Puolimatkassa

Sunnuntai aamuna matkasin Turkuun ja osallistuin ensimmäisen kerran Turku PET2008 symposiumiin (= pidot). Todella hieno kokous ja järjestäjät ovat ansainneet hatun noston -”Pieni” (osallistujia noin 400), ytimekäs ja kansainvälinen tapahtuma! Ohjelmassa on ollut monia hienoja luentoja, tieteellisiä postereita ja mukavaa sosiaalista ohjelmaa. Hienoa, että Suomessakin osataan järjestää korkea laatuisia tieteellisiäkokouksia.

Ehkäpä on syytä hieman selventää mitä PET on. PET eli PositroniEmissionTomografia on yksi isotooppilääketieteen kuvantamismenetelmistä. PET sanassa positroni viittaa elektronin “vastahiukkaseen”. Tomografia toisaalta tarkoittaa leikekuvausta, jossa kohteesta muodostetaan  poikittaisia leikekuvia. Tunnetumpi leikekuvausmenetelmä varmasti on tietokonetomografia eli röntgenleikekuvaus. Leikekuvista voidaan pinota myös kokonaisia 3D kuvapakkoja, joista esimerkki tuossa sivussa. PET kuvauksissa käytettään lääkeaineita joita merkataan radioaktiivisella aineella, jonka kulkeutumista tai kertymää voidaan kuvata kohteen ulkopuoleisillä säteilyilmaisimilla eli PET- tai gammakameroilla. Käytännössä potilaaseen injisoidaan radioaktiivistalääkeainetta, jota kuvataan ulkopuolelta kameralla. Isotooppikuvantaminen eroaa perinteisestä röntgenkuvantamisesta sillä, että siinä potilas on itse säteilylähde eikä esimerkiksi röntgenputki. Kuten viereisestä kuvasta huomataan, PET kuvantaminen ei ole rakenteellisesti tarkkaa (resoluution 2-5 mm), mutta se antaa tärkeää tietoa elimistön toiminnasta kuten esimerkiksi syövän levinneisyydestä tai elimien toiminnasta. Isotooppikuvantaminen onkin funktionaalistakuvantamista toisinkin kuin röntgen- tai magneettikuvantaminen, joilla voidaan kuvata tarkasti rakenteita.

Liikunnan puolesta pitää hieman mainostaa Turun hienoa Samppalinnan maauimalaa, jossa kävin tänään huuhtelemassa edellisen illan SaunaPartyn “kohmeloita”. Lisäksi Turussa on todella mahtavan kuuloinen Porrastelu lenkki jota kiireisen aikataulun takia en ole kerennyt käydä juoksemassa, mutta on varmasti seuraavan Turun vierailun aikataulussa. Lenkin pituuden voi valita kolmesta eri pituudesta joiden matkan aikana on noin 300 portaasta 1256 portaaseen ja pituuden vaihtelevat 3 km 11 kilometriin.

Huomenna vielä yksi mielenkiintoinen tiedepäivä ja matka takasin Helsinkiin töiden ja treenien pariin. Tiedeinnostus kasvoi taas 10 pykälää, mutta niihin sitten keskitytään enemmän kesän kisojen jälkeen. Hyvää yötä!

Osassa 2 ajattelin hieman käydä läpi ihan perustermejä ja säännöksiä, jotka liittyvät aerobareihin. Nimittäin termistö ei ole mitään yksiselitteinen, joka on aiheuttanut minulle ainakin hieman sekaannusta. Esimerkiksi on olemassa aika-ajo-, TT-tankoja, bullhorn, pursuit, base ja aerobareja sekä clip-on tankoja. Lisäksi olen kuullut puhuttavan lepotangoista ja jopa leputtajista.

Helpoksi tämän selvittelyn tekee sen, että mitään vakiintunutta nimitystä tai termistöä ei ole. Yllä mainitut termit eivät edes tarkoita samaa asiaa vaan kokonaisuuden osia, mutta niitä käytetään hyvin vapaasti sekasin. Yleensä kuitenkin pienen käsien heiluttelun jälkeen kaikki ehkäpä puhuvat samasta asiasta. Mielestäni parhain, tai ainakin selkein, kuva mikä on aerobareista tullut vastaan on esitetty oikealla (kuva: beginnertriathlete.com sivuilta). Samaa kokonaisuutta pyöräilijöiden kesken kutsutaan Time Trial eli TT- tangoksi. Lisäksi, ainakin suomalaisten triathlonistien parissa, kuvan osat voidaan eritellä ja kutsua jokaista erikseen aerobareiksi. Yleensä kuitenkin aerobareilla triathlon porukoissa tarkoitetaan kuvan bar extensions kapuloita ja padeja. Tämäkin varmasti johtuu siitä, että suurin osa harrastelijoista tyytyy perinteiseen pukinsarvi + aerobar ( tästä lähtien  bar extensions + pads = aerobar) kokonaisuuteen.

