puolimatkaa. Stressitaso kasvoi ainakin 50 pykälällä ja kurkkuani alkoi kuivattamaan. Tuossa ajassa kerkeää enää viilaamaan tähän asti hankittua peruskuntoa ja hakea talven aikana kadotetut pitkien pyörä- ja juoksulenkkien kestävyydet jostakin ajatusten naftaliineistä pois. Mutta karu totuus on, että käytännössä ensi kesän peruskonto on tässä ja nyt ja edessä on jäljellä kovin työ!

Päivän linkkinä tai “lööppinä” olkoon Suomen Mepin Alexander Stubbin blogikirjoitus, jossa hän julkisesti tunnustaa höyrähtäneen urheiluun ja mahdollisesti myös triahtloniin. Kirjoitusessa myös viitataan oikein positiivisesti Helginki triathlon- seuraan, joten hyvää mainostakin on saatu. Tervetuloa mukaan ja toivottavasti Joroisilla tavataan, vaikka epäilenkin hänen tätä blogia lukevan…

Lomien jälkeen kuitenkin pitää yrittää taas aloittaa arki, joka jää tällä kertaa vain pariin päivään. Ensi viikolla on edessä pidennetty viikonloppu ystävien kanssa Euroopassa / Brysselissä, joten enpä ole oikein varma jaksaako tässä alkaa ajamaan lomakoneistoa alas. Ehkäpä näen matkalla Stubbin lenkillä tai pyöräilemässä…

Viikko sujahti jälleen nopeasti, mutta paljon tuli kaikenlaista tehtyä. Treenauksen kannalta suurimpia muutoksia perusviikkorytmiin oli innostus juosta työmatkat. Innostus syntyi täysin mielijohteesta, kuten muutenkin treenaukseni yleensä, enkä edes tullut ajatelleeksi, että voisin aiheuttaa rasitusvamman itselleni (onneksi näin ei käynyt). Lenkit olivat mukavan kevyitä (4,5 – 5,2 min / km) ja matkat aamusta ~ 6 km ja iltapäivästä 6 – 11 km. Ilokseni viikon jälkeen pystyin toteamaan, että jalkani kestävät hyvin edelleen juoksua, eikä nopea rasituksen lisäys aiheuttanut mitään ongelmia jaloilleni (huh). Muuten viikkon meni perusrutiineilla eli 3 x uintia, hieman pyöräilyä ennen uintitreenejä ja 1 spinning, jonka sain jälleen ohjata. Spinning fiilikset eivät olleet tällä kertaa yhtä hyvät kuin ensimmäisellä kerralla, mutta hauskaa se aina on!

Tämän viikon uusi juttu oli minulle ns. Tabata harjoittelu. Törmäsin tähän harjoittelu menetelmään Chuckei V:n blogin kautta ja luulin, että kerrankin pääsen blogaamaan jostakin “uudesta” ilmiöstä, mutta pah… Hakutermit “tabata training” antaa jo Googlessakin 130 000 osumaan tosta noin vain ja alkuperäinenkin artikkeli oli jo kirjoitettu jo aikoja sitten (Medicine and Science in Sports and Exercise (1997) 29, 390-395). Artikkelia en löytänyt netistä ilmaiseksi, mutta onneksi yliopiston e-lehti järjestelmä auttoi jälleen. Chukcie V:n sivun lisäksi tästä löytyy “valmiiksi pureskeltu” tiivistelmä menetelmästä.

No mikäs tämä Tabata protokolla sitten on? Lyhyesti sanottuna se on intervalli harjoitus, jossa koko harjoitus koostuu 6 – 8 “All-out” toistosta joiden välissä on hyvin lyhyt palautusjakso. Tabata esittää omassa artikkelissaan intervallin pituudeksi 20 sekuntia ja palautumisajaksi 10 sekuntia sekä intervallin tehoksi ~ 170 % Vo2Max eli kovaa noin 4 minuutin treeniä. Tabata huomasi tutkimuksessaan, että intervalli harjoittelu lyhyellä palautuksella rasitti maksimaallisesti anaeroobista ja aeroobista kapasiteettia ja huomattavasti tehokkaammin kuin perinteinen intervalli harjoittelu (eli käytännössä pidemmät intervallit ja pidemmät tauot). Hän sai myös koehenkilöille paremmat aeroobisen MAXtason nousut kuin perinteisillä menetelmillä. En lähde tätä tarkemmin käymään läpi, koska yllä olevista linkeistä selviää kaikki tarpeellinen heille jota asia todella kiinnostaa. Tabata itse kommentoi lehden “kirjeenvaihdossa” menetelmää seuraavasti:

“This protocol [was] invented to stress the cardiovascular systems of top Japanese [speed] skaters who got medals in the Olympic games. Therefore, the protocol is very tough. The subjects lay down on the floor after the training.”

