Puolimatkassa

Vähän unta, reippaasti töitä, reilusti opiskelua ja piristävästi urheilua. Siinä on viimeisen parin viikon resepti elämästäni. Illat ovat venyneet pitkälle yöhän seminaariesitystä ja jatko-opiskelujen tutkimusta tehdessä. Nyt on esitys esitetty. Tutkimus edennyt ja edessä on jälleen uusi työpiste.

Työpäivän jälkeen stressi ilmeisesti laukesi ja rento väsymys kaatoi sohvalle… Seuraavaksi satunnaisia ajatuksia:

Olen varmasti hieman ajasti jäljessä, mutta viihdyttäviä “internet-uutisia” löytyy rocketboom sivuilta.

Tuli jokunen kuukausi sitten luettua “How Lance does it?” kirja (kirj. Brad Kearns). En voi kyllä opusta oikein mitenkään suositella kenellekään… tai ehkäpä heille joilla ei ole muuta takemistä kuin lukea turhanpäiväinen kirja tai heille joilla ei ole enää uskoa elämässä mihinkään. Kirja ratsasti mielestäni täysin Lancen nimellä ja opuksessa on uskomattoman vähän “legendoja” tai edes lainauksia Lancelta. Muuten kirja oli täytetty lauseella “Seven time Tour de France winner Lance…” ja turhan päiväisellä pilipali psykologialla. Lancen “voittamattomuus” ja “epäinhimmilliset suoritukset” sekä “kuoleville mahdottomat suoritukset” valitettavasti hukkuvat kirjassa superlatiivien ja ylistävien sanojen mereen. Kirjan yksi perus pointeista on “ole täysin keskittynyt jokaisella solulla siihen asiaan jota teet”, mutta valitettavasti kirjailija ei ole itse tätä asiaa oikein sisäistänyt.

Kirjan lopussa raivostutti kuinka tyhmä olin ollut ja ostanut kirjan. Uskon, että tällaista “tuubaa” on tarjolla paljonkin kirjamarkkinoilla ja etenkin amerikkalaisilla kirjamarkkinoilla. Varo mitä ostat!

Jos joku tahtoo kirjan lukea tai ostaa pois täyttämästä minun hyllyäni, niin ei muuta kuin viestiä minulle. Hinnasta voi neuvotella, mutta luvata voin, että halvalla lähtee.

Uintikirjoituksia on edelleen luvassa…

Kuvassa Monte Carlo simulointi tuloksiani. Simuloinnissa 2 elektroneja säteilevää pistelähdettä vedessä. Kuvassa esitetty niiden aiheuttama säteilyannosjakauma. Eipä muuta!

Ajatukset on heivattu narikkaan ja aikomukseni on olla ajattelematta mitään harjoitteluun liittyvää ainakaan pariin viikkoon. Nyt kun kerran on aikaa niin olen suunnitellut tehdä kaikenlaista mukavaa kuten käydä juoksemassa, fillaroida työmatkoja ja piipahtaa välillä uimassa ja sen sellaista. Mikä vielä hienointa, että lokakuun ajan olen tuurannut Jorvin sairaalan isotooppi fyysikkoa kerran viikossa ja pari kertaa viikossa tulee käytyä opiskelujen takia Kumpulassa, joten pyörämatkatkin ovat pidentyneet mukavasti. (Kuvassa syksy fiiliksiä fillarointimatkalta yliopistolle)

Tällaista taukoa tällä kertaa… Seuraavaksi voisi hieman tutkailla tarkemmin tauon vaikutusta kuntoon (eli perustella tätä aktiivista “off-seasonia”).

Useasti saa lukea erilaisista harjoitteluohjeista ja -ohjelmista, jotka kestävät useita viikkoja ja joiden painotukset vaihtelet tieteellisen tarkasti laskettujen syklien mukaan ja tulokset ovat tietenkin ennen kuulumattomat. Uskon, että lähes kaikkien harjoitusohjelmien The most important pointti on jatkuvuus ja säännöllisyys. Välillä tulee taukoja, loukkaantumisia, totaalisia off-seasoneita ja muita esteitä harjoittelulle (työmatkat, perhe jne), jotka ovat hyvin yleisiä kuntoilijoille. Kuitenkaan harvoin tulee luettua juttuja, jotka kertoisivat miten kannattaa lomailla, pitää taukoa ja mitä vaikutuksia “ei harjoittelulla” on. Osaisitko sinä sanoa miten nopeasti kunto romahtaa, jos harjoittelu lopetetaan?

Tuossa edellisessä linkissä on hyvin kerätty useista hieman vanhoistakin tutkimuksista (kukapas vanhoja tieteellisiä julkaisuja epäilisi) tietoa “ei-harjoittelun” eli detraining vaikutuksista kuntoon. Kuntoilijalle ja epäsäännöllisesti harjoittelijalle ehkäpä lohduttavin tieto on, että saavutettu kuntotaso voidaan ylläpitää useita viikkoja 65 – 80 % harjoittelumäärillä (verrattuna totuttuun tasoon). Myös lyhyitä aikoja, kuten ennen kisaa herkistelyjakson aikana (eng. tarpering), kunto voi jopa kasvaa hyvin pienelläkin harjoittelulla.

Kun kuuntelee uimareiden harjoittelu määriä, ne tuntuvat todella suurilta. Käytännössä he eivät pidä taukoja missään välissä ja uivat jatkuvasti huimia määriä (siis ne kovat uimarit). Why swimmers need to train year round- artikkelista löytyy kirjoitelma suurista uintimääristä ja syistä tähän. Mukavaa luettavaa ja pistää miettimään, että pitäisiköhän sitä lähteä käymään taas altaalla (viittaavat samoihin artikkeleihin kuin edellisessä linkissä). Vaikka kunto alkaa huomattavasti rapistumaan viikkojen tauon jälkeen, kirjoitelmassa tulee esille sama pointti josta olen tännekin kirjoittanut:”Käy useasti uimassa, jotta fiilis säilyy!”. Aina ei tarvtsi uida pitkään, kunhan muistat miltä vesi ja uinti tuntuu.

Itselleni, joka ei ole kovin tarkka harjoittelujen sisällöstä, ajoituksista tai muista tieteellisistä asioista, tauko ja off- season ovat aikoja jolloin tehdää täysin sitä miltä hyvältä tuntuu. Harjoittelu määrät ovat lähes samat kuin aikaisemmin, mutta ehkäpä intensiteettin on psyykkisesti ja fyysisesti matalemmalla tasolla. Ei kuntoilla, vaan nautiskellaan. Esimerkiksi olen viimeisten viikkojen aikana ajanut pyörällä lähes saman verran kuin kesän parhaimpina aikoina, mutta se on tuntunut hyvälle ja virkistävälle.

Löysään tehoista ja fiiliksestä, mutta en kovin paljoa määrästä!

Lehdet tippuvat puista ja tuuli yltyy. Syksy odottaa talvea, mutta uskon että pakkasta saadaan vielä syksyn kanssa odottaa, lumesta puhumattakaan.

Säät ovat ainakin lauantaihin asti suosineet ulkoilijaa. Lauantaina tuli käytyä ihailemassa jälleen kerran pääkaupunkiseudun puistotiet pyöränsatulasta katsottuna. Prologin syksyinen pyörälenkki XCH-TdH (kartta nimilinkissä) ajeltiin lauantaina pienellä, mutta mukavalla porukalla. Lenkin vetäjä toimi Anna Ronkainen, joka pyöritti itsensä joitakin viikkojaa sitten myös cyclo-crossin suomenmestariksi. Onnittelut! Kauniit maisemat ja sää kruunasivat jälleen kerran lenkin. Myös jälleen kerran yllätyin siitä kuinka helposti pyöräilystä voi nauttia näin lähelläkin “ruuhkaista” asutusta. Matkaa kertyi noin 75 km eli hieman enemmän kuin kartassa oli suunniteltu. Lisäksi itse ajoin kevyenä “prologina” Lauttasaari – Herttoniemi välin. Käykää ihmettelemässä luontoa!

Päivän kuvat liittyvät hauskaan tapahtumaan, joka sattui myös joitakin viikkoja sitten. Oltiin Anninan syömässä eräänä lauantai-iltapäivänä nepalilaisessa ravintolassa (todella herkkua!). Lounaan loppusuoralla ravintolan sisään asteli nepalilaisen näköinen mies, joka alkoi jutuskelemaan tarjoilijoiden kanssa ilmeisesti nepalin kielellä. Miehellä oli urheiluvaatteet päällä ja kainalossa pyöräilykypärä. Muutenkin mies näytti hyvin “timmiltä” ja mieleen tuli suurten vuoristojen Serpat, jotka loikkivat pitkin poikin vuorten rinteitä. Mietin pitkään, että pitäisikö kysyä, että onko mies kaukaakin ajanut ravintolaan, mutta en kuitenkaan saanut rohkaistua mieltäni tarpeeksi, joten kysymykset jäivät. Söimme ruuat looppun ja lähdimme ravintolasta.

Ravintolan ulkopuolella olikin serpan pyörä ja totta tosiaan hän oli ajanut aika kaukaa ravintolalle. On siinä miehellä ollut pitkä matka! Mukavia pyöräilyjä kaikille!

Istun junassa ja kirjoitan tietämättä mitä kirjoittaa. Tai oikeastaan tiedän, mutta en tiedä miten. Ulkona on pimeää ja “kisakausi” on ohi. On siis myös aika aloittaa “off season” (kuten myös Jupiskin on nähtävästi tehnyt -kts linkki oikealta). Koska en oikein osaa olla tekemättä mitään, on kuitenkin parasta samantien aloittaa suunnittelemaan tulevaa ja keskittyä tekniikkaan, kirjallisuuteen, lisenssiaattityöhön, töihin, pyöräilyyn, kavereihin ja tietysti myös blogin kirjoitteluun.

Kuluneen vuoden märehtely jää myöhempiin kirjoituksiin. Olen kovin huono katsomaan taakse päin, raportoimaan ja analysoimaan tehtyjä ja tekemättömiä.Tätä olisi ehkä syytä hieman petrata, koska vanhoista asioita voi oppia; ehkäpä pelkään, että kyynistyn ja takerrun menneisyyteen. Raportoinnista voisi myös hyötyä ihan “urallakin” ja tieteellisiä / kokeellisiä kirjoituksia voisi syntyä helpommin. Kuitenkin yleensä tyydyn toteamaan, että olen lukenut, nähnyt, kokenut ja mitannut, joten mitäs sitten.

Ehkäpä jotkut (minä) ovat hieman miettineet, missä olen ollut ja miten Vantaan maraton meni. Olinhan treenannut ja hieman fiilistellyt… Totuushan on, että juoksu ja koko tapahtuma jäi välistä aivan muiden kuin urheillullisten syiden takia, joka varmasti jättää kuluneesta syksystä hieman “torson” fiiliksen. Samojen syiden takia olen myös tällä hetkellä junassa (Kuopio – Helsinki) ja ihmettelen tämän kirjoituksen sisältöä. Syyt eivät kuulu tänne, joten sulkeudun tässä kohdassa yksityisyyteni pimeyteen.

Kuitenkin tiedän, että Vantaan maraton järjestetään jälleen kerran ensi vuonna uudestaan (kuten monta muutakin juoksua) ja voin jälleen alkaa haaveilemaan tulevasta. Lisää intoa tähän antoi myös eilisen yön Hawain Ironman kisa, joka lisäsivät juoksu intoa 1000 pykälällä (puhumattakaan pyöräilystä ja ja ja ). Vaikka syksyn juoksut loppuivat hieman tyngästi on paljon muuta jännään ja mielenkiintoista jatkossa luvassa. Opiskelut ja työt menevät eteenpäin, eikä blogin ideat ole loppumassa joten eiköhän ensi vuodestakin jännittävä saada aikaan. Jos ei muuta, niin voihan sitä alkaa katsomaan pörssikursseja ja ihmetellä kuinka kauan ne vielä jakasavat laskea…

Tarkoitus olisikin seuraavaksi palata takasin blogini perusjuurille ja lähteä kasaamaan jonkinlainen “Perus uinti settiä”. Lisäksi ajattelin lähteä rakentamaan itselleni juoksutreeniohjelmaa ensi kevättä ja kesää varten, jota sitten esittelen häpeilemättömästi virheineen päivineen näillä sivuilla. Esittelemäni ideat, ajatukset ja treenit tulevat olemaan varmasti lainattuja ja kopioituja, mutta yritän kyllä aina viitata ideoiden lähteisiin. Olisihan se hienoa, jos väliin sattuisi jotain omaakin…

Uintisuunnitteluun innoitti (varmasti vahingossa) Eeva L, joka yhtenä päivänä työpaikkaruokalassa pohdiskeli jotenkin tähän tyyliin:”Mitähän sitä voisi uinnissa treenailla, kun aamullakin hallissa on rata ihan omassa käytössä…“. Mielestäni tämä on todella hyvä kysymys. Useat (tai ainakin jotkut) kuntoilija (triathlonistit, uimarit, harrastelijat jne.) treenailevat uitia eikä valmentajasta ole tietoakaan. Ei ole ideoita harjoituksista tai tekniikan kehitys tempuista, joten allasta uidaan 1,2,3,4… monta kertaa edestakaisin tietämättä edes lopullista matkaa. Tämän toistuessa vuoden ympäri, uimari varmasti kehittyy uimaan omalla tavallaan allasta edestakaisin tasaista vauhtia noin 1500 +- 500 metrin matkan, mutta joka ei varmastikkaan kehitä kyseistä uimaria pidemmälle kuin uimaan juuri näin! Tähän varmastikkin voi saada muutoksen ja uinnista tulee myös tällä tavoin mielenkiintoisempaa. Enkä usko, että se on edes vaikeaa.

Kiitos kommenteista (jee!!). Lopuksi voisin linkata vanhaan kirjoitukseeni: Triathlon ei ole koko elämäsi, jonka ideat olivat myös lainattuja (mielestäni hyvästä triathlon kirjasta). Lisäksi pitäisi kai heittää virtuaallinen taivas täyteen serpenttiiniä, koska edellinen kirjoitus saavutti 100 julkaistun kirjoituksen rajapyykin.

Jos 100 olisi ollut määrittelemäni maali, niin tämä kirjoitus olisi ylittänyt rajan ja olisin nyt maalissa!

Löytyipä muutama hyvä kuva pääkaupunkijuoksusta. Taidan itsekkin näkyä yhdessä kuvassa (iloinen linssilude :) Photocin flickr kuvat

Sitten se ihmetys. Olen valitellut useammassa kirjoituksessani oikean jalkani penikkaa, mutta nyt se on poissa! On syytä olla realisti ja todeta paremminkin sen olevan oireeton.  Pääkaupunkijuoksun jälkeen jalat olivat tietysti hieman jäykät ja pelkäsinkin penikan ärtyvät pahaksikin. Tämän takia olen odotellut juoksun aloittamista pari päivää. Nyt kun olen hieman kokeillut juoksuaskelia, olen ollut ihmeissäni, että (normaali) säteilevä kipua ärtyneestä säärestä oli hävinnyt, eikä sitä tunnu edes kylmiltään pomppiessa. Tässä olisi lääkärille tai fysioterapeutille selittämisen aihetta.

Itse uskon täysin asiasta mitään tietämättä ja maalaisjärjellä ajatellen (joka tosiaan ihmisen kohdalla ei aina toimi), että säären jänteden kiinnistyskohdat/lihakset ovat ärtyneet/tulehtuneet/krampanneet aikaisemmasta tasaisesta juoksurynkytyksestä eli sain penikkataudin. Nyt kuitenkin kovemman juoksusession (pkjuoksu) jälkeen lihakset ja jänteet irtosivat ja venyivät kunnolla. Tällaista irrottelua en ole itse vähäisillä venytyksillä varmastikkaan saanut aikaan. Tämä on auttanut niitä palautumaan ja “vapautumaan” kramppaantuneista ja tulehtuneista tiloista.

Venyttelin ja pyöräilin myös jalat vetreiksi pkjuoksun jälkeen, joka on varmasti auttanut palautumista. Ehkäpä kipuihin olisi aikaisemmin auttanut myös kunnon urheiluhieroja, joka olisi vetänyt säärenilihakset “ojennuksiin”. Lisäksi voisi epäillä, että peruslenkkien jälkeen hyvä jäähdyttely ja miksipä ei myös lämmittely olisi estänyt oireiden ilmaantumista. Suurimman eron huomaan, että kipua ei ole ja nilkkani ovat nyt “avoimemmat” pitkiin aikoihin. Odottelen innolla illan lenkkiä!

Päivän tyhmä ajatus: Juokse kipu pois!