Termistöä vielä sekoittaa hitusen suomen triathlonliiton (ohjaustanko)säännöt, joissa määritellään vielä lepotanko eli clip-on tanko (tai sitten harrastelijat sekoittaa sääntöjä tai jotenkin päin…). Näillä tarkoitettan vain pukinsarviin lisättävää lyhyitä “aerobareja”, joissa saa olla myös padit. Kuitenkin on huomattava, että niissä ei saa olla vaihtajia päissä, eikä niissä saa olla eteen päin suuntautuvia tankoja ja niiden päät pitää olla yhdistetty kiinteällä kappaleella (peesivapaakisoissa sallitut clip-on tanko vasemmalla).

Kuitenkin on syytä huomata, että kisasäännöissä on vain rajoitettu peesivapaissa kisoissa käytettäviä ohjaustankoja. Peesikielletyissä eli käytännössä pitkän ja puolimatkan kisoissa ohjaustanko rajoituksia ei ole. Lyhyimmillä matkoilla (ainakin kilpasarjoissa) saa peesata, joten silloin saa käyttää vain clip-on eli lepotankoa eli lyhyitä aerobareja. Myös jos aikoo ulkomaille kisailemaan, kannattaa kisasäännöt lukea tarkkaan paikalliset säännöt läpi. Suomen säädöksen ovat ohjaustankojen suhteen hyvin samanlaiset kansainvälisen triathlon liiton (international triathlon union, ITU) säännösten kanssa, mutta paikallisissa säännöissä voi olla yllätyksiä.

Kisojen säännöt asettavat tankolisukkeen ostajan ensimmäisen valinnan eteen: pidemmät aerobarit vai lyhyet clip-onit. Käytännössä kuitenkin suunnitelmissa olevat kisamatkat tekevät ostajan päätöksen: Pitkille matkoille pitkät. (yllä kuva clip-on tangoista joita ei sääntöjen mukaan saisi käyttää peesivapaissa triathlon kisoissa).

Kuten ylläkin olevsista kuvistakin voi huomata, että aerobareja on hyvin paljon erillaisa. En kuitenkaan lähde tässä eri muotoja käymään läpi -> Ensikerralla sitten päästään jo tarkemmin katsomaan aerodynamiikkaa.

Tänään 17.5. järjestettiin ensimmäinen Kouvolan puolimaraton. Osallistuin kisaan täysin kuntokoe mielessä ja jännitystä riitti kisan alusta loppuun. Jaksaisinko juosta ja miten jalat kantavat kuntoiluviikon jälkeen. Itselläni on juoksut jäänyt miellyttävimpien lajien “jalkoihin” ja aikatavoitteeni olikin hatusta temmattu 1:35 – 1:40 paikkeilla. Edellisen ja ensimmäisen kerran olen juossut puolikkaan viime vuonna Porvoossa jolloin aika oli jotain 1:46+ paikkeilla (en löytänyt enää tuloksia netistä).

Sää oli mitä upein ja reittikin vaikutti oikein miellyttävältä. Koko matka köpöteltiin käytännössä pyöräteitä lukuunottamatta paria hiekkatieosuutta. Maasto oli oikein mukavan kumpuilevaan koko matkan ja löytyi reitiltä pari mäkeäkin. Reitti starttasi Kouvolan keskustasta, pesäpallostadionilta ja teki lenkin keskustan ympäri, josta reitti jatkui Kymijoen toiselle puolelle Kuusankosken kautta takasin stadioinille. Joten maisemiakin reitillä riitti. Tarkemmat tiedot kisasta löytyy Kouvolan puolimaratonin kotisivuilta.

Pienen miinuksen voisi kisajärjestäjille antaa reitin huonosta merkkauksesta, opastajien passiivisuudesta ja kilomertimerkkien puuttumisesta. Muuten meininki oli mainio, mitä pieniltä tapahtumilta osaakin odottaa (osallistujia reilut 200). Hauskana yksityiskohtana pitää mainita, että tapahtuma sai hieman juhlallisuutta osakseen, kun kilpailun suojeli, Kenraalimajuri Jukka Pennanen lähetti juoksijat matkaan pienen pienen tykin laukauksella! (Kouvolalla on pitkä kasarmikaupungin historia).

Kisa meni yli odotusten ja tulokset löytyvät tästä. Ensiksi pitää mainita, että naisten yleisen sarjan voitti Riikka Pynnönen (HelTri) (virallisissa tuloksissa lukee kyllä Hynnönen, mutta kumpihan on oikein?!?), joka juoksi uskomattoman hienosti reitin aikaan 1:28:41. Itse taivuin pienen pistoksen takia Riikan vauhdista viimeisen 2,5 km aikana ja jäin hänestä reilut 30 s, joten selvitin reitin yllättäen aikaan 1.29.26 ja sijalle 9 (M yl.)! Ei voi olla muuta kuin tyytyväinen ja yllättänyt. Nyt on paaaaljon luottavaisempi olo Joroisen kisaa ajatellen!

Valmistautuminen kisaan oli hyvin yksinkertainen. Eiliset uimatreeni skipattiin ja kävin vain altaassa verryttelemässä. Muuten olin viimeiset 7 päivää kuntoilut kuten ennenkin ja plakkarissa oli jo parit uimatreenit, suunnistusta Oittaalla, noin 300 km maantiepyöräilyä ja runsaasti työmatkapyöräilyä. “Sokeritankkauksen” hoidin hyvin simppelisti eli eilen kulautin appelsiinimehu-maltosokeri sekoitusta sekä urheilujuomaa lasilliset. Aamupalaksi sitten paljon mysliä vähäisellä jogurtilla (puuro was finito), koska olen huomannut ettei maitotuotteet ja urheilu eivät sovi yhteen (ainakaan tässä järjestyksessä). Lisäksi aamupalalla kahvia ja pari leipää tomaatin, tuoreen basilikan ja juuston kera.

Matka kesti bussilla kisapaikalle reilut 2 tuntia, jonka aikana hörpiskelinkin noin 0.75 l urheilujuomaa (jos ei muuta niin henkistä tukea). Olen huomannut, että jos juomat on juotu tuntia ennne lähtöä, niin ylimääräisen nesteen kerkeää tyhjentämään pois ennen starttia, eikä vatsa hölsky juoksun aikana. Matkalle otin mukaan yhden energiageelin, koska tahdoin kokeilla kuinka vatsa reagoisi siihen loppumatkasta. Geeli upposi hyvin, mutta huomasin että sitä ei kannata sijoittaa housun vyötärönresorin väliin alkumatkan ajaksia. Iho hiertyö geelin kohdalta rikki, mutta tämänkin huomasin vasta juoksun jälkeen.

Tällainen viikonloppu tällä kertaa. Seuraavaksi taas jatkoa Aerobareista.

Tästä piti jo kirjoittaa edellisellä kerralla, mutta illan ajatukset kuljettivat sormiani aivan eri suuntiin. Nyt sitten taas asiaan: AEROBARS Vol.I

Koska kerrankin sain hankittua jotain joka liittyy olennaisesti triathloniin ja sen välineisiin, niin ajattelin ottaa siitä koko ilon irti seuraavan parin kirjoituksen ajan. Yritän käydä läpi ajatuksiani aerobareista ihan hankintaideasta ensimmäisiin pyörälenkkiehin. Todennäköisesti monet muutenkin ovat samoja asioita miettineet ja varmasti näitä tullaan miettimään jatkossakin, mutta toivottavasti tästä pureskelusta on hyötyä tai ainakin hupia. Toivoisinkin, että jos herää kysymyksiä, niin antaa tulla vain. Vastaan sen minkä osaan ja kysyn kokeneemmilta lisää vinkkejä, kun tietotaitoni rajat tulevat vastaan.

Hankin ensimmäisen ja tämän hetkisen pyöräni noin 2 vuotta sitten. Pyöräni on ihan perus maantiepyörä (tai kilpapyörä), eikä siinä ollut mitään triathlon “hienouksia” aikasemmin asennettuna. En ole myöskään pitkiä matkoja aikasemmin kisaullut, joten tähän asti olen selvinnyt ilman aerobareja.

Viime kesän Kuusijärven perusmatkalla (tulokset tässä) huomasin, kuinka työlästä ja rasittavaa on ajaa alhaalta “pukinsarvilta” etenkin pidenpää matkaa. Peruslenkeillä tulee välillä “kaahailtua”, mutta edes 20 – 30 km ei ole tullut ajettua yhteen soittoon matalassa asennossa (alhaalta = pukinsarvilta). Mielestäni viime kesän kisavauhti ajo-osuudella oli hyvä, eikä siinä ollut mitään hävettävä, kuitenkin huomasin pari asiaa kisan aikana:

1. Jouduin tekemään jatkuvasti töitä säilyttääkseni matalan ajoasennon -> väsyin nopeasti
2. Alhaalta tangolta ajaessa matkan teko helpompaa, mutta ajoasento rasittavampi, vatsa joutuu koville ja ruuansulatus ei (kuulema toimi yhtä hyvin)
3. Alamäissä ja tasasella minut ohitettiin (etenkin kun jouduin “lepäämään” eli ajamaan vaakaputkelta)
4. Ylämäessä ohitin takasin ja yleensä “tiputin” kilpailijoita kyydistä
5. Linkku asento ajaessa ei auta yhtään juoksuun lähtöä

Näistä havainnoista heräsikin ajatus, että lisää vauhtia pitäisi saada tasaisille ja lieviin alamäki osuuksille. Vaikutti myös siltä, että reisissäni pitäisi olla tarpeeksi voimaa, koska mäkien nousu ei tuottanut vaikeuksia. Tahkosin sitten viime kesän lopun tasamaastolenkkejä, mutta jotenkin ei vain keskinopeutta saanut pidemmillä matkoilla nostettua ylöspäin -etenkin vaakaputkelta ajaessa. Minun voimani eivät vain riittäneet voittamaan syntyvää ilmanvastusta ( Ilmanvastus ~ v^2 eli ilmanvastus on verrannollinen [väliaineen] nopeuden neliöön). Myöskään en pystynyt paljoa kasvattamaan matkaa, jonka ajoin mukavasti pukinsarvilta, joten jotain oli tehtävä -> ostaa aerobarit! (jatkuu…)

Vuonna 1914 Yhdysvaltojen presidentti Woodrow Wilson julisti äitienpäivän kansalliseksi juhlapäiväksi, jota  juhlittaisiin toukokuun toisena sunnuntaina.

Äitienpäivää vietettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1918. Aluksi päivää vietettiin toukokuun kolmantena sunnuntaina, mutta vuonna 1927 päiväksi vakiintui nykyinen käytäntö. Myöhemmin se on vahvistettu asetuksella viralliseksi liputuspäiväksi. -Wikipedia: Äitienpäivä

Siinä hieman faktaa (kylläkin tarkistamatonta) tästä tärkeästä päivästä tai paremminkin tärkeiden henkilöiden päivästä. Toiset ehkäpä juhlivat äitienpäivää hyvinkin juhlavasti ja lahjoin, mutta mielestäni muistaminen tai perinteinen kuppi kahvia, ruusu ja pieni aamupala sänkyyn on riittävä. Itselläni, valitettavasti pitkän etäisyyden takia, muistaminen jäi aamuiseen puhelinsoittoon, Joten on ehkäpä syytä vielä kerran toivottaa: “hyvää äitienpäivää”. Myös onnittelut kaikille kavereille, jotka ovat viimeisen vuoden aikana nousseet ns. korkeammalle asteelle ja äitiytyneet!

Mielestäni on hieman hassua, että jokin tarkka päivä on nimetty tietylle ihmisryhmälle. Jos näin on ajatuksena muistuttaa, kunnioittaa tai huomata kyseinen ihmisryhmä, on jopa hieman loukkaavaa muistaa vain heitä tuolloin. Ihan kuin heillä ei olisi arvoa muina päivinä ja heidän panoksensa yhteiskunnalle huomioitaisiin vain kerran vuodessa. On paljon ymmärrettävämpää nimetä jokin päivä historiallisen tai muuten merkittävän tapahtuman takia, jotka auttavat meitä muistamaan asiat. Ihmisryhmille nimitetyt päivät vaikuttavat hieman halvalta tavalta tuudittaa ihmisryhmiä.

Mielestäni eri ryhmät pitäisi huomata päivittäin, jokapäiväisessä elämässä ja toiminnassa. Tämän toteuttaminen on hankalaa ja ehkäpä jopa mahdotonta, mutta pelkästään tiedostamalla (tietoisuuden tason nousu?!) asiaa voi lähteä viemään eteenpäin. Tämähän on se ensimmäinen askel hyväksyä toinen ja ehkäpä jonain päivänä esimerkiksi murtaa rasismi.

On hienoa, että meitä on paljon erilaisia ja elämämme on vielä rikasta. Ei tarvitse kuin seisoa hetki kadun reunalla ja katsella ihmisten kirjoa, voi huomata kuinka erilaisia olemme. Kuitenkin, jos seuraat ohikulkijoita hieman tarkemmin, voit huomata, että meissä kaikissa on paljon samanlaisia piirteitä. Voit pian alkaa tunnistamaan tietyt nenät ja otsat omiin ryhmiin. Hiusten väri, paksuus ja kiharuus sekoittuu kaikkien erilaisten nenä ja otsa ryhmien kanssa. Myös hymy, nauru ja kikatus ovat jokaiselle meille erityispiirteitä, mutta nekin sekoittuvat upealla tavalla meissä kaikissa. Tämä kaikki on lähtöisin samoilta aluieilta Afrikasta, mutta sitä on vain sekoitettu viimeisen 200 000 vuoden ajan. Oli historia meitä kuljettanut ja sekoittanut kuinka vain, me olemme täällä juuri nyt ja siitä pitää meidän nauttia yhdessä.

On myös hienoa, että on juhlapäiviä ja että on juhlapäiviä vanhemmille…

Viime päivät ovat olleet todella upeita. Stadikan vesi on lämmintä ja ilmakin näyttää lämpenevän viikonlopuksi. Kuitenkin jo (3.5) Vapun juhlien jälkeisenä viikonloppuna ihmisiä oli jo ottamassa aurinkoa Hietaniemen rannalla. Olkoon tämä vaikka ilmastonlämpenemistä, mutta vaikea tästä on huolestua. Lämpö ja valo tuntuvat mukavalta pitkän talven jälkeen -Ulos siitä!

Chuckie V kirjoittaa jälleen hyvin treenaamisesta ja potenttiaalin löytämisestä…

Sain vihdoinkin itselleni aerobarit ja toissa iltana olinkin veljeni luonna säätämässä pyörääni. Kotimatka sujuikin sitten kovassa vauhdissa. Ensiviikolla tarkempi analyysi barien toiminnasta, tilauksesta ja kokemuksista.

USA vs. d) Canada 4-4 ja puoli erää jäljellä. Hotelli huoneessa odottelen unta ja ihmettelen kumilätkän vimmaa…

Kaksi päivää koulutusta, luentoja sekä kaksi iltaa illallisia ja keskustelua takana. Huomenna vielä puoli päivää koulutusta, jonka jälkeen Lahdesta takaisin kotiin ja illalla uimatreeneihin. Tapaamiset, yhdessäelo ja ajatuksien vaihto on tärkeä osa tutkimusta ja käytännön työtä. Tällaisilta koulutuspäiviltä oppii aina uutta ja huomaa sen, että itse ei voi (aina) älytä ja ajatella kaikkea… Ehkäpä kunto ei täällä kasva, mutta kyllä täällä kaikenlaista oppii -yhteisharjoitukset ovat tärkeitä.

Lenkkitossuja en matkalle pakannut, eikä näillä yöunilla lenkille olisi jaksanutkaan. Lisäksi Sunnuntai illan lenkin jälkeen huomasin vasemman isovarpaani kynnen hieman revenneen. Päätimpä nohevana poikana nykästä palan irti, joka taisi olla virhe. Kynsi lohkesi “hieman” enemmän kuin piti ja nyt on pari päivää linkattu. Kipeä varvas ei kovin pahasti liikkumista haittaa, mutta kun linkkaus on alkanut heijastumaan kramppaavaan pohkeeseen, joka on muuttanut kävelyn hyvin aristavaksi. Linkkaus on toisaalta alkanut heijastumaan lonkkaan ja sitä kautta reisiluuhun, joka on alkanut välillä vihlomaan todella ikävällä tavalla. Toivottavasti varvas parantuu pian, eikä päätä vielä tulehtua (pitkät koulutustpäivät, mehustelevat kengät ja sukat eivät auta parantamista). Tässäpä voisin linkata vanhoja kirjoituksia ja lainauksia vammojen vakavuudesta. Hassua kuinka pienestä se voi olla kiinni.

Nyt on jällen aika mennä nukkumaan. Ei muuten tule täytettyä 1/3 elämän osasta.

“…47 s ennen loppua d) Canada tekee maalin! “10 ja puoli tuhatta ihmistä parkuu suoraa huutoa…” (lainaus: Mertaranta, suoralähetys).

Vappu tuli ja meni! Elossa vielä ollaan ja ns. huippukunto on saatu jälleen palautettua rapakunnoksi. Säät ovat olleet mitä mahtavimmat ja mikäs sen hienompaa on ollutkaan kuin nauttia auringosta, ruuasta, ystävistä ja juomasta ulkoilmassa. Tässä on hyvä viitata blogin “14. triathlon laki” kirjoitukseeni.

Toiset ovat laiskotelleet ja toiset on treenanneet senkin edestä. Perttu polkee pitkin suomen maanteitä ja vauhtiakin alkaa näköjään löytymään! Kohta pääset lepäämään ja odottamaan Sveitsin kisaa! Kiitos myös Pertulle Kola- vinkistä ja linkistä. Kiitokset myös Tuikulle suolavinkistä, johon myös Mark Allenkin hieman vinkkaa xTrin Race nutrition kirjoituksessaan.

Kevään edetessä ja ilmojen lämmetessä, pyörätiet täyttyvät kaikenlaisesta hurjastelijoista, hidastelijoista, vaaratekijöistä ja toheloista (pyöräilijät). On raivostuttavaa, ettei muut osaa katsoa eteensä, näyttää käsimerkkiä ennen kuin kääntyvät tai puhuvat kännykkään ajaessaan vaarantean kävelijöiden ja muiden pyöräilijöiden matkanteon huomaamatta edes sitä itse. Pysyisivät pois tieltäni tai ajaisivat vaikka mielummin autoilla – tai sitten ei! On valitettavaa, että huomasin viime viikolla pariin otteeseen hermostuneeni todella muihin pyöräilijöihin (ehkäpä en aina ihan täysin syyttä). Tälläinenhän on täysin naurettavaa ja mielestäni on todella upeaa, että kaupunki täyttyy pyöräilijöistä. Ihmiset löytävät työmatkakuntoilun sekä saasteettoman tavan liikkua. Ehkäpä jonain päivänä voimme vaikuttaa kaupunkisuunnitteluun entistä paremmin -Siten että pyöräilijöitäkin huomioitaisiin. Kesäpyöräily on jo ensimmäisen todellinen askel hyötyliikunnan ja urhielun upeaan maailmaan. Kuitenkin olisi syytä muistaa, että liikenteessä on myös muita (ihan samalla tavalla kuin autoillessa). Huomioikaa toiset liikenteessä ja näyttäkää sitä käsimerkkiä kääntyessänne!

*Jälkiviisaus huomautus: Tämähän kirjoitus ei nyt kuitenkaan tarkoita sitä, että minä ajaisin aina sääntöjen ja kaikkien säännösten mukaisesti. Hurjastelen, töppäilen ja teen virheitä, mutta yritä kuitenkin huomioida muita -Olkoon kirjoitukseni siitä osoitus*

Teemu Lemmettylä kirjoitti viime viikolla todella mainion saarnan, joka kannattaa käydä lukemassa. Saarna jollakin tavalla istui pyöräily ja työmatkaliikunta ajatuksiini kuin nakutettu, joten siihen on viitattava.

Vapun kankeudet kävin huuhtelemassa perjantai-iltana märskyssä. Jos et ole vielä kerennyt Vapun kankeutta huuhdella nivelistä, niin suosittelen seuraavaa 6 x 500 m* sarjaa tai lauantaina uimaani voluumikelausta 3 x 1000 m** (kts. alla. Sarjat ovat yksinkertaisia muistaa, joka voi olla Vapun jälkeen tarpeen). Maanantaina aukeaa uimastadion (stadikan omat sivut eivät vieläkään toimi), mutta valitettavasti pääsen aamu-uinnille vasta torstaiaamuna, koska olen alkuviikon kouluttautumassa Lahdessa isotooppipäivillä.

*

500: alkuverryttely

500: vu (vapaauinti)

500: 200 vu, 10s tauko, 200 vu, 10 s tauko, 100 m (hieman kovempaa kuin edellinen)

500: 400 sku + 100 sku (sekauinti)

500: 200 su (selkäuinti) + 300 vu

500: vu + pitkäsukellus / delffarit käännöksessä (50 m radalla)

200 loppuverra

————————————————–

**

500 alkuverra (vu + rinta + selkä + pokuja + sku)

1000 vu kisavauhtia

1000 vu +lättärit (keskity käsivetoon, hengitykseen ja potkuihin)

1000 vu kisavauhtia + 25 m kiihdytys 3 kertaa (300, 600 ja 900 kohdalla)

200 loppuverra