Joten on syytä muistaa että mentelmä on hyvin raskas, loukkaantumis mahdollisuus on suuri ja se on suunniteltu ammattiurheilijoille.

Vaikka tutkimus oli tehty pyöräergometrilla voi menetelmää myös kokeilla esim. uinnissakin. Eikä tästä tarvitse tehdä altaassa mitenkään vaikeaa, vaan riittää että uit piikin (25 m) täysillä ja lepäät 10 s ja säntään toiseen päähän lepäämään jälleen. Ensimmäisillä kerroilla suosittelen kokeilemaan esim. 6 toistoa, jota voit myöhemmin lähteä lisäämään kohti 8 toistoa. Muista kuitenkin tehdä harjoitus loppuun asti ja äläkä anna periksi! Tämä on fyysisesti ja psyykkisesti rankkaa. Tämä myös tulee puuduttamaan ja olemaan erittäin rankkaa, mutta kyllä vain se on testaamisen arvoista! Vinkki: lämmittele ainakin 30 min (punaiset posket) ennen itse Tabata-treeniä ja jäähdyttele vähintää saman verran.

Altaassa kuultua:

“Kun on kehittänyt sellaisen sopivan pallon maitohappoja sisälleen, niin sitä voi sitten pitää yllä. Sitten on vain kysymys että kuinka syvälle pimeyteen sitä sukeltaa.”

Tämä viikko on hieman taas kiirettä täynnä, joten triathlonuintiblogailu taitaa jäädä valitettavasti vähäiselle. Kirjoita jostakin hieman kevyemmästä jälleen kerran. *EDIT 11.3. : Löysin mielenkiintoisen Japanilaisen harjoitusmenetelmän (protokollan), josta kirjoittelen piakkoin* EDIT

Viime entryssä mainitsin EveryMan Triahtlon sivuston, jolta löysin hauskan päivätreenin tai vuoden tavoitteen eli B-fit B-day. Perus idea on että suoritat syntymäpäivänäsi ikävuosiasi vastaavan urheilusuorituksen. Matkan, tässä mailit, määräytyvät seuraavasti (1 maili ~ 1,6 km):

“Take your age and:
1) Swim the number of miles in the first number,
2) Run the number of miles in the second number,
3) Bike the number of miles in the combined number.”

Esimerkki:

“So a 45-year-old athlete would:

1) Swim 4 miles
2) Run 5 miles
3) Bike 45 miles”

Jotta B-fit B-day olisi kaikille mahdollinen on suoritus jaettu vielä 3 eri tasoon eli pronssitaso, jossa matkat suoritetaan syntymäpäivä viikolla, hopeataso jolloin matkat pitää olla suoritettuna 3 päivän sisällä syntymäpäivästä ja kultataso, jossa kaikki matkat suoritetaan samana päivänä. Helposti voisi luulla, että täysiä vuosia täyttävät pääsisivät ilman juoksua, mutta pyöräet vuodet tarkoittaa tietysti 10 mailia (eli ~16 km).

Tämä on mielestäni todella mainio idea. Etenkin jos et lähde urheilemaan yksin vaan kutsut kaverit mukaan “juhliin”. Minut saa ainakin kutsua “bilestämään”. Tässä on myös hyvä tavoite aloittelijoille. Sivusto on valitettavasti hieman jenkkityylinen, mutta idea on kuitenkin hyvä ja varastamisen arvoinen. Itse täytän tänä vuonna 29 vuotta joten ensi syyskuussa tulee sitten mainio harjoituspäivä (3,2 km uintia, 14,5 km juoksua ja 46,7 km pyöräilyä).

Tänään se sitten iski. Koko kuluneen viikon olen ollut hieman levoton ja kipeän oloinen, mutta tänään kuume sitten iski kunnolla -nimittäin pyöräkuume. Kaikki lähti kaoottiseen syöksykierteeseen perjantaina työpäivän jälkeen, kun huomasin, että olin saanut kirjeiden (lue: laskujen) mukana paksun kirjepaketin. Tiesin, että sisällä odotti Osmo Soininvaaran “Fillarilla Nizzaan” kirja. Eipä mennyt aikaakaan, kun paketti oli auki ja ensimmäiset silmäykset kirjan sisältöön oli luotu. Kirja perustuu Soininvaaran Helsingin Sanomien (HS) sivuilla pitämään matkapäiväkirjaan / blogiin, jota matkan (Helsingistä Nizzaan, ~ 3000 km) jälkeen on täydennetty jälkiviisauksilla, varusteluettelolla ja matkaan aikovan vinkeillä. Lisäksi päivämerkintöihin on tehty lisäyksiä ja kommentteja, joka hajoittavat päiväkirjatyyliä. Kuten pyöräretkikin, niin kirjakin koostuu hyvin samanlaisista päivärutiineista, mutta onneksi Soininvaara on saanut “etappien” väliin hieman faktaa pyöräilystä, fiiliksista sekä pohdiskelua ja ironiaa toimivasta Euroopasta ja Suomesta. Kirjan yksi tarkoitus, ehkäpä jopa päätarkoitus, on olla pyörämatkailun mainos sekä innoittaja ja siinä kyllä kirja onnistuu. Itse en ole lukenut Soininvaaran pitämään HS:n blogia kokonaan, joten en osaa sanoa kuinka paljon uutta kirjassa on verrattuna blogiin, mutta suositeltavaa luettavaa se on kesää odotellessa. Kirjan luki parilta istumalta, mutta innostusta jäi varmasti useammalle kesälle ja ainakin paria Euroopan matkaa varten. Yllä olevan linkin takaa löytyy myös Soininvaaran videohaastattelu, josta löytyy muutama valokuvakin kirjan tunnelmaa siivittämään.

Kirjan lisäksi, viikonlopun teemana oli myös uuden/ensimmäisen maantiepyörän etsiminen A:lle (eli nettisivujen selaamista ja mittojen ottamista jne.) sekä pitkään haaveilun kohteena olleen “aerobarien” ostaminen. Kumpaakaan ostosta ei saatu tehtyä, mutta mitä sitä kiirehtimään. Selailun lomassa satuin EveryMan Triahtlon sivuille (oikeassa reunassa), jossa on oikein mukavasti ja kevytmielisesti kirjoitettua triathlon pohdiskelua. Sattuipa siellä olemaan mukava kirjoitus pyörän ostamisestakin:

“So I kept looking and hoping, and my bike envy grew with each race over the summer. I noticed that all the best racers had one thing in common. Their bikes ended with an O….you know like in Cervelo, Campagnolo, Sorrento, Bosso, and so on. So I began my search for the perfect O bike.”

Sain pahimman pyöräkuumekohtaulsen heltymään jääpussilla ja selailemalla tovin automainoksia ja joukkoliikenne aikatauluja… Joten sitten ihan muuta. Kuten aikasemmin kirjoitin, kuluneella viikolla oli HelTri Cupin aloitus eli 400 m uinti. Keskiviikkona eli seuraavana päivänä cupin aloituksesta, uimatreeneissä olikin ilokseni suunniteltu 20 minuutin uinti, jossa saavutin 1375 m matkan. Vauhdinjako onnistui hyvin jonka huomaa 100 m ajoistani (1:23, 1:27, 1:29, 1:28, 1:27, 1:27, 1:29, 1:27, 1:27, 1:26, 1:26, 1:27, 1:27). 20 minuutin aikaa oli vaikea arvioida uidessa ja tämän takia energiaa jäikin hyvin uinnin lopussa jäljelle. Ensi kerralla pitää uskaltaa painaa lopussa hieman kovempaa, mutta tyytyväinen olen suoritukseeni. Ainakin jos vertaa 12 minuutin kohdalla matkaani viime vuoden uinti Coopperiin, johon tuli parannusta noin 50 m ( ~ 825 m / 12 min)

HelTriCup 08 starttasi tänään 400 m uinnilla. Jakomäen pieneen ja omalla tavalla sympaattiseen uimahalliin oli raahautunut 17 innokasta polskuttajaa ja useampi ajanottaja. Mukana oli vanhoja tekijöitä ja aivan uusia kokeilijoita. Yleisesti ilmapiiri oli mukava ja hieman jännittynyt. Itse Cup-kisa onnistuttiin järjestämään mielestäni onnistuneesti ja minulla on edessä enää tulosten puhtaaksi kirjoittaminen ja Cup-pisteiden jakaminen.

Mielestäni kaikki suoriutuivat mainioisti, vaikka “ajat olisivat voineet olla hieman parempiakin”, kuten joku tokasi. Lisäksi oli myös mukava tavata uusia ja vanhoja lajin harrastajia. Koska itse olen lajin parissa “uusi”, en tunne kauheasti ketään piireistä, joten tämän kaltaiset yhteiset sessiot ovat oikein piristäviä. Yhdistyy vähitellen nimet oikeisiin kasvoihin…

Jos uskallan enää mitään uintiasioista kommentoida, niin mielestäni tänään nähtiin altaassa hyvin tyypillisiä triathlon uimareita, jotka elävät vielä siinä uskossa, että jaloilla ei saa tehdä mitään muuta kuin pyörittää ja juosta. Kuitenkin olisi “suhteellisen helppo” asia lisätä uintii hieman potkua ja näin parantaa uintiasentoa, vähentää liukumisvastusta ja lyhentää aikoja! Useat uimarit tänään käytännössä raahasivat jalkojaan koko 400 m perässään ja aiheuttavat näin suuremman rasituksen käsille kuin olisi tarpeen.

Itselläni ei mennytkään niin hyvin kuin odotin. Fillaroin työpäivän jälkeen kodin kautta Jakomäkeen. Uinnissa pääsin uimaan Mapen kanssa samalle radalle ja ilmassa oli pientä revanssin makua. Näinhän siinä sitten kävi, että Mape päihittikin minut 6 sekunnilla. Ensi kerralla pitää vain aloittaa “paaaaljon” rauhallisemmin ja mennä lopussa sitten Mapesta ohi… Oma aikani jäi hieman tavoitteesta ja loppuaika oli 5 min 24,2 sekuntia (1:17, 1:21, 1:24 ja 1:22 per 100 m). Olen tähän hieman pettynyt, mutta ehkäpä ensikerralla paremmin. Fillarointia kertyi päivän aikana hieman yli 50 km ja talvisää oli parhaimmillaan! Kiitos myös Kristalle fillarointi seurasta, johon satuin törmäämään Jakomäkeen ajaessani.

Viime viikolla niin kotiin kuin kaupungin kaduillekin näytti tulleen kevään ensimmäisiä merkkejä. Kerrankin Helsingin katuja oli alettu puhistamaan hiekasta ajoissa. Näyttää kuitenkin siltä, että katujen lakaisijoilla oli ehkä kevät hieman liian aikaseen rinnassa ja ulkona näyttää taas tulleen talvi. Kotona toisaalta taas kaksi kranaattiomena bonsaitani ovat alkaneet heräilemään talven pimeästä kaudesta ja uusia silmuja sekä lehtiä on jo havaittu! Toivottavast takatalvi ei kostaudu puiden kohdalla.

Katujen varsille kasautuneet pienet kinokset, kevyt (kuiva) pakkaslumi ja pirteä pakkanen on täällä taas. Nyt vain pitää toivoa, että tätä säätä jatkuu mahdollisimman pitkään. Saisivat myös pääkaupunki seudun hiihtäjätkin hieman pidennystä alle 2 km hiihtoladuille.. Kuvassa tunnelmia Uimahalli -> koti pyöräetapilta.

Huomenna tiistaina 4.3. on HelTri-Cup 08 ensimmäinen “osakilpailu”Jakomäen uimahallissa klo: 19.00. Lajitarjonnassa on 400 m vapaauinti tai toisin sanoen noin 5 minuutin happivaje. Viime vuonna Mape ja Jan olivat aivan omaa luokkaansa (tuloksia täällä pdf muodossa) ja Jan ui jopa alle 5 min ajan. Itse en olekkaan kellottanut kyseistä aikaa aikaisemmin “virallisesti”, joten kiva nähdä mihin aikaan kello seisahtuu. Arvioisin, että pystyn uimaan 1 min 20 s / 100 m aikoja ainakin tuon matkan, joten tavoite pitänee asettaa 5 min 20 s alitukseen.

Näin ennalta arvioituna 400 m uinti on kovin vaikea matka. Alussa ei pitäisi lähteä liian kovaan, jotta jaksaa kiristää, eli pitää tasaisen vaudin/ajan yllä, mutta kuitenkin jokainen lisäsekuntia alun “löysäilyssä” on taakkana lopputuloksessa. Kuitenkin hoppuilu kostautuu, koska maitohappojen kangistamilla käsillä/jaloilla/yläruumiilla ei vain pääse eteenpäin ja hätiköijille on kehno loppuaika taattu. Lisäksi harva triathlonisti harjoittaa uintitreeneissään “maitohappojen sietoa” vaan treenit perustuvat yleensä käsivetoihin, tekniikkaan ja matkaan. Viime vuosien aikojenkin perusteella voi huomata, että ainakin parilla uimarilla taisi hapot päästä hieman yllättämään. Tämän takia suosittelisinkin malttia kaikille osallistujille. Hieman jännittää tapahtuman, mutta huomennahan sitä nähdään miten käy…

Tosiaan (Hyvä Tuikku) edellisen entryn kuvassa loiskutteli John Weismuller, joka tunnetaan myös 12 Tarzan elokuvasta. Voitti ennen elokuvauraansa useita olympiamitaleita. Lisää Tarzan tarinaa, elokuva trailereita ja vanhoja elokuvapostereita täältä!