Kuopiossa lomalla.
Talvi on kaunis ja lunta sataa.
Hyvää joulua kaikille!
Itselläni näyttää syksyn “off season” huipentuvan jouluun. Loma alkaa kunnolla. Mieli ja ruumis rauhoittuu. Tämä on parasta lomaa mitä voi tietää. Hyvää ruokaa ja perheen kanssa yhdessä -rauhassa.
Ajattelin tänään päivittää hiaman blogini koneistoa. Katkoksia todennäköisesti ilmenee, mutta toivottavasti säästymme suurilta kirjoituksien kadolta. Alla mainos uudesta 2.7 WordPressistä. Alkaa, jos nyt toimii, näyttämään jo oikein hyvälle ja käytännölliseltä.
Vaikka kommenttien määrä ei ole syy tai tavoite bloggauksessani, mutta kyllä ne sormia lämmittävät -kiitos. Mukava huomata, että tekniikkavinkit ovat kiinnostaneet ja innostaneet, joten pitää kai niitä vielä lisää tarjota tähän samaan syssyyn. Todellinen syy kirjoitteluun kylläkin on opiskelukiireiden pakoilu (jatko-opiskelija seminaarin opponointivuoro ja tuleva tenttikin hiostaa jo takaraivoa)… Lisäksi en voi olla ajattelematta näkymää, kun seuraavan kerran menen uimahallille.
Edellisen kerran potku- ja liukuharjoituksiin ei minulle kauheasti ole mitään lisättävää. Kuitenkin suosittelisin, että kokeilisitte potkuja hitaallakin tempolla (kuten TimoK kommenteissakin totesi). Yleensä uimatreeneissä tulee potkittua posket punasena ja ajatus potkujen tekniikasta ja tehokkuudesta jää olemattomiksi. Hitaalla tempolla voi saada paremmin tuntumaan veteen, jota, siis tuntumaa, voi sitten lähteä siirtämään nopeampiin potkuihin. Lisäksi hitaampien potkujen aikana kannattaa yrittää mennä ilman luataa. Tämä helpottaa paremman uintiasennon etisimisessä. Muista pitää naama kunnolla vedessä ja lantio ylhäällä (eli alaselkäkin pinnalla). Myös kannattaa tehdä eri tehoisia potkuja normaalin uinnin aikana. Esimerkiksi 5 käsivetoa (kv) max potkuilla, 5 kv normaali potkuillai ja 5 kv ilman potkuja (kierrätä uinnin aikana useaan keraan). Tässä kannattaa kiinnittää huomio potkujen rytmitykseen ja fiilikseen mitä eri tehoiset potkut tuovat uintiin.
Sitten on vielä pakko lisätä huomautus siitä, ettei potkujen tehostaminen kauheasti auta, jos koko uima-asento on hukassa. Jos jalat roikkuvat 20-50 cm veden pinnan alapuolella ja vartalo on 45 asteen kulmassa (jana pää – varpaat) suhteessa veden pitaan, ei kannata potkuista varmastikkaan olla huolestunut, vaan kelluntaa ja uima-asentoa on syytä lähteä muuttamaan. Kirjoittelen vielä jatkossa lisää “potkutekniikasta” ja siitä kuinka sen jalan pitäisi viipottaa vedessä, mutta siihen tarvitsen kirjallisuuskierroksen ja pohdiskelu aikaa.
Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa lisää parista vapaauinti tekniikkaharjoituksesta joita teimme noin kuukausi sitten treeneissä (edellisetkin drillit olivat samoista treeneistä). Perusajatus on sama kuin edellisissäkin harjoituksissa ja harjoitukset tehdään aina ensiksi “silakka-asennossa” (kädet sivuilla) ja sen jälkeen kädet rentoina edessä. Muista: OLE RENTO, ÄLÄ KATSO ETEENPÄIN JA PIDÄ PÄÄ KÄSIEN VÄLISSÄ ELI NISKA SUORANA!
Rullausuinti: Ponnista altaan reunasta vauhtia ja jää pinnalla liukuun sekä aloita potkiminen. Tämän jälkeen aloita vartalon rullaaminen kyljeltä toiselle. Rullauksen pitäisi olla hallittua ja sulavaa sekä ääriasentojen pitäisi todellakin olla kyljellään, eikä puolimahallaan. Voit hengittää kylkiasennoista (kuten tekisit normaalissa vapaauinnissa). OLE RENTO, niin kaikki on helpompaa. Pidä tauko jokaisen 25 m jälkeen. Toista harjoitus kädet ylhäällä (esim 4 x 25 m). Harjoitus onnistuu yllättävän helposti jos luotat veden nosteeseen ja saat tukevan tunteen rintakehän alle. Voit myös ajatella, että olet hieman etukenossa ja painat rintaa alas (kuitenkin selkä suorana). Lisäksi kannattaa ajatella normaalin uinnin vartalonkiertoa.
“Evien nostelu”: Tämä on käytännössä sama harjoitus kuin edellä, mutta tarkoitus olisi lisäksi nostaa silakka-uinnista käsiä noin 1/4 palautuksen verran. Eli nosta käsiä vartalon vierestä takaviistoon vedenpinnan ylle ja palauta tämän jälkeen käsi takaisin vartalon viereen veden alle. Käden nosto siis tehdää sillä kyljellä joka on ylöspäin. Käytännössä palauta käsi kuin normaalissa uinnissa, mutta lopetatkin liikeen ja peruutat käden takaisin vartalon viereen samalla kuin uit rullausuintia. Tässä voit huomata sen kuinka rentona voit aloittaa käden palautuksen jos saat hyvän rullausuinnin alle. Lisäksi jos vartalosi kiertää hyvin kyljeltä toiselle, voit aloittaa (ja palauttaa käden) hyvin matalana ja lähellä veden pintaa. Käytännössä hyvä vartalonliikkeen ansiosta palautuva käsi ei nouse kovin korkealle vaan sen voi tuoda eteen sivulta eikä takaa! Tämä säästää olkapäitä, pitää yläkroppaa rentona ja uinnin helppona! Tämä on pop, jos minulta kysytään!
Toivottavasti näistä sai jotain selvää. Kumpa osaisin piirtää paremmin (tai olisi aikaa piirtää), niin teksin näistä kuvia. En löytänyt netistä vastaavia, joten käyttäkää mielikuvistusta. Saa myös kysyä, jos jokin jäi _hieman_ epäselväksi!
Ensikerralla ajattelin kirjoittaa hieman juoksumatolla tekemistäni harjoituksista.
Päivänkuvassa tekniikka valaistuu.
Valo kantautuu kaukaa takaani. Näen edessäni varjon ja tutun hahmon. Varjo on projektio turvallisesta kolmesta ulottuvuudesta pinnalle, joka ilmenee tasona edessäni. Vähäpätöinen projektio vaille ulottuvuuksia on kuitenkin se kuva joka minusta näkyy. Olen tuhat vapautta ja ulottuvuutta. Häpeän naurettavaa varjoani. Se ei näytä kaikkea. Sisälläni rönsyää ja tahtoisin tarttua jokaiseen elämän särmään -tämä on kiroukseni. Varjoni ei koskaan kasva isoksi. Osaan ja taidan, mutta varjo luolan seinällä ei tee kunniaa totuudelle.
Olen käänteitä, kierteitä ja syviä uurteita. Pinnallani on väri, mutta varjo on musta. Varjo paljastaa ja peittää kaiken.
Varjo kuitenkin onnistuu kuvaamaan jotain sellaista mitä et muuten näkisi. Se on summa kaikesta ja se on enemmän kuin yksittäiset ominaisuudet.
Vajostan elämän virrasta kuvani pinnalle, joka ratkaisee olemukseni. Tutulla pinnalla tunnen luottavaisuuden ja vapauden, mutta tuntemattomat pinnat pelottavat, eikä varjoni ole siellä kaltaiseni. Enkä enää edes uskalla uskoa, että varjo yhdistyy varpaisiini. Olen välillä eksynyt, mutta löydän jälleen oman tasoni ja varjoni.
Kestän kuumaa, eikä aurinko minua tainuta. Varjoni on pitkä päivisin, eikä vääristynyt varjo veden äärellä koskaan antanut periksi. Kasvan. Onko varjolla rajoja? Omastani en tiedä, ehkä niitä varmaan koskaan löydä. Jatkan rönsyömistä, kunnes lakastun.
-Kun varjot tulevat näkyviin…
Jälleen lillun altaassa ja odotan ohjeita. Vuorossa on vapaauinnin tekniikkaa -vihdoinkin. Vaikka olen tehnyt tekniikkaharjoituksia “paljon”, on 1 tunnin tekniikkasessio ollut odotuksien arvoinen aina! Vartalon rentous, virtaviivainen uima-asento ja etenkin suora niska on tärkeä muistaa. Älä katso eteenpäin, vaan tähtää katseella ja ajatuksissasi alas altaan pohjaan ja hitusen eteenpäin, mutta älä katso eteenpäin! Ajatus painaa katseen kanssa myös rintaa alaspäin ja tämä on osa hyvää asentoa ja oikean tie “tuen” löytämiseksi vedestä. Ajatus on uinnissa tärkeä. Ole vedessä kaikilla aisteilla! Muista tämä myös liukuessasi käännöksien jälkeen!
Tänään harjoitukset aloitetaan yksinkertaisella liukupotkuilla! Ensimmäisenä on vuorossa “silakkapotkut” (nimen keksin ihan itse…). Lähde liukumaan veden alla kädet rennosti vartalon vieressä sivuilla (potkase vauhtia altaan reunasta). Muutaman metrin jälkeen aloita vapaauinnin potkut (veden alla edelleen) ja yritä löytää rento, mutta tehokas potku. Potki mahdollisimman pitkälle veden alla, jonka jälkeen ui rennosti vapaauintia loppu altaan mitta. Muista, että potku lähteen lantiosta asti ja vartalo keinuu veden nosteen varassa potkujen rytmittämänä. Säilytä liu’un aikana löydetty rento potku ja myös hyvä liukuasento! Älä katso eteenpäin vieläkään! Näet kyllä altaan pohjasta, kun allas loppuu! Parin altaan mitan jälkeen voit muunnella harjoitusta nostamalla kädet eteen rentoina. Älä jännitä käsiä “krampissa” eteenpäin, vaan säilytä luontainen kaarevuus käsissä ja rentous (kuitenkin suorana). Muista, että pää pitää tulla käsien väliin liu’un aikana… Kun löydät hyvän potkun ja asennnon, huomaat kuinka vauhti kiihtyy ja sen huomaa parhaiten korvissa suhinana.
Jotta minulle jää kirjoitettavaa muillekin päiville, ettekä tylsisty pitkiin naputuksiini, heitän vielä pari ajatusta vapaauinnin potkuista. Potkun tekemän työn voi käytännössä jakaa kahteen komponenttiin: nostava ja eteenpäin suuntautuva. Käytännössä potkujen avulla jalat pidetään pinnalla ettei ne roikkuisi riippana ja jarruna tehokkaiden käsien perässä. Toisaalta, jos osaat hyvän uima-asennon ja jalat pysyvät uidessa muutenkin pinnalla, eikä sinun tarvitse kuluttaa jalkojen potkuvoimaa kelluttamiseen. Kuitenkin aina osa potkujen voimasta menee kelluttamiseen ja jos potkutekniikka on huono, eteenpäin vievä potkuvoima voi jäädä hyvinkin pieneksi! Oikean ja tehokkaan potkun voit löytää harjoittelemaalla pelkästään eri nopeuksisia potkuja (siis ilman käsivetoa). Tähän kannattaa käyttää myös uimalautaa, jotta voit keskittyä pelkästään jalkojen toimintaan. Aloita esimerkiksi 100 m potkuilla, joita yrität kiihdyttää loppun päin. Älä kuitenkaan jäykistele, vaan yritä säilyttää rentous. Jos 100 m tuntuu helpolta, voit lähteä lisäämään vähitellen matkaa aina 400 metriin asti (pidemmät matkat vain tylsistyttävät mieltä). Muista kuitenkin tehdä potkut tehokkaasti.
Potkujen tehokkuutta ja potkufiilistä kannattaa lähteä etsimään myös vertikaalisilla potkuilla (olipas taas hienosti sanottu). Käytännössä yritä pitää itsesi (eli pääsi) veden pinnan yläpuolella vapaauinnin potkuilla kun olet pystyasennossa. Tämä on helppoa, jos pidät kädet ja käsivarret veden pinnan alla, koska kädet kelluttavat hyvin. Mutta jos nostat kädet pinnan yläpuolella, huomaat kuinka potkut muuttuvat raskaammiksi. Jos homma tuntuu edelleen helpolle, nosta käsiä ylemmäksi. Jos, saat kyynerpäät veden pinnan yläpuolelle, eikä pääsi ole veden alla, on potkussasi sitä niin sanottua eteenpäin vievää voimaa! Etsi rento potku joka pitää sinut pinnalla. Kun löydät nostavan potkun, muista tunne jaloissa ja yritä saada sama fiilis myös normaaliin vapaauintiin!
Sitten jostakin ihan muusta….
Joulukuu on jo hyvässä vauhdissa enkä ole edes alkuakaan huomannut. Paljon, paljon, paljon, paljon ja hiukan lisää on ajatuksia tutkimuksen, mittauksien ja työstä päähäni kasautunut. Kuitenkin kirjoittaminen on tuntunut käsittämättömän vaikealta viime päivinä ja tästä johtuen J-kuun ensimmäinen postaus pääsee minulta ilmoille vasta nyt.
Puolitoista kuukautta sitten kirjoitin Off-Seasonista ja viimeisen viikon aikana on myös Amerikan mantereen urheilijatkin hiljentäneet vauhtia. Angela Naeth ja Alan Couzens kirjoittavat asiasta jälleen kerran hyvin omista perspektiiveistä. Totta kai kannattaa tsekata myös Chuckie V:n kirjoitukset… mukavaa luettavaa.
Kiitos vielä kommenteista. Karjalan piirakoita on tullut popsittua… Kiitos Anninalle niistä! Kuvissa “Zen” ja edesmennyt talvi ja joulusää. Alla on pala mennetteisyyden fiilistä ja paljon hyvää mieltä… koira ja paikka tuntematon, mutta fiilis on etäisesti tuttu!