Puolimatkassa

Kesäloma alkoi -Jee?. Ensimmäisen kerran elämässäni oli jopa hieman vaikea lähteä kesälomalle. Pari projektia on edennyt viime viikkojen aikana sen verran kovalla vauhdilla ja hyvällä fiiliksellä, että oli jopa ikävä jättää työpöytää. Kun pyörät pyörii, niin on ikävä pysähtyä! <— Pitkä aasinsilta —> Pysähdyksiin ja puhkeaviin kumeihin viitataan myös A.Neathin blogissa, jossa myös tulee esille jonkin sortin McGyver temppu. Tempussa ilmeisesti solmittiin solmu reijän kohdalle ja näin renkaalla pystyi vielä hissukseen ajelemaan lähimmälle puhelimelle. Onkos kukaan tehnyt näin?

Sitten takasin samaa siltaa –> Uskon kuitenkin, että ruhtinaallinen 2 viikon kesäloma tekee todella hyvää. Etenkin kun tietää, että huomenna aamulla matkataan Tanskaan tuulettumaan. Eiköhän parin fillarikilometrin jälkeen ala työtkin unohtua.

Tänään enne pakkaussessiota, käytiin ajelemassa pikainen pyörälenkki satojen sadekuurojen välissä, jonka kruunasin jälleen reilun 5 km juoksulenkillä… mutta nyt pitää jatkaa pakkausta. Palailen takasin blogin pariin ensiviikon lopulla. Sitten keskitytäänkin pelkästään Joroisten kisaan ja muihin triathlon juttuihin. Kuvassa: abstraktia Helsinkiä kesäiltana.

Kerrankin, kun olisi vaikka kuinka kertomista ja kirjoittamista, niin on myös paljon paljon tekemistäkin. Nyt ei kerkeä kirjoittamaan, joten nyt vain pikainen “elossa olo” ilmoitus Juhannuksen jälkeen.

Juhannus meni mukavasti ja tiistaina tuli kokeiltua tankkauksen ja levon voimistamia jalkoja yhdistelmäharjoitusella. Reipas pyörälenkki 56 km (30.2 km/h mittarissa kaupunkiajonkin jälkeen!) ja reilu 5 km juoksu heti pyöräilyn päätteeksi kulki iloisesti.

Loppu viikko onkin sitten treenattu huonekalupainoilla Anninan muuttoa tehdessä. 4. kerroksen elämä on mukavaa, mutta muuttomiehen helvetti. Eikä siis homman apuna ole mitään hissiä! Onneksi tavaraa ei ollut paljoa, mutta kuitenkin järjestelemistä vielä riittää.

Tänään kerkesin töiden jälkeen nopeasti käydä parantamassa aerodynaamisia ominaisuuksiani. Ylä kuvassa hieman kesälookkia muuttomiehen hiellä stailattuna.

Vaikka kunto tuntui tiistaina olevan kohdallaan, niin takaraivossa on hieman jännittänyt fiilis joroisen kisasta. Onneksi minulle tuli mahdollisuus päästä hieman testaamaan keskiviikkona kuntoani pyöräergometri rasituskokeessa (spiroergometria). Testissä otettiin verinäytteet, mitattiin EKG, verenpaineet ja hengityskaasut. Tästä kuitenkin lisää myöhemmin….

Yritän kirjoitella vielä huomenna, mutta voi olla että kiireiltä en kerkeä. Lauantaina onkin sitten aamulento Tanskaan, jossa pyöräillään, maisemoidaan ja nautitaan hyvästä ruuasta 5 päivän ajan.

Tällä kertaa kirjoittelenkin sponsorimajoituksesta eli vanhempieni luota Kuopiosta. Aamu alkoi reippaalla lenkillä. Tarkoituksena oli ensimmäisen kerran (näin aikuisiässä) kokeilemassa juosten Puijon mäkeä. Kevyttä ravia kohti Puijoa, jonka jälkeen alkoikin pulssi nousta hyvää vauhtia mäen jyrkentyessä (Wikipedian mukaan jopa 24 % nousua). Pari kertaa kipusin mäen ajotien ja laskettelurinteen kautta ylös, jonka jälkeen vielä lönköttelin puijon rappuset kertaalleen ylös. Tämän jälkeenkin oli mukava “lasketella” kohti kotia syömään nr.1 sponsoreiden “ikuisesta ruokaa täynnä” olevaa kaappia tyhjäksi… Samalla tietysti kirjoittelen tätä entryä.

Sää on puoli pilvinen ja lämmin. Kaupunki näyttää jälleen mukavalta ja todella vihreältä. Juhannus vietetään ystävien kanssa Kuopion edustalla Karhonsaaressa. Tämän päivän treenit ja kirjoitukset oli tässä. Illalla saunasta sitten pikku lenkki vielä järvessä (Huom! ei mitään treeniä vaan naatistkelua). Saunan jälkeen hyvää ruokaa ja hyvä tankkaus.

Hyvää Juhannusta ja muistakaa pitää pää pinnalla!

Eilen saatiin nauttia kesäsäästä suomalaisittain. Työpäivä kului sisällä, silloin kun ulkona paistoi aurinko ja työmatkat sekä urheilut tietysti ulkona silloin kun satoi. Päivän koostui työmatkapyöräilyistä ja Kuusijärvellä järjestetystä rykäsystä. Kuusijärvellekin piti tietyisi ajaa pyörällä ja tämän seurauksena kotona onkin nyt kasa märkää ja hiekkasta vaatetta noin 3,5 vaatekerran, märkäpuvun ja parin lenkki kengän verran. Pakko on myöntää, että hieman nyt liioittelen, koska illalla kotimatkalla Jupiksen kanssa voitiin todeta, että vesisade loppui noin 20:15, joten viimeiset 45 minuuttia saatiin ajaa kotiin “kuivassa” säässä.

Rykäsy toisaalta meni hienosti, vaikka ajat viime vuoteen verrattuna eivät taineet paljoa parantua (viime vuoden ajat 1:08:58(8) (0:10:40; 0:36:15; 0:22:03) Saattoi olla säälläkin ja kylmällä ilmalla hieman vaikutusta… tai sitten tämä jätkä ei vain ole kehittynyt yhtään vuoden varrella – hieman pettynyt. Tarkkoja aikoja en eilisestä rykäsystä vielä tiedä, koska unodin mm. sykemittarin kotiin kiireisen työ – koti – Kuusijärvi vaihtoharjoituksen yhteydessä. Samalla myös unohdin uimalakin ja uimalasit, jotka onneksi sain hankittua Mäkelänrinteen uimahallista matkalla kuusikselle.

Hauska oli myös huomata, että muitakin “hulluja” oli Kuusijärvelle eksynyt ja saatiin oikein mukava pikku kisa aikaan. Kerkesipä Alex myös paikalle ja pakko nostaa hattua, ettei ministeri hieman kosteaa / koleaa säätä pelännyt, vaan oli lähtöviivalla innoissaan kuten muutkin triathletit. Taisi hieman myös innostua triathlonista lisää ja olihan hänen menossaan sitä oikeaa intoa ja iloa, jota suosittelen kaikille muillekin kisailijoille!

*EDIT ~ 3 minuuttia myöhemmin: HelTrin virallinen tulospalvelu on toiminut todella nopeasti ja kiitokset siitä Markukselle! Tulokset löytyvät tästä. Tämän vuoden rykäsy ajat ovat siis 1:08:20 (2) (10:50; 0:35:36; 0:21:54). Pyörä on nähtävästi kulkenut oikein mukavasti, mutta uinti aikaa ihmettelen. Viime vuonna olen uinut saman reitin noin 10 s nopeammin, vaikka uintini on kehittynyt viimeisen vuoden aikana todella paljon. Mapekin (Martti Näsäkkälä) ui eilen minuutin hitaammin kuin viime vuonna… Hieman alkaa jopa epäillyttämään, että kuusiksen reitin poijut ovat vaeltaneet talven aikana.   /EDIT END*

• Viime viikolla ensimmäinen artikkelini hyväksyttiin pienin muutoksin painoon. Alkuhan tämäkin, vaikka kovin  hidas. Seuraavat jutut ovat jo sorvauksessa. Mutta milloin tulee valmista, on kyllä mahdotonta sanoa.
• Viime viikonloppuna järjestettiin Pirkkolan uimahallissa ns. uimaviikonloppu, jossa sain kokeilla valmentaja taitojani. Homma toimi ilmeisesti oikein mukavasti ainakin palautteen mukaan. Toivottavasti osallistujat myös oppivatkin jotain. Kiitoksia osallistujille, toiselle valmentajalle ja treenien suunnittelijalle Kristalle sekä Pirkkolan uimahallin henkilökunnalle.
• Sunnuntaina uintiviikonloppuun liittyen käytiin myös uimassa Kuusijärvellä. Reitti alkaa olemaan jo tuttu, mutta kyllä märkäpuvun kanssa on omituista uida. Se vielä kaikenlisäksi hankaa niskaa. Pitää kokeilla ensikerralla laittaa liukastetta eli rasvaa kauluksen väliin.
• Juhannus lähestyy ja suunnitelmat ovat vielä hieman avoimet. Autokyytikin Kuopioon jätätti kyydistä eilen, joten kyytiä vaille ollaan vielä.
• Annina muuttaa takasin kotiin -> Ensiviikolla muutetaan.
• Puolentoista viikon päästä olisi tarkoitus lähteä Tanskaan pyöräilemään, mutta pyörävuokraamo on vielä hakusessa. Kaikki muu on maksettu ja varattu Själlannin ympäriajoa varten, mutta pyöriävuokraamoja ei olla löydetty netin kautta…
• Joroisten kisa lähestyy, kuten ennenkin. Yöpaikkaa eikä kyytiä ole joroisille, joten sekin pitäisi vielä hoitaa.
• .. huhhuh… Tekemistä näyttäisi riittävän.
• Huomenna “rykäsy” Kuusijärvellä. “Ripeää” kisatunnelmaa alla olevassa youtube videossa… hihi
• Terveisiä Austraaliaan!

Piti jo tästäkin mainita jo aikoja sitten, mutta…

Onnittelut Jupikselle ja

Onnittelut Pertulle hienoista suorituksista Sveitsin 1/2-Ironmanissa!

Matka kuvia ja kisaraportit löytyvät “puoliteräksisten” poikien blogeista. Onnittelut!

Aika imelä kuva, mutta on kuvassa myös hämähäkki.

Kesä on kovassa vauhdissa ja yllättäen työ sekä tutkimusprojektien työtempo kiihtyy. Ehkäpä yleinen oletus on (etenkin labrassa, jossa olen töissä), että muita töitä on kesällä vähemmän kesälomien takia, jonka takia sitten voidaan taas kiihdyttää tieteellisten tutkimusten ja laadunvalvontamittausten tekemistä. Itse olen taas sotkeutunut moneen mukaan, joten hommaa riittää.

Tempon kiihtyessä, myös treenien tempo ja määrät ovat kasvaneet. Uintitreenit ovat siirtyneet täysin uimastadionille ja kilometrejä kertyy mukavasti (pidempi allas, mutta sama treenit… no ei ihan!). Kuusijärvikin on jo kierretty pari kertaa! Mikäs siellä pulikoidessa, kun ilmat ovat mainiot. Tämän lisäksi aerobareilla höystetty pyörä tuntuu kulkevan ja juoksukin alkaa vähitellen kehittymään. Uinti on ollut edelleen pääharjoitus (4-5 krt viikko), jota on höystetty rajotetun ajan puitteissa muilla treeneillä.

Yhdistelmäharjoituksia on tullut kokeiltua, mutta lisää vielä tarvitaan. Tänään käytiin Mapen kanssa Kuusijärvellä vetämässä minirykäsy (750 / 10 / 5) ja eilen maanantailenkin höystämä juoksu – pyörä – juoksu hampurilainen (tämä hampurilainen muuten sisältää miinus-kaloreita!). Yllättävän hyvältä on juoksu tuntunut, mutta syytä on muistaa, että matkat pyöräilyn jälkeen ovat olleet lyhyitä. Olen kuitenkin, jostakin lukenut, että pyöräilyn jälkeiset ensimmäiset kilometrit juoksussa ovat ne kriittisimmät. Jalat alkavat ainakin itselläni tottumaan juoksuun 3-4 km kohdalla, jonka jälkeen matka jatkuu perus lyllerryksenä…. Tämä kirjoittelu on juuri sitä kisajännityksen aiheuttamaan henkistäsparrausta.

Kirjoittelut on jäänyt hieman vähäisiksi viime päivinä, johtuen kaikesta tuosta edellisestä ja EM- jatlkapallon kisoista! Ensiksi työt ja sitten harrastuksien. Tämän jälkeen kunnollinen illallinen, ehkäpä lasi viiniä ja EM- jalkapalloa. Siinä on vasta palautumisresepti. Kuitenkin suosittelen pieniä venytys liikkeitä, koska jalat menevät kovin solmuu 90 minuutin aikana. Kirjoittelen piakkoin lisää, etenkin noista aerobareista. Pitäisi vain keretä räpsiä lisää kuvia!

Tällä kertaa olisi tarkoitus katsahtaa hieman aerodynaamiikan “saloihin”. Aerodynamiikka on virtausopin ala, jossa tutkitaan ilman ja kiinteiden kappaleiden vuorovaikutuksia niiden liikkuessa toistensa suhteen. Meitähän tietysti kiinnostaa ilman ja pyöräilijän väliset vuorovaikutkset. On syytä muistaa, että pyöräilijä (pyörä + ajaja + vaatteet + varusteet) on hyvin monimutkainen kompleksi ja yksinkertaiset mallit eivät käytännössä riitä mallintamaan pyöräilijöitä -Ilmavirtaukset jotka ympäröivät pyöräilijän ovat monimutkaisia ja turbulenttisia. Löysin vanhoja laskelmia pyöräilijän aerodynamiikasta, joissa pyöräilijää oli mallinnettu yksinkertaisesta sylinterillä. Tämä on tietysti helppo tapa lähetyä ongelmaa laskemalla, mutta se on hyvin pitkälle yksinkertaisesttu ja jopa “peruspyörätutkija” ei tyydy tällaiseen malliin. Yksi mahdollisuus on simuloida pyöräilijään vuorovaikutuksia tietokoneen avulla, mutta jos ilmiö on mahdollista mitata, niin simulointi ei voi sitä korvata. Simuloinnit voivat kuitenkin auttaa ongelman rajauksessa ja nopeuttaa kalliiden mittauseten toteuttamista. Luotettavimmat pyöräilijöiden aerodynaamiset tutkimukset tulevat suoraan “tuulitunneleista”, joissa testataan myös autoja ja esimerkiksi lentokoneita aiheuttamaa ilmanvastusta (drag). Pyöräilijän aerodynaamisia ja todellisia ajo-ominaisuuksia voidaan myös mitata polkijan tuottaman tehon avulla (vakio nopeus ja matka sekä tietty ympäristö). Muuttaen pyöräilijän asentoa tai pyörän geometriaa voidaan saada tietoa ajo-ominaisuuksien muutoksista pyöräilijän tuottaman tehon funktiona (esimerkiksi SRM- powermeter. Jos jollakin sattuu olemaan tuollaiset, niin saa kutsua minut testailemaan ja mittailemaan).

Valitettavasti löysin vain netistä pari juttua joissa on tarkemmin esitetty numeroita, mittausmenetlmiä ja tuloksia, joten lähteeni ovat hieman hataralla pohjalla. Lisäksi on ikävä etten löytänyt saksalaisen TOUR- lehden tekemään tehomittaus artikkelia, jossa “peruspyörälijä” riisuttiin aerodynaamisista esteistä ja muutettiin vähitellen huipputason aika-ajopyöräilijäksi (jos jollakin sattuu olemaan tämä artikkelin, niin olisin kiinnostunut näkemään sen. Noin pari vuotta vanha)… Pitäisi varmaan käydä kirjastossa pitkästä aikaa.

Ensinnäkin pitää muistuttaa, että miksi tässä nyt puhutaan aerodynamiikasta ja aerobareista. Aika-ajoissa tai triathlon kisoissa on tarkoitus pyöräillä määrätty matka mahdollisimman nopeasti (kisan tarkoitus?!?). Pyöräosuuden voi suorittaa lyhyemmässä ajassa ainoastaan, jos kisailija pystyy lisäämään tehoja eli polkee kovempaa, vähentää vastustavia voimia esimerkiksi ilmanvastusta tai löytämään oikoreitin (ei suositeltavaa!). Triathlonissa, kuitenkin pyöräilyosuuden jälkeen on jäljellä vielä ripaus jouksua, jonka takia tehoja ei voi lisätä ns. maksimiin. Tämän takia houkuttelevaan onkin yrittää vähentää vastustavia voimia.

Asiaa hieman yksinkertaistamalla voidaan sanoa, että pyöräilijää vastustaa tasasella tiellä ja tyynellä ilmalla ilmanvastus  sekä vierintävastus. Jotta pyöräilijä pääsisi edes yhtään eteenpäin, hänen tulee voittaa vastustavat voimat, joten pyöräilijän tehon (eli juuri ne paljon puhutut Watit) pitää saada tarpeeksi korkealle tasolle, että päästään eteenpäin. Mittausteknillisistä syistä (esim. pyöräilijän pinta-alaa on vaikea arvioida) ilmanvastusta kuvataa ns. efektiivisellä pinta-alalla, joka on pinta-alan A ja ilmanvastuksen c tulo A*c. Vierintävastuksesta yleensä mainitaan vain kitkakerrointoimella. Tyypillinen A*c arvo pyöräilijälle, joka pukinsarvilta alhaalta on noin 0.252 ja kitkakerroin kisarenkailla välillä 0.003-0.006. On syytä kuitenkin muistaa, että teho joka vaaditaan voittamaan kitka muuttuu suoraan verrannolisesti nopeuden kasvaessa, mutta ilmanvastus kasvaa huomattavasti nopeammin. Esimerkiksi  ajaessasi 25 km/h, tuotettava teho kitkaa vastaava on noin 22 W ja ilmanvastusta vastaan 53 W. Mutta nopeuden kasvaessa 40 km/h, kitkaa vastaava teho on 34 W, mutta ilmanvastuksen voittamiseksi tarvitaankin jo 218 W! Edellisessä esimerkissä käytettiin efektiivisenä pinta-alan arvona 0.26, joka vastaa varmaan aika lähelle ylätangolta ajettavaa ajoasentoa.

Tästä voisi vaikka kuinka paljon kirjoittaa, mutta on aika on tehdä ehkä joku yhteenveto. Käytännössä lähteestä kuin lähteestä katsoo (ja järkevästä hieman ajattelee), niin löytää saman toteamuksen: Suurin voitto ilmanvastuksesta saadaan, kun muutetaan pyöräilijän ajoasento aerodynaamiseksi (esim. cervelo: aerodynamics ja Analytic cycling ). Aerobareilla efektiivinen pinta-ala voidaan saada laskettua lähelle 0.23 paikkeille (ja ajoasento mahdollinen saavuttaa triathlon pyörällä), joka 30 km/h nopeudessa (80 kg painoisen pyöräilijä) kohdalla tarkoittaa noin 20 W vähennystä pelkästää asennon muutoksella (tässä ei ole esim. tuulta)!

Pyöräilijän aerodynamiikasta ja historiasta löytyy lisää mainiolta Wolfgang Menn:n sivuilta. Hänen sivuillaan on myös kerättyä efektiivisiä pinta-aloja eri julkaisuista ja sivuilla on myös laskuri, jolla on tämänkin jutun laskut suoritettu. Kannattaa joku ilta leikkiä sillä! Ja viimeikseksi teille, jotka oikeiasti haluavat viilita ajoasentoa kohti täydellisyyttä, niin kannattaa ilmoittautua toivottavasti myös ensi vuonna San Diogossa järjestettävään Wind tunnel camp:lle (tämän vuoden sivuilta):

“Do you ever wonder how much time you are giving up on your bike due to aerodynamics?   Are you sure those bottle cages, race wheels, helmet, and/or handle bars aren’t slowing you down?  Are you putting in hours of training that is being undermined by a poor position on the bike?  Or, are you more aero but not producing as much power?  There’s only one way to find out for sure, and that is by getting the “Ultimate Bike Fit” by Multisports.com at the San Diego Air & Space Technology Center Low Speed Wind tunnel…..

The cost of the test: $975.00″