Puolimatkassa

Näin siinä sitten kävi. Flunssa iski ja pikkuinen toive elää, ettei vain olisi influenssan pirulliset mikrobit asialla. Toive sammuu, jos kurkku kipeentyy.

Viime viikolla piipahdin 2 päivän reissun Pariisissa. Reissussa mitattiin hammasröntgenlaitteita (tietokonetomografia) ihmispäämallin avulla (fantomi). Reissu oli mukava, vaikkakin vapaa-aikaa oli marginaalisesti -Lenkkitossut jäi kotiin.

Jos lääkkeillä itseni sängystä ylös saan, niin yritän lisätä pari kuvaa reissusta.

Pakko kohta päästä ylös, koska kirja loppui. Bill Brysonin popularistisesti kirjoitettu “Lyhyt historia lähes kaikesta” oli todella viihdyttävää luettavaa.

Luonto ei kiitä kaikesta hiilidioksista, mitä matkallani tuotin.

Ajattelinkin jo aikoja sitten tehdä jotain tämän kaltaista mainosta Googlelle, mutta onneksi se löytyi valmiina googlen sivuilta. GoogleReader on mainio tapa seurata useita blogeja ja sivustoja! Reader myös ilmoittaa, kun sivusto on päivittynyt eikä sinun tarvitse itse käydä selailemassa sivuja aina läpi yksitellen!

Katso alla olevasta linkistä lisää:
http://googlereader.blogspot.com/2009/01/google-reader-for-beginners.html

Sitten vielä pieni lisäys noihin juoksumatto harjoituksiin. Kannattaa pitää “hieman” taukoa mäkivetojen välissä (palautuminen hyvää kuntoon). Itselleni riitti yleensä 1.5 minuttia joten lähtö uuteen mäkeen esim 3 minuuttia.

Vaikka välillä taivaalta on tullut joitakin hippuja lunta myös tänne etelään, ovat säät olleet yleisesti mainiot ja kuivat. Kuitenkin silloin tällöin, ei tunnu mukavalta sukeltaa illan pimeyteen lönkyttelemään (minä ainakin olen tässä hyvin laiska). Vielä vähemmän märkä ja kylmä ilma houkuttelee juoksutekniikan tai -lihasten treenaukseen. Kuulema, juoksuharjoittelussakin välillä pitää tehdä tekniikka- ja voimaharjoituksia. “Tekniikkaharjoitteista” olen ominut itselleni hyppynarun ja “voimaharjoituksista” mäkivedot (Varmasti molemmat vahvistavat muitakin osa-alueita, mutta hyväksytään karkea jako). Nämä kehittävät tehokkaasti juoksussa tarvittavaa lihaksistoa ja lisäksi vähentävät loukkaantumisriskiä [viite: Brad Hudson, Run faster from 5k to the marathon].

Itselläni myös juoksuharjoittelu on vaikeaa, koska “päätön” juoksentelu ulkona tuntuu tylsälle ja.. päättömälle. Minä tarvitsen ohjeet, tehtävän ja päämäärän että saan itseni motivoitumaan. Tämän takia tunnen olevani kuin kala vedessä, kun saan alleni rullaavan juoksumaton. Voin iskeä itselleni haasteita, mäkiä ja spurtteja eikä luonto tai maasto tee rajoitteita -Suomessa tai ainakaan meidän kulmilla ei ole 5 km pituista mäkeä juostavana!

Tällä kertaa esittelen kolme tyypillistä juoksumatto harjoitusta joita olen kipitellyt tämän talven aikana silloin tällöin. Harjoitukset ovat täysin omasta päästä keksittyjä, mutta ole yrittänyt rakentaa ne “juoksu-gurujen” ohjeiden pohjalta (kuten esimerkiksi edellä mainittu Brad Hudsonin ja joitakin muita). Ajatuksena on ollut painottaa juuri mäkivetoihin ja koko harjoituksen kestäviin mäkiin. Lisäksi ulkona ei vain voi tietää miten jyrkkiä mäet ovat joten on syytä käydä juoksemassa pari kertaa sisällä matolla, niin tulee käsitys jyrkkyyksistä. 8 % mäki on jo aika jyrkkä!

Ensimmäinen harjoitus (1. kuva) oli lämmittely harjoitus, johon kuului joitakin mäkivetoja (8 % nousu ja nopeus kova) joiden väliin lisäsin jalkoja puuduttamaan pienen mäen nyppylä. Käytännössä vetoa ennen nopeutan juoksun haluttuun nopeuteen, jonka jälkeen vasta säädän kaltevuuskulman. Kiihdytysvaiheesta lähtien mäkivetojen pituudet olivat noin 1,5 minuutin, mutta taivoitteena oli että 8 % veto vaihe kesti 30 sekunnin ajan. Laitteen varmasti saisi ohjelmoitua, mutta siihenhän kuluisi tehokasta harjoittelu aikaa..

Toinen harjoituksen tarkoitus oli vahvistaa heikkoja jalkojani. 8 x 1 min mäkivedot 8 %  kaltevuuskulmalla tekevät juuri sitä! Tämän päälle lisäsin haasteeksi vielä pienen mäen. Todennäköisesti nyppylä on hieman turhaa ja nostaa harjoituksen tehoja liikaa. Todennäköisesti olisi parempi ainakin näin peruskuntokaudella juosta reipasta tasamaata.

Kolmas harjoitus on vain mäkeä. Tämä harjoituksen jälkeen on todella upea kokemus  nousta juoksumatolta pois. Tunnet itsesi liukuvan eteenpäin!

Kuvissa nopeudet ovat noin arvoja (se mitä laite ennustelee), mutta jyrkkyyden ovat laitteen kallistuskulmia ja niihin varmastikkin voi uskoa. Periaate on, että mäkiveto on kovaa (lähes as fast as you can). Lisäksi muistan jostakin lukeneeni, että 0 % kulmalla ei juoksumatto oikein anna todellista vastusta, jonka takia olenkin pitänyt kaikissa mattojuoksuissa vähintään 2 % kallistusta. Tästä pienenä poikkeuksena ovat lämmittely ja jäähdyttely, jotka olen myös yrittänyt lisätä 75 min harjoituksiin.

Kuvat on tehty internetin ihmeen eli Googlen työkaluilla. Google docsin kautta voi suoraan nettiselaimella tehdä taulukkolaskennan, documentit kuin myös “powerpointit”.

Otan vielä oikeuksia olla kirjoittamatta juoksumattoharjoittelustani. Syyni ovat itsekkäät, mutta väsymys ylittävät kykyni aktivoida itseäni. Eilinen 14 tunnin mittalaitepäivityssessio painaa niskaa kumaraan. Pääsin kotiin hieman ennen keskiyötä. Yritin nukkua, mutta tietokoneet, käyttäjätunnukset, versiot ja verkot pyörivät päässäni. En uskaltanut edes ajatella asuntokauppaa. Käteni alla potkivat pienet jalat. Valvon pimeässä. Ennen kuin huomaankaan on aika jatkaa töitä. Seuraavat 8.5 tuntia vilahtaa käsittämättömän nopeasti.

Olen ollut aina hyvä nukkumaan. Syksyisin en nuku paljoa, mutta uni on hyvää ja virkistävää. Voin nukahtaa melkein minne ja milloin vain, mutta viime yö oli harvinaisia poikkeuksia. En saanut itseäni pois päältä.

Olen joskus nuorena harjoitellut nukkumista. Tein sitä joskus useasti päivässä. Etsin rennon asennon selälläni ja mieluiten asetin toisen käden silmien päälle “suojaksi”. Näen mustan taivaan täynnä tähtiä jotka räjähtelevät ja täyttävät näkökenttäni. Alan vähitellen sammuttelemaan niitä alhaalta lähtien. Se on aluksi vaikeaa, mutta vähitellen saan taivaan mustunemaan näkökenttäni puoleen väliin. Aina kun ajatukseni herpaantuvat taivas räjähtää täyteen miljoonien värien loistoa. Työ jota yritän olla tekemättä alkaa alusta. Taivas tummenee ja huomaamattomasti saan tyhjennettyä taivaan täysin mustaksi. Rentoutan silmäni ja nukahdan.. Yleensä näen unta melkein heti!

Nykyään harvemmin enää leikin ilotulituksilla, vaan käyn järjestelmällisesti läpi lihaksistoani ja yritän rentouttaani niitä. Isot lihakset ovat helpot (reidet, pohkeet ja kädet), mutta hyvin lyhyen jännityksen jälkeen nekin rentoutuvat lisää. Yritän osua ajatuksillani vain yhteen lihakseen tai paremminkin yhteen lihassyyhyn. Niska, takaraivo, kasvot ja osa vatsalihaksista ovat vaikeimpia, mutta hetken päästä nekin löytyvät ajatuksilla ja vaivun uneen.

Olen törmännyt myös lihaksiston “tunnustelu”- ja rentouttamisharjoituksiin esim. Steve Trewn “Triathlon A training manual” kirjassa.

Makaan sängyssä täysin rentona. Käteni alla sykkii uusi elämä. Huone on pimeä, mutta silmäni ovat auki. En nuku, mutta en usko olevani hereillä.

On aika nukkua, mutta herätyskello herättää huomiseen päivään.

Kuvassa nukkuu Waldo herra, jonka harmaa parta saa minut herkistymään.

Talvinen kooma alkaa hellittämään ja tulevan vuoden seikkailuista pitäisi alkaa rustaamaan suunnitelmia kalenteriin. Ennen sitä kuitenkin julistan uuden vuoden lupaukseni: 1) hanki kalenteri! 2) Pidä tutkimus- ja harjoituspäiväkirjaa. Tällä hetkellä lupauksien toteutus on säälittävän huonolla tolalla ja yritän edelleen muistella kuluneiden parin viikon treenejä. Luettelen niitä ennen nukkumaan menoa, etten vain unohtaisi jotain..

No sitten asiaan eli tulevaan vuoteen. Tämän vuoden ensimmäiseksi tavoitteeksi asetan hyvät asuntokaupat (onko niitä?). Tämä tulee olemaan jännittävää puuhaa ja aika hyvässä jamassa asiat tuntuvat olevan tämän suhteen. Tarkemmin sanottuna, tavoitteena on löytää piakkoin kodikas ja tilavat uusi koti.

Jos asuntokaupat (+ muutto) onnistuvat eikä suurempia ongelmia esiinny, niin kevään aikana muut suunnitelman tuntuvat aika selkeiltä. Ihmetellään, odotellaan, jännitellään, ihastellaan ja valmistaudutaan sekä varmasti myös tuskastellaan, kiukutellaan samalla kun seurataan uuden perheenjäsenen kasvua. Perheen vahvistuksen ilmestymiselle viisaat neuvolatädit ovat ennustaneet huhtikuun loppua. Tämä ilahduttava elämänmuutos tulee tietysti menemään urheilusuunnitelmien (kaikkien suunnitelmien) edellee noin valovuoden verran. Paljon uutta on ilmassa. Onneksi en ole koskaan ollut hyvä suunnittelemaan asioita, joten elämän suunnan muutokset eivät ole tuottaneet minulle suuria ongelmia. Eteenpäin mennään kuitenkin, vaikka suunta on eri!

Edellä mainittujen asioiden takia olenkin hieman alkanut suunnittelemaan kuntoiluani hieman uudella tavalla. Tehokkuus tulee olemaan aivain sana. Olen ajatellut, että vähennän uimaseuran treenejä 1 kertaan viikossa, mutta aamuisin tai töiden jälkeen kelailen pidempiä uintitreenejä. Tällä tavoin säästän viikosta usean illan ja tunnin. Vaikkakin tekniikka tulee kärsimään, yritän kuitenkin pitää yllä kestävyyttä ja fiilistä veteen. Tämän lisäksi koko vuoden painopiste tulee siirtymään enemmän juoksun puolella, koska sitä on “helppo” ja nopea treenata. Juoksu on myös huonoin osa-alueeni, joten eipä sen harjoittelu tee varmastikkaan minulle pahaa. Näiden syidenkin takia pyöräily tulee todennäköisesti jