Puolimatkassa

Pakko hieman tarkentaa edellisiä “kiroilujani”. Toimin päivittäin tietokoneiden kanssa ja töissäkin “käsittelen” aika isoja tai no ainakin tärkeiden tietojen kanssa eli potilastietokantojen kanssa. Näiden kanssa tulee opittua, että varmuuskopiointi on aika pop ja tietokoneet “tallentelvat” tietoja “vähän miten vain”! Tärkeiden tietojen kanssa kannattaa olla tarkkana. Totta kai tätä tietotaitoa on sovellettu myös kotioloihin ja koneeltani “tärkeät” tutkimukset, projektit, räpellykset, valokuvat, kirjoitukset jne siirtyvät silloin tällöin backup levylle (ulkoinen levy). Kuitenkin “urheilutietokantani” oli ovelasti ujutettu “piilotettuun” tiedostoon jota en vain ollut tajunnut lisätä backup listaani… tämä oli vain tyhmyyteni puolustelua… eiku…

Kiitos kavereille ja intenet-tutuille kommenteista. Näyttää siltä, että ruutuvihko ja kynä ovat edelleen suosittuja. Onhan se kontreettinen ja kätevä, mutta itse tahtoisin siirtyä nettiin tämän asian kanssa. Tämä mahdollistaa yhteyden käytännöstä mistä vain, eikä kynän unohtaminen johda yksittäisen harjoitusten katoamiseen. Lisäksi elektroninn data on helpompi muokata ja esittää esimerkiksi graafeina. Olen hieman kokeillut ja vertaillut erillaisia “harjoituspäiväkirjoja” netistä, mutta en ole löytänyt miellyttävää palvelua. Online-päiväkirjoissa mielestäni on seuraavia perusongelmia:

• liian kankea käyttöliittymät (kyvä ja ruutuvihko toimii paremmin)
• eri lajit tarvitsevat eri tiedo, joten…
• rajoitettu tiettyyn lajiin (painonnosto, juoksu jne) -> miten triathlon?
• tiedot ovat kaikille käyttäjille avoimia tai suljettuja, mutta ei valinnan mahd.
• harjoittelupäiväkirjasta yritetään muodostaa yhteisöllisiä -> “mä treenaan yksin…”
• tiedot eivät ole siirrettävissä itselleen ja joskus jopa palvelun tarjoan “omaisuutta”
• ja lopuksi mainokset, joita en tahdo tukea

Suomalaisia palveluja ovat esimerkiksi lenkkivihko ja treeni.net. Englanninkielisiä löytyy vaikka kuinka paljon ja lähes jokainen karttapalvelu (esim. mapmyride, mapmyrun jne) tarjoavat myös “treenivihon”. Kuitenkin pararhaimmat triathlon kirjausmahdollisuudet löytyvät (tai ainakin minkä minä olen löytänyt) trifuelin sivuilta ja suosittelen kokeilemaan jos kiinnostusta nettikirjaukseen (“Yhteisöön” pitää ensikis kirjautua sisään, jotta palvelua pääsee kokeilemaan).

Sitten erikseen on vielä ohjelmat jotka toimivat itsenäisesti kotikoneella. Käyttöjärjestelmän (tällä hetkellä kubuntu 8.10 with kde 4.1 ja on aika pähee) valintani takia olen testannut vain kipinaa (juoksuharjoitukset) ja sportstrackeria, jonka datan juuri hävitin. Kipinä vaikuttaa oikein hyvälle ja on kehittynyt parempaan suuntaan viime katsomisen jälkeen. Sportstrackeria totuin käyttämään ja mikä vielä parasta, niin se pystyy lukemaan joidenkin polar- mittareiden dataa. Suosittelen!

Nyt näyttää siltä, että pitää lähteä seikkailemaan kohti tuoreiden karjalapiirakoiden tuoksua!

PS. Kiitos myös Juholle, kommentista! Mukava kuulla, että mies on edelleen elossa ja että tietokoneongelmat ovat “universaaleja”.

Syksy on mennyttä ja pakkanen on täällä taas. Vuodet kasaantuvat ruumiiseeni ja vuodenajan pyörivät ympärilläni. Onko kesää ilman talvea tai sykysä ilman kevättä. Kesän vihreä ruoho on edelleen pihalla, mutta pimeän viileät illat eivät anna aihetta heittäytyä selälleen ja katsella maailman pyörintää. Pohjantähti se paikallaan vaan loistaa.

Elohopea kiikkuu hyvin nollan tuntumassa, mutta pyörän päältä sitä huomaa kun pakkanen alkaa “puremaan”. Aamulla ajaessani töihin, sain hihalleni uuden talven ensimmäiset _lumi_ hiutaleet (ei räntää!) -olisipa loska vain viime talven muistoja.

Kun kylmä vihloo ja treenikalenterin velvoitteet on täytetty, on aika istahtaa ja lukea sivu tai toinenkin tiedettä, taidetta tai urheilua. Iltasatuna tällä hetkellä nautin Hemingwayn “For whom the bell tolls” romaania. Kirjallisena päivällisenä tarjoillaan esimerkiksi “digital signal processing and applications for matlab”, “neurologia”, “EEG” ja läjä artikkeleita molekulaarisesta biofysiikasta, säteilystä, simuloinneista ja biosignaaleista.

Välimausteena yritän piristää itseäni myös urheilutieteellä, valmennusopeilla ja -kokemuksilla. Pari viikkoa sitten sain luettua “Run Faster from the 5K to the Marathon: How to Be Your Own Best Coach” by Matt Fitzgerald ja Brad Hudson. Todella mukavaa luettavaa ja mikä vielä parasta kirja on looginen. Kirjan harjoittelu ideat ja “itsensä valmennus” on “ohjattua” (alkuu pääsee helposti) ja harjoittelu menetelmät perusteltuja. En ole lukenut monia juoksukirjoja, mutta tämä vakuuttia minut. Mikä parasta: se lisäsi motivaatiota harjoitteluun.

Tämän lisäksi päätin kysyä “valmennus gurulta” ja kovan luokan athleetilta, Alan Couzensilta, kirja vinkkejä uinnista. Hän kirjoittaa myös hyvin _and he wrotes a very good blog, that I recommend to follow_. Välillähän miehen blogiin viittailenkin ja “varastelen” kirjoitusideoita. Kirja kysymykseen sain seuraavanlaisen vastauksen:

Hey Eero,
Thanks for the kind words on the blog.
Without a doubt, the two best swim books that I own are:
Championship Swim Training – Bill Sweetenham
Swimming Fastest – Ernest Maglischo…

No eipä varmaan tarvitse kauheasti arvailla mitä seuraavaksi “klikkailin”. Pöydälläni lojuu tällä hetkellä tuo “Championship Swim Training” ja lisäksi kirjastosta “Swimming fastest” kirja on varattuna. Koska epäilin julkisena bibliofiilinä, että nämä ei riitä, päätin vielä lainata Pertulta (Kiitos ja laina aika on muuten aika pitkä) “Triathletes Training Bible”. by Joe Friel.

Näiden kirjojen muokkaamalta perspektiiviltä lähdetään sitten katselemaan tulevaa talvea. Todennäköisesti myös hitaasti kehittyvä “uinti perusteet” bloggaus sarjakin saa uintikirjoista lisää potkua.

Ah niin ja “päivän kuvassa”, joita julkaistaan satunnaisesti, on tällä kertaa Ålborgin keskustassa komeileva pronssinen härkäpatsas, joka on jalkapallon Champions League:n pelien takia värjätty joukkueen väreihin! Illalla kaupungilla raikui fanien “laulut”.

Pikakelaus siitä mitä vielä muistan.

Viime viikko vierähti Tanskassa. Työn puolesta minut lähetettiin Kööpenhaminan kautta Ålborgiin, jossa minut istuttiin luentosalin kokoupöydän ja tietokoneen ääreen vuoron perään. Koulutuksen infromaatiotulva täyttää aivorungon yläpuoleisen ulkoneman lähes täysin.

Matkan lopussa kerkesin istahtamaan hetken Kööpenhaminassa. Hieno kaupunki edelleen. Suosittelen kaikille! Polkupyöriä oli liikenteessä ja kaupungin rento ilmapiiri antoi lisää voimaan syksyyn / alkutalveen.

Tietysti ennen matkaani satuin huomaamaan, että linuxiini (Ubuntu) oli julkaistu uusi versio ja sehän piti mennä heti lataamaan koneelleni. Päivitys onnistui mainiosti, mutta kuitenkaan päivityksen jälkeen koneestani ei löytynyt yhdenkään ohjaimen ajureita eli käytännössä tietokoneeni oli päivityksen jälkeen vain pala kovalevyä ilman netti- näyttö- tai äänikortteja. Nyt on sitten pari päivää kiroiltu ja täysin uusi linux asennus suoritettu.

Edellisen kappaleen tietokonepäivityshässäkkä osittain tarkoitti myös kovalevyn putsausta. Putsauksen yhteydessä bitti ja tavu sai kyytyi kovemmallakin kädellä. Siinä samalla sain minun digitaalinen harjoituspäiväkirjani lähtöpassin tästä todellisuudesta *PUFFFF*. Kovalevy tyhjä ja niin on harjoituspäiväkirjani. Noin vain kahden vuoden “data” ja päiväkirjamerkinnät hävinnyt. Tämähän on mainio tapa välttää menneisyyden muistelo ja nyt voi aloittaa ns. tyhjältä pöydältä. Heräsikin kysymys, kuinka TE eli rakkaat lukijat pidätte kirjaa harjoituksistanne tai missä muodossa säilytätte “päiväkirjaa”?

Olin onneksi kerennyt hieman miettimään jo menneitä, mutta mitään “tieteellistä” graafiesitystä en voi tänne postata menetyksen johdosta. Harjoitteluni jatkossa tulee hieman muuttumaan edellisestä vuodesta ja pääpaino tulee olemaan hitaissa ja pitkissä harjoituksissa etenkin juoksun kohdalla ja etenkin näin “aloittelu-” tai peruskuntokaudella. Viime vuoden pisimmät juoksut (noin 3 kpl) olivat noin 1 h 20 minuuttia ja syketasoni (muistivarassa lentävä keskiarvo) kaikkien lenkkien yli laskettuna oli noin 155 paikkeilla (tässä puolimaraton ja Joroisten kisa on jätetty pois).

Tähän on tulossa muutos ja on osittain tehty jo muutos. Olen viimeisen kolmen viikon ajan käynyt vähintään kerran viikossa pitkällä lenkillä eli 1 h 45 min tai pidempi. Sykkeiden keskiarvot ovat olleet kaikilla lenkeillä 139. Olen näin pyrkinyt vaikuttamaan harjoitteluuni ja toivottavasti tulen saamaan myös positiivisia tuloksia. Ainakin fiilis on hyvä ja luottavainen. Lisäksi olen alkanut tekemään mäkivetoja, jotka ovat todella piristäneet juoksua!

Kiitos lenkkiseurasta Pertulle, joka on jaksanut juttujani pitkien lenkkien yli!

Ja meinasin unohtaa: Congratulations to Angela Naeth! She succeeded very well in the last pro race. She have had a very colorfull year and there are lot of good posts to read in her blog!

Jälleen seisotaan altaan reunalla. Intoa tai ei, mutta tarkoitus olisi hypätä molskauttaa aallot yli reunojen ja polskutella seuraava reilu tunti.

Kisakausi triathlonin puolesta on ohi ja nyt (juuri nyt, eikä myöhemmin) olisi se aika kehittää heikkouksia eli oletusarvoisesti uintia (itse tappelen juoksun kanssa, mutta se on toinen tarina se). 1,5 tuntia altaassa on pitkä aika ja ilman “suuntaa” aika voi tuntua ikuisuudelta tai no ½*∞ niin ei liioitella pahasti. Ennen hyppyä märkään lähitulevaisuuteen on syytä kuitenkin hieman konkretisoida edellistä postausta ja suunnitella märkä tulevaisuus. (Tästä olen jo aikasemmin kirjoittanut, mutta enpä usko, että kertaus tekee mitään pahaa. Elikkäs pähkinöiden kimppuun…)

Harjoittelu vaatii päämäärän ja tiedon tämän hetkisistä taidoista ja kunnosta. Ensiksi pitää testata itsensä, jotta tietää missä ollaan ja sitten pitää päättää minne mennään. Kuten ehdotin, niin käykää uimassa 500 m tai 1000 m testiuinti rennolla, ei “all-out”, vauhdilla. Ideana on saada selville matkavauhti, jota voi pitää hyvänä perusharjoitteluvauhtina. Helpoiten tämä onnistuukin, jos saa kaverin tai esimerkiksi uimavalvojan (ymmärtääkseni mielellään auttavat) altaanreunalla ottamaan ajan. Mutta toisaalta, voihan kellon jättää yksinkin altaan reunalle tikittämään.

HUOM 1! Muista lämmitellä reippaalla 200 – 400 m uinnilla itsesi ennen testiä!

Oletetaan, että selviät 1 km uinnista 18 minuutissa ja 25 sekunnissa. Koska uintiharjoitukset yleensä koostuu hieman lyhyemmistä matkoista kannattaa matkavauhti selvittää 50 m matkalle eli tässä tapauksessa ~55 s per 50 m -hyvä alku!

HUOM 2! Älä kuitenkaan yritä uida testiuintiasi tähän aikaan, vaan ui “rennon” reippaasti oma testiuinti. Äläkä myöskään kilpaile viereisen radan uimareiden kanssa. Esittämäni aika on vain esimerkki ei tavoite! Tarkoitus on selvittää perusvauhti harjoituksille.

Nyt kun meillä on tieto siitä missä ollaan ja harjoittelulla on joku perustaso voidaan alkaa harjoittelemaan… eh? No ei tosiaankaan, vaan nyt pitää saatua tietoa käyttää hyväksi ja alkaa suunnistamaan kohti tavoitteita. Kuitenkin päämääriä ennen tarvitaan hieman lisää työkaluja!

Toisena haasteena (ensimmäinen oli testiuinti) ehdotan “kelloa” eli ui kellon kanssa! Kellon ei välttämättä tarvitse olla ranteessa, vaan sekuntikello (4 eriväristä viisaria) löytyy yleensä altaan reunalta. Kokeile uida edellä määritetyllä perusvauhdilla esim 5 x 50 m (tauko 10 s jokaisen 50 m välissä). Seuraa kellosta 50 m aikoja ja yritä pysyä perusvauhdissa. Tällä yksinkertaisella harjoitteella on kaksi tarkoitusta 1) Opi lukemaan kelloa ja samalla pitämään “ajatukset” uinnissa ja 2) huomata kuinka helppoa on uida perusvauhtia, kun harjoitteluun lisätään pieniä taukoja.

Ensimmäinen kohta on yllättävän vaikeaa, mutta älä anna periksi (se oikeasti on vaikeaa… viimeistään sitten kun uidaan kovaa ja happivaje alkaa pirstaloimaan todellisuutta). Myös on todennäköistä, että sinulla ei ole uimavalmentajaa altaan reunalla, joten sinun pitää oppia seuraamaan uimavauhtia ja samalla kehitystäsi!

Toisen kohdan pitäisi olla jo selvä. Koska päämäärä on kehittää uintia ei aina pidä tyytyä perusvauhtiin, vaan jatkossa tullaan haastamaan tämä aika. Tämä aika voidaan haastaa sijoittamalla harjoitusten väliin taukoja, jotta harjoitukset voidaan uida hieman nopeammin. Tätä kautta elimistöä kehitetään nopeampaan vauhtiin. Vähitellen kasvatetaan matkoja ja vähennetään taukoja… kohta uidaan jo kovaa!

Lopuksi voidaan vielä hieman haastaa itseään 5 x 50 m sarjalla 5 sekuntia nopeammin kuin perusvauhti eli tässä esimerkissä 50 s / 50 m + tauko 10 s. Toisin sanoen 5 x 50 m ja lähtö 1 minuutti. Tämä tarkoittaa, että uit 50 m ja lähden uimaan seuraavan heti kun 1 minuutti täyttyy. Näin tauko määräytyy vauhdistasi, mutta yritetään tähdätä 50 s aikaan! Tämän uinnin jälkeen pitäisi olla jo hieman punaiset posket ja loppuun kannattaakin uida loppuverryttelyä esim. 200 m kevyesti ja hitaasti.

Tässä on harjoituskokonaisuus, josta kertyy noin 2000 m ja paljon, paljon hyödyllistä tietoa uimataidoistasi!

Tuli kiroiltua tietokoneiden vallattomasta tavasta tuhota mitä ikinä sattuukin. Onneksi suurin osa vahingoista sattuu täysin “harmittomassa” bittiavaruudessa ja mitättömän pienet dokumentit ja arvottomat laskentatauluko häviävät hetkessä olemattomuuksiin. Tietokoneen käyttäjän mukaan ohjelmat tai yleisesti tietokoneet sekoittavat standardien tarkasti määritetyt ja ymmärretyt bittijonot eikä jäljellä ole enää mitään -ei ainakaan tunnettua järjestystä. Kun tarkastelemme hävityksen tannerta, törmäämme yleensä satunnaiseen järjestykseen joka olemuksellaan taistelee järjestystä vastaan kaikin tavoin. Sitä ei voi ymmärtää, mutta käytännössä kaikki se mikä oli jotain on vieläkin siellä, mutta vain väärässä järjestyksessä. Ne ovat vain 1 ja 0. Ensimmäinen voitti!

Hävittämäni uintikirjoitukseni sisältö ei varmastikkaan ollut mitenkään kaksinen. Kirjoituksen alussa hieman pohdiskelin mikä on harjoittelun (treenaus) ja kuntoilun ero ja kuinka tavoitteiden asettaminen ja niiden saavuttaminen on molempien olemassa olon vaatimus. Kuitenkin pelkkien tavoitteiden avulla ei tarkkoja suunnitelmia voi tehdä, koska vertailuun tarvitaan vähintään kaksi pistettä. Tähän väliin kirjoituksessani lisäsin omaperäisen viittauksen pisteeseen avaruudessa ja kuinka kyvytön se on yksin määrittämään tilaa tai suhteita. Tämän takia pelkkien päämäärien avulla eteneminen on vaikeaa. Toisin sanoen, jos ei tiedä missä on, on vaikea mennä minne haluaa (tylsäksi tämän tekee myös se, että eksyminenkin on käytännössä mahdotonta, koska ei ole milloinkaan tiennyt missä on ollut).

Tämän kaiken löpinän päätteeksi, päädyin kirjoituksessani vielä tarkastelemaan työn määrää, jonka ymmärtäminen on yksi vaatimus onnistuneen matkan/harjoittelun toteutumiselle. Työn määrä on verrannollinen pisteiden etäisyyteen, mutta hankalaksi etäisyyden mittaamisen tekee, jos avaruus eli sinun elimistösi responssi harjoittelulle on tuntematon. Et voi tietää kuinka isoja mäkiä edessäni on, voit vain olettaa ja suunnitella. Tähän auttaa kokemus, joka toimii kuin lyhty pimeydessä. Voit vuosien kokemuksella ohjata itseäsi helpommin tavoitteisiin ja näin välttää myös turhan työn tekemistä tai eksymisen.

Varovaisuus auttaa alussa nopeammin perille. Testaa itsesi. Aseta tavoitteet ja tarkastele itseäsi ja elimistösi vastauksia. Näin pystyt muuttamaan harjoittelun suuntaa oikeaan…

…tai vasemmalle.

Hyvä mahdollisuus käydä testaamssa uintitaito on käydä uimassa puolen tonnin uinti. Helsinkiläisille lähimmät paikat ovat: Mäkelänrinteellä 22.11. ja Leppävaarassa 30.11. Muiden paikkakuntien uinnit löytyvät linkistä!

Kirjoittelin pari yötä sitten upean ja syvähenkisen pohdiskelun uintitreenauksesta. Saman aikaisesti yritin väsyneiden aivosolujen voimalla runtata läpi blogin WP päivityksen. Päivitys oli sen verran rankka toimenpide, että samalla tietysti tuhoutui vuosisadan kirjoitukseni…

Yritän tänään illalla penkoa hieman menneitä ja yrittää selvittää että löytyisikö työmuistini katveista joitakin rippeitä tuhoutuneesta kirjoituksestani.

… mutta totuushan on että koko hässäkkä on tietokoneen vika, eikä käyttäjällä ollut mitään osaa eikä arpaa tapahtuneeseen! Syyttäkää tietokoneita -ne ei vielä sano vastaan.