Puolimatkassa

Ennen kuin kerkeän itse sepostamaan omista tutkimusmatkoista juoksemisen saloihin, niin linkkaan teille pari mielestäni selkeää ja hyvää kirjoitusta juoksutekniikasta (onhan tämä näin paljon helpompaa).

Tim Luchinske (linkki) ja kumppanit kävivät sunnuntaina kuvailemassa itseään juoksuradalla ja videot on nähtävissä hänen sunnuntain entrystä (linkki). Videoiden lisäksi juoksuasentoja on analysoitu eilisessä entyssä still- kuvien pohjalta (linkki).

Ensimmäisellä kerralla kun katsoin videot läpi, en huomannut oikein mitään eroa juoksijoissa. Luin kommentit uudestaan (ehkäpä tällä kertaa ajatuksella) läpi, jonka jälkeen katsoin jokaisen videon vielä pariin otteeseen ja vertailin juoksijoita. Totta on, että eroa on! Tämän jälkeen kun tarkastelin still-kuvat ja vielä kerran videot, niin alkoivat mielikuvat muodostumaan “oikeaoppisesta” juoksusta (oikeaoppinen tekniikka lajissa kuin lajissa taitaa on tietyn hetken huumaa ja “oikea” sanan lähde määritäällään ajan ja sen hetkisten mestareiden mukaan aina vain uudestaan ja uudestaan).

Tästä voisi ottaa opikseen ja voisipa tehdä hyvää mennä itsekkin juoksuradalle hieman kuvailemaan rautakangen rentoja hölkkäaskeleita.

Ps. Huomasin, että joillakin vanhoilla Explorer selaimilla linkit eivät erotus leipätekstistä. Tämän takia lisäsin tällä kertaa (linkki) sanat linkin kohdalle. Päitykset ovat työn alla ja toivottavasti tähän asiaan tulee parannus. Tietysti voisin suositella käyttämään firefoxia (linkki), niin tällaista ongelmaa ei esiintyisi ja selaaminenkin olisi (kuulema) nopeampaa ja turvallisempaa…

Täällä päivitellään wordpressiä (eli tätä ohjelmistoa jolla ylläpidän blogia) ja etsiskellään hieman uusia hienouksia ulkoasua varten. Kirjoittelu on muutenkin hieman jäässä, kun pitää tehdä paljon töitä/tutkimusta. Välillä pitäisi keretä myös kuntoilemaan ja mietiskelemään tulevaisuuden kirjoituksia.

Sitten olisi varmaan hyvä vaihe kiittää myös kaikkia lukijoita. Olen salaa seuraillu kävijämääriä ja ne ovat olleet mukavasti nousussa viimeisen kuukauden aikana. Tähän varmasti vaikuttaa onnistunut pinnistykseni Joroisten kisoissa, joka näkyy +44.4 % kasvuna sivuilla kävijöiden lukumäärässä verrattuna edellisiin kuukausiin. Tämän lisäksi viimeiden puolen vuoden aikana on ollut pari selvää “kävijämagneettia”: Stubbin kommentointi blogiini ja tabata- harjoittelu. Ensimmäinen vaikutus ei varmasti ole yllätys kenellekään, mutta se että tabata- hajoittelu on tuonut esimerkiksi googlesta enemmän vierailuja sivuilleni kuin ministerin kommentti on mielestäni hauska yksityiskohta. Viimeisen parin viikon aikana olen ollut huomaavinani myös lämpimän ilman vaikutuksen ja tämän kautta myös uinti-innon kasvun. Blogiini on eksynyt enemmän ja enemmän porukkaa “uimatekniikka” ja “uintinopeus” hauilla -tämä on hienoa!

Toivottavasti olette löytäneet mukavaa luettavaa ja olette myös saaneet ideoita, vinkkejä ja intoa treenailuun. Laittakaa myös kommenttia, niin tietää mihin suuntaa pitäisi suunnata.

Hyvää yötä… eiköhän tässä pian saada ensimmäiset maratonia alustavat jutut valmiiksi.

Kyllä se aluksi vähän kirpas, mutta luulin että se oli vain pieni osuma. Kuitenkin nyt kotona kivistelen ja ihmettelen  turpoavaa jalkapyötää. Mietin jopa että se olisi murtunut… äh. Ei auta muu kuin kylmää, komressio ja kohoasento, mutta eipä siitäkään taida olla apua monen tunnin jälkeen.

Siis mitä oikeastaan tapahtui oli täysin naurettavan pientä, mutta pienestä [kärpäsestä] tuli jälleen härkänen. Olin Stadikalla lopettelemassa uintitreeniä ja viimeisillä loppuverryttely metreillä iskin voimakkaalla rintauinnin potkulla jalkani rataköyteen. Ensinnäkin ei se mitään köyttä ole. Rataköysi koostuu kovista muovin palasista, jotka on varmasti kaikille tuttuja. Toiseksi ei se siihen rataköyteen olisi muuten osunut (jalka on kuitenkin useiden senttien syvyydellä potkun loppuvaiheessa), mutta rataköyden päällä kiikkui ja roikkui lauma pikku lapsia (tyttöjä) ja köysi oli noin 20 cm syvyydellä ja sivulla radan puolella. Potkasu, kirpasu ja ärähdys! Lapset hävisivät ja minulle tuli hieman huono omatunto tuollaisesta ärjynnästä… mutta kumpa ipanat tietäisivät miten täällä nyt kärsitään, niin oltaisiin varmasti sujut!

Pointtihan tässä koko jutussa on, etteivät säännöt ole turhaan laadittuja, vaikka ne kuinka tyhmiltä välillä tuntuvatkin. Lasten on kiva leikkiä altaassa ja se on hienoa, mutta leikkikää siellä missä pitääkin! Prrrr… harmittaa. Alla kuitenkin se uimani treeni.

EDIT<pari tuntia myöhemmin>*  Pitää vielä lisätä, että rataköysissä riippumiskiellossa on myös lasten turvallisuudesta kysymys. Jos siitä köydeltä keikahtaa ja sattuu kaatumaan kilpauimarin (joihin itseäni en laske) eteen, niin vahinkohan siinä sattuu. Lisäksi vapaa-, selkä- tai perhosuinnissa kädet kauhovat joskus kovallakin vauhdilla ja se voi helposti osua köydellä kiikkuvaa. Kumpaa siinä sitten syytetään: uimaria vain parkuvaa lasta… Tämä ei ollut sitten mikään uhkaus! *END EDIT

400 verr
6x200 (150vu I + 50ru II- ), tauko 10s
8x50 (15max+35verr, 2 joka lajia), tauko 
30s300ptk ov, I
4x50ptk su, III, tauko 20s
100 verr
300kv ov,  I
4x50kv su, III, tauko 20s
200 verr
yht. 3300

Tämä on plan: Juoksuani pitää kehittää!

Miten?

Ensimmäisenä tuleekin mieleen, että pitää juosta enemmän ja sitten vielä vähän lisää. Tämän pitäisi olla helppoa, koska juoksu kertani ovat olleet viimeisen vuoden aikana “satunnaisia”. Harjoitteluun pitää saada jatkuvuutta, tavotteita ja järjestelmällisyyttä.

Nyt ajattelinkin kehitellä itselleni juoksukuurin, jota saatte seurata tulevissa kirjoituksissa (kuten myös se lupaamani spiroergometri- ja muita uintientryjä).

Juoksukuurini alkaa tietysti hyvällä pohjatyöllä eli opiskelulla ja suunnittelulla. Tim Luchinske (ex-triathlonisti. Nykyisin juoksee paljon… siis todella paljon) kirjoitti mukavasti Ironman juoksusta uusimmassa entryssä:

These are some quick thoughts that may help..they’re a little bit disjointed. There’s really nothing secret or unique about what the pros do. I think we were all doing the same thing. The biggest difference between the 2:45 guys and the 2:55 guys, I think, may be how rested they are.

I could answer your question with one very simple and very effective sentence. Simply get as fit as possible on the bike and the run. It really does come down to this ‘Zen’ like statement. You can’t do better than your best. But that’s not the answer you want..

Kuvassa fiiliksiä Kristianiasta ja alla eilinen uintitreeni:

400 verr

100pu-200ru-300su-400vu-300su-200sku-100ru, I, tauko 10s

4x100ptk,  joka toinen ov, joka toinen sku,  I, tauko 10s

4x100kv,  vu-su-vu-ru, I, tauko 10s

4x100 joka toinen sku, joka toinen uks, II, tauko 15s

200 verr

yht. 3400

Onhan tässä taas aikaa vierähtänyt, kun viimeksi kirjoitin uintiin liittyvän entryn, joten tällä kertaa tulee oikein herkkua. Ajattelinkin heittää teille hauskan linkin, jossa voi ihailla uinnin olympiavoittajia ja maailmanmestareita tikku-ukolla simuloituna. Animaatiot löytyvät virtual-swim.com sivuilta.

Vähän liioittelin, että ukkeli olisi tikuista rakennettu. On uurastajalle hieman lihaa rangan päällekin laitettu. Sivuilta löytyy eri matkojen uimareita ja tietysti eri lajeista. Mikä tästä hommasta tekee vielä hienon on se, että ukon liikkeitä voi ihailla käytännössä mistä kuvakulmasta tahansa. Sivujen kautta (jotka kylläkään eivät vielä ole täysin valmiit) voi myös tilata animaation omasta uinnista! Tämähän olisi vasta todella hauskaa. Voisi kerrankin nähdä kuinka itse kääntyy, vääntyy ja kiertyy miten sattuu…

Ensimmäisenä itse kiinnitin huomioita kuinka uimarit hengittävät. Hengitys tapahtuu suoraan sivulta vartalonkierron kanssa. Pää ei nouse käytännössä yhtään ylöspäin, jolloin se aiheuttaisi vastusta. Lisäksi huomioita kannattaa kiinnittää potkuihin (minä se jaksan niistä aina märistä)… Siitä vain leikkimään ja sitten altaaseen tai järveen tai mereen…

Viikonlopun grillailun, leikkimisen ja oleskelun jälkeen voi alkaa jälleen kiristämään tahtia. Ennen suurempia ponnistuksia voi käydä lukemassa Kuopio triathlonin SM-, kunto- ja mastersarjojen tulokset. Hyvin on seuramme (HelTri) pärjännyt, mutta mitään suurempia yllätyksiä ei ole Kuopiossa kehitelty.

Näyttääpä myös masters- käsite yleistyvän Triahtlonin puolellakin. Olen kuullut termin aikasemminkin triathlonin puolella, mutta hyvin satunnaisesti. Tästä esimerkki yllä, jossa Masters nimikkeen alle on laitettu ikäryhmien SM-sarjat. Uinnissahan mastersuimareita on jo ollut pitkään, jolla tietysti tarkoitetaan “todella kiven kovia” (ja ehkäpä yhtä jäykkiä) uimareita, jotka alkavat olemaan jo hieman vanhoja todelliseen mestaruuskamppailuun eli toisin sanoen masters = “vanhat” ikäryhmät, jotka kilpailevat tosissaan. Uinnissa “Masters-raja” alkavat 27 vuotta täyttäneistä tai kyseisen kilpailuvuoden aikana täyttävistä. Triathlonin puolella ikäsarjat alkavat vasta 35 vuosirenkaan kohdalla. Näiden rajojen alapuolella elelevät kuuluvatkin yleiseen- tai elite-sarjaan kuten pyöräilyn porukoissa näitä huippuja kutsutaan (myös on nuortensarjat erikseen). Sitten on tietysti kuntosarja, joissa ei ikä ei ole mikään kriteeri. Kuitenkin jos vain rahkeita riittää, niin mestaruussarjoihin voi osallistua vanhempanakin, kuin edellä mainitut rajat. Yleensä nuoremmat kuitenkin menevät sellaista vauhtia, että omassa ikäsarjassa voi olla mukavampaa seuraa.

Sitten ihan muusta… Koska tulosten lukemisesta voi väsähtää pahemman kerran ja ainahan ei jaksa mennä lenkille, pyöräilemään tai edes uimaan, niin pitää keksi jotain muuta tekemistä. Sohvaperunoiden iloksi Ranskaa kierretään tänäkin vuonna ja kisa on edelleen kutkuttavan jännittävä. Aikakausi Lancen jälkeen on todellakin alkanut ja uutta suurmestaria etsitään edelleen. Jotkut ovat kisassa laittomin keinoin, joka tietysti on valitettavaa. Kuitenkin valvonta on tiukkaa ja usko “puhtaaseen” pyöräilyyn kytee vielä. Keltainen paita vaihtaa omistajaa yhtenään ja kärkimiehet ovat hyvin tiiviissä ryppäässä. Itselläni ei ole televisiota tai tarvittavia kanavasopimuksia ympäriajon katseluun, mutta onneksi on internet. Cyclingfans.com sivuilta löytyy parikin eri nettistremia, josta voi katsoa ilmaista tv-lähetystä ja EuroSportin selostusta yhtäaikaa (kannattaa sulkea videokuvan ääninauha tai laittaa volumet videosta pois, niin on helpompi ymmärtää Eurosportin selostusta). Siinähän se päivä sitten onkin pulkassa ja tuhansia tuhansia watteja poljettuna.

Huomenna on jälleen uusi päivä…

öh..hömm! siis tänäänhän on tietysti Ranskassa lepopäivä, joten huomenna sitten katsotaan pyöräilyä ja tänään käydään lenkillä!

Kuopion triathlon kisaviikonloppu lähestyy ja ohjelmassa on SM-traithlointia perusmatkalla ja tietysti myös lyhyenmatkan kuntosarja. Kuopion tuloksia odotellessa voi käydä lukemassa vielä Joroisten raportteja, joista esille nostan Jupiksen, Alexin ja Teemu Lemmettylän tarinoinnit. Lisäksi kisafiiliksiä voi hakea tästä kuvapläjäyksestä!

Olo alkaa olemaan viikonlopun jäljiltä jo hyvin palautunut. Vasen reisi on vielä hieman jäykkä kisakramppailusta, mutta sekin varmaan vetryy pian. Tiistaina käytiin Kuusijärvellä uimassa HelTri-cupin avovesiuinti, jossa kyllä huomasi ettei kaikki voimat olleet vielä palautuneet. Tasaisella uinnilla polskutin 1500 m 23 min 12 s aikaan (sijoitus 2.) häviten Mapelle 12 s (tästä saan varmasti kuulla ja pitkään…). Vinkkinä tämän kerran kisasta se ettei aurinkoisella ilmalla kannata uida kirkkailla laseilla  luonnon vedessä (täysinläpinäkyvät linssit). Ei muuten näe mitään vastavaloon katsottaessa…

Jätän Kuopion kisat väliin. Joroinen tyhjenti sen verran kisafiilsitä, ettei jaksa lähteä taas sykkimään. Ei ole muutenkaan energiaa pursuava olo ja tahtoo tänä kesänä tavata myös kavereita. Jatkossa olisi tarjoitus hieman säädellä blogin ulkoasua puolivuotistaipaleen kunniaksi. Pitäisi myös alkaa tutkailemaan loppukesän tapahtumia. Alustavasti suunnitelmissa olisi Vantaan maraton ja pääkaupunkijuoksu (ilmoitettuna näin käänteisessä järjestyksessä) sekä kuusijärvellä StadiTrin järjestämä lyhyenmatkan triathlonkisa…

Joroisen tunnelmissa vielä mennään. Ajattelin käydä läpi kaikki kisalajit, joitakin yksityiskohtia tulevaisuutta varten ja  ehkäpä myös heränneitä ajatuksia.

Uinti: Tämähän oli minulle kaikista helpoin osuus. Sain hyvän peesin ja nautiskelin matkasta. Tämä ei ollut yllätys minulle, koska olihan harjoitteluni pitkälle perustunut uintiin. Uinnin kautta saa hyvin kehitettyä hapenottokykyä ja kestävyyttä, etenkin, jos jaksaa ajaa pyörällä treeneihin ja takasin. Kuitenkin uinnissani on vielä paljon parantamista pitkillä matkoilla. Uimaseurantreenit auttavat todella paljon tekniikka ja lyhyiden matkojen uimisessa, mutta pitkille matkoille pitää lisätä treeniä. Seuratreenit ovat yleensä kohtalaisen pitkiä noin 3500 m, mutta ne koostuu kohtalaisen lyhyistä vedoista. Kuitenkin triathlonissa uidaan pidempiä pätkiä kerrallaan, eikä matkakestävyys synny tyhjästä. Jatkossa yritän pitää saman treenimäärän uinnissa, mutta kehittää harjoitusten sisältöä sopimaan paremmin pitkille matkoille.

Pyöräily: Tämäkin oli todella hauskaa. Vauhti oli hyvä koko matkan, mutta kehittämisen varaa on myös pyörittelyssäni. Viime vuoteen verrattuna olen ajanut noin 1 megametrin (eli 1000 km) vähemmän vastaavana aikana eli keväästä kisaan. Lisäksi viime vuonna ajoin noin 2 kertaa kuussa Solvallan mäet läpi, mutta tänä vuonna en ole ajanut kertaakaan (mikä laiskimus). Tämän huomaa kyllä kaposissa reisissä ja matka- sekä mäkikestävyydessä. Onneksi mäet olivat edelleen minulle kohtalaisen helppoja ja niiden nousemisesta tykkään -toisaalta tiedän että pystyn parempaan. Painoni on myös tippunut viimeisen puolen vuoden aikana “pysyvästi” noin 3 kg, joten sekin kyllä auttaa ylämäkien kohdalla, vaikka pyörää en ole pahemmin kituuttanut.

Ehkäpä vähäinen pyöräily on auttanut juoksun parantumisessa. Ensi talvena pitää yrittää jotain tämän tyylisiä testejä! Vielä pitää muistaa sanoa, että aerobarit olivat todella hyvä, mutta säätämistä pitää vielä jatkaa jatkossakin.

Juoksu: Tämä oli minulle todellinen yllätys. Olen käynyt keskimäärin lenkillä kerran viikossa ja välillä pitänyt juoksemisesta jopa useiden viikojen taukoja. Käytännössä HelTrin maanantai- ja satunnaiset työmatkalenkit ovat olleet juoksutreenini. Kuitenkin pystyin juoksemaan hyvän ja tasaisen juoksun. Uskon, että tämä on se osa-alue, jota pystyn helpoiten parantamaan. En tiedä kuinka paljon saan lisää vautia, mutta kestävyyttä ja varmuutta ainakin voin juoksun kohdalla kehittää. Tällä hetkellä en tiedä juoksukuntoani, jonka takia esimerkiksi kisassa jouduin hiljentelemään pyöräilyssä. Epävarmuus ei luo hyvää pohjaa suorituksille! Sitten pitää lisätä juoksuklisé:”Pitkiä lenkkejä lisää!”.

Yhteenveto: Uinti ja “työmatkapyöräily” on luonut hyvän perukunnon. Pitää muistaa myös, että kävin säännöllisesti talven läpi spinningissä, joka on varmasti auttanut pitämään pyöritystekniikan kohtuullisessa kunnossa. Tästä jos tahtoo lähteä kehittymään, pitää alkaa suunnitelemaan tarkemmin harjoitusten sisältöä. Tähän asti olen vain tehnyt mitä sattuu milloin sattuu, mutta tarkempi suunnittelu (ja etenkin valmistlu/herkistely) tuo varmasti lisä potkua. Lisäksi VOIMAharjoittelua pitää lisätä, mutta samalla seurata kuinka se vaikuttaa lajisuorituksiin -> Bodypumpit ja spinning tulevat pysymään kalenterissa.

Sykkeet ja Energia: Sykemittarin mukaan keskisyke oli kisassa 167 bpm ja maksimi todennäköisesti saavutettiin loppusuoralla ja se oli 183 bpm. Uinnin aikana en tiedä sykkeitäni, mutta pyöräilyn alussa ne olivat hieman yli 170. Tämä todennäköisesti johtui pitkälle myös innostuksesta, koska matkan aikana sain sykkeeni laskemaan 160 paikkeille. Juoksun alussa sykkeet olivat hieman korkeat, mutta jalkojen vetryessä ja juoksun rentoutuessa nekin laskivat jälleen. Loppu matkan ajan sykkeet pyörivätkin maaston muotojen mukaan 165 – 175 paikkeilla. Sykkeiden mukaankin koko reissu mentiin hyvin turvallisilla vesillä ja ensi kerralla pitää puristaa hieman tiukemmin.

Mittarin suurpiirteisen kulutusarvion mukaan poltin kisanaikana ~4200 kCal eli ~17,6 MJ. Mukanani pyöräilyssä oli 4 energiageeliä ja juoksussa 2 geeliä (á 40g = 452 kJ). Lisäksi join matkalla 0,5 litraa väkevää (2187 kJ) ja mietoa (729 kJ) urheilujuomaa (en ota huomioon noin 10 suullista kisajärjestäjän todella laimeaa urheilujuomaa). Energialopputulos: (4*452 kJ + 2187 kJ + 729 kJ) – 17,6MJ= -12,0 MJ eli 2860 kCal. Eipä siis ollut kumma, että nälkä on ollut viime päivinä kova…

Muita ajatuksia: Kisajärjestelyjä taisin jo viimeksi hieman sottia, mutta vielä jäi jotain hampaiden väliin (unohdetaan nyt minut kokonaan). Mielestäni oli hieman tylyä järjestäjiltä, ettein kuntosarjalaisia huomioitu kisan aikana tai sen jälkeen suuremmin. Mielestäni kisan jälkeisessä palkintojen jaon aikana ja kisan aikana kuulluttajan olisi pitäinyt ottaa huomioon enemmin kuntosarjalaisia. Hekin ovat suorittaneet pitkän ja hienon urakan. Kuntoilijat tarvitsevat huomioita ja kannustusta! Tällä kommentilla en todellakaan tahdo vielä huomioita pois SM- kisaajista, mutta kiinnittää myös huomioin lajin mahdollisiisn kasvattajiin ja tulevaisuuteen. Onhan se hassua, että järjestäjät intoilevat suuresta osallistuja määristä:”Meitä on tänään ennätys määrä…”, mutta kisan aikana ei kuitenkaan muista että kuntoilijoita oli suuri osa heistä.  Kuntoilijat ja kokeilijat pitää huomioida. Heistä kasvaa lisää innostusta ja mahdollisesti uudet harrastelijat ja lajin tulevaisuus.

Ensi vuodesta en tiedä, mutta uudestaan olisi kiva kokeilla puolimatkaa. Onko sitten kisa ulkomailla vai Joroisilla sen näkee myöhemmin. Jos talven aikana näyttää aikaa riittävän ja kuntoilu sujuu hyvin, niin tarkoitus olisi kokeilla SM- sarjaan. Tavoitteeksi tietysti tämän vuoden ajan parantaminen, mutta tarkemmin se pitää suunnitellan tulevan vuoden aikana.

Mitä käy sitten tämän blogin kanssa on vielä hieman mystisen ja tukevan epävarmuuden peitossa. Blogin tavoite on  saavutettuja ja puolimatka on suoritettu… ehkäpä tätä voi jatkaa siihen asti kunnest on kokomatkan vuoro :]

25. Joroisen puolimatka finntriahtlon järjestettiin jo perinteisiksi muodustuneissa maastoissa. Itselleni koko ympäristö ja tapahtuma oli täysin uusi joka lisäsi mukavasti jännitystä viikonloppuun. Pääsin onneksi tutustumaan maastoon etukäteen, koska Annina osallistui edellisenä päivänä pikatriathloniin, joka kisattiin samassa maastossa. Edessä oli kisa johon olin tähdännyt reilut puoli vuotta ja johon treenaus on inspiroinut kirjoittamaan tätä blogia…

Joroinen, joka tunnettaan myös Savon Pariisina, oli varmasti kuluneen viikonlopun aikana Suomen kostein paikkakunta. Sateet kaiken lisäksi sattuivat sopivasti juuri kisojen aikaan ja pääsimmekin nauttimaan auringonpaisteesta meno- ja tulomatkoilla. Tällainen “pieni” sade ei kuitankaan triathleettejä haitannut ja viikonlopun kisat saatiin hienosti vedettyä läpi. Joroisen kisajärjestelyt olivat hieman erillaiset kuin mihin olin aikasemmin tottunut. Vaihtopaikat 1 (uinti / pyöräily) ja 2 (pyörä / juoksu) olivat noin 3,5 km päässä toisistaan ja tämä aiheutti hieman sekaannusta etenkin pienen kisa jännityksen alla. Lisäksi varusteiden pakkaaminen sipulipussiin, keltaiset ja punaiset pyöränumerolaput eivät järjestelyjä mielestäni auttaneet -Asiat voitaisiin tehdä myös yksinkertaisesti. Koko hommaan olisi selventänyt yksinkertainen aikataulu, kartta, “toimintaohje” tai infopiste. Infoa olisi voinut tarjotan myös hieman tienohjaajillekin, jotka kyllä hyvin ystävällisesti ja savolaisittain yrittivät auttaa… (kisainfosta sai kyllä tietoa, mutta esimerkiksi pikatriathlon järjestettiin päivää ennen kyseistä infotialisuutta)

Alkuvalmisteluihini kuului pyörän tarkastus ja “lastaaminen” 4 gutzyn geelillä ja 2 x 0,5 l urheilujuomalla (toinen laimeaa ja toinen väkevää). Kisa-aamuna tankkasin hotellin hintaan kuuluvalla aamiaisella eli puurolla, 4-5 leivällä, mehulla ja parilla isolla kupillisella kahvia (Olin vähentänyt kahvin juontiani viimeisen 2-3 päivän aikana noin puoleen kuppiin päivässä). Vatsani, hermoni ja kisafiilis käynnistyi! Aamutohinoiden välissä lisäksi tissuttelin urheilujuomaa noin 3-4 dl. Olin aikasemmin huomannut, että viimeiset tankkaukset  pitää olla juotuna noin tunti ennen starttia ja tälläkin kertaa aloitin lämmittelyt ja hortoilut kisa-alueella tässä vaiheessa.

Viimeiset tyhjennykset oli vuorossa noin puolituntia ennen starttia, jonka jälkeen puin märkäpuvut päälle. Lämmittelynä  uin noin 300 m kevytesti parilla spurtilla, jonka lisäksi pyörittelin rivakasti kädet lämpimiksi (miksi näin ei monetkaan tehneet? On muuten mukavampi uida kun paikat on lämpimät!). Tiesin, että uintiosuus tulee olemaan “helppo”, joten pystyimme hieman Mapen kanssa suunnittelemaan työvuoroja ja strategiaamme ennen kisan alkua (katso edellinen entryn kuvat)….

Sitten olikin aika startata. Ulkoministerin haastattelut, kansallislaulu ja kisailijoiden asettelut lähtöriveihin. “SM- sarja starttaa vedestä ja kuntosarja heidän peräänsä maalta” määräilee kisatuomari. “Paikoillanne….” kailottaa kuuluttja ja samassa SM- kisasarja starttaa. Kuntosarja jää seisomaan rannalle hölmistyneenä. “No starttilaukaus ammutaan sitten kuntosarjalle….” ilmoittaa hieman vaivaantunut kuuluttaja. “PUM!!” ja pääsimme matkaan.

Uinti sujui ongelmitta etenkin kun huomasin, että Mape oli päättänyt kerrankin uida suoraan. Alkusuunnitelmamme oli, että Mape peesaa minua, mutta Mapen tahti ja reittivalinto oli minulle sopiva, jotan päätin säästää voimiani ja uida koko matkan hänen rinnalla tai perässä. Olisin voinut uida hänestä ohi, mutta noin 30 s etumatka uinnista suhteutettuna säästettyihin energiavaroihin, jota sain peesiuinnista, olisi ollut naurettava vaihtokautta. Näin saavuimmekin peräkanaa rannalle Mape ensikisi ja sekunnin perästä minä.

Vaihto uinnista pyöräilyyn ei sujunut mitenkään vauhdikkaasti. Sotkeuduin pyöräilykenkien, kypärän ja sipulipussin kanssa kamppailemaan, mutta onneksi voitin. Pääsin pyörän päälle ja samassa alkoi myös satamaan. Pyöräilymaasto oli todella mukava, vaihteleva ja minulle sopiva, eikä sadetta aluksi huomannut. Ensimmäiset kaksi kierrosta huristelin SM- sarjalaisten joukossa hyvää 36.1 km / h keskivauhtia. Jossakin vaiheessa monin kertainen SM- tempoajaja Rissanen pyyhälsi kohisten ohi. Voi että oli hienoa meininkiä! Olo oli kuin härällä (Rissanen) ja hyttysellä (minä). Toisen kierroksen puolessa välissä kylmät sadekuurot melkein aiheuttivat kramppeja reisiin, mutta kadenssin nostaminen 100++ paikkeille laittoin jälleen veren kiertämään ja matka jatkui iloisesti. “Tsemppiä” huusin ohittajille ja ohitetuille.

Pyöräilyn viimeiset kierrokset olivat hieman omituisia. Peesikiellosta huolimatta kisaporukka ajoittain ajoi 4-5 pyöräilijöiden ryhmissä, joka selvästi auttoi matkan teossa (ajaja joka oli tullut perässäni lähti karkuun tuollaisessa ryhmässä) . Tällaiselle ryppäytymiselle ja haitariliikkeelle ei voi kumpuilevassa maastossa mitään ja kisaa jatkettiin tietoni mukaan ilman tuomarin huomautuksia. Itse yritin pitäytyä sääntöjen mukaisen 10 m päässä edellisestä ajajasta ja näin jäin aina pyöräilijäketjun tippujan perään. Tämän takia pääsinkin ohittelemaan paljon pyöräilyn aikana joka jaksoi pitää ajamisen aktiivisena. Yksin olisin kuollut tylsyyteen tai pysähtynyt kahville jollekin huoltoasemalle. Viimeisen kierroksen aikana hiljensin vauhtia huomattavasti ja valmistauduin juoksua varten. Tankkauksen ja tyhjennyksen hoidin suoraan lennosta, koska en tahtonut katkaista hyvää pyöräilyfiilistä. Kaikki pyörään lastatut juomat ja energiat sain imettyä itseeni ja taivaalta tuli samalla pyörällekin pesu.

Juoksuvaihto onnistui huomattavasti paremmin kuin 1. vaihto. 2 geeliä taskuun, kuivat sukat ja lenkkarit jalkaan ja juoksemaan. Kaksi askelta ja kuivat sukat olivat historiaa. Vettä tuli taivaalta kaatamalla ja välillä oli jopa vaikea nähdä eteensä. Juoksu lähti hieman kankeasti liikkeelle, mutta pystyin juoksemaan mukavasti alle 5 minuutin kilometrejä. Toisella kierrokssella pystyin jopa kiristämään muutamaan lähelle 4 min / km vauhtiin. Join matkalla noin 10 kulausta järjestejien juomia ja söin yhden geelin per 2 kierrosta. Viimeinen kierros oli jo hieman vaikea, koska reitini alkoivat polvien ympäriltä kramppailemaan. Kuitenkin loppuen lopuksi pääsin maaliin hyvällä fiiliksellä. Taisin jopa onnitella itseäni juoksun viimeisessä käännöksessä ääneen… eli olin kyllä aika fiiliksissä. Tunnelmaa kyllä hieman lannisti se, että kuuluttuja luki nimilappuni numeron väärin ja olin joku Mr. Kalevi, enkä saanut tietoon omaa sijoitustani…

Tulokset selvisi vasta kotimatkalla ja alla omat suoritukset tännekin pastettuna. Jatko-osassa sitten hieman statistiikkaa sykemittarista, energiakulutuksista ja pohdintoja tulevasta.

1. Eero Hippeläinen         Helsinki Triathlon           4.44.32
      Uinti           26.22   (2.)
      Pyöräily      2.41.46   (3.)     Uinti+pyör.     3.08.08   (1.)
      Juoksu        1.36.24   (4.)     Lähtö- Maali    4.44.32   (1.)

Alla kuvalinkki muutamaan kisakuvaan. Isä otti joitakin kuvia uinnin alusta, joten niitä ehkäpä lisää myöhemmin…

Joroinen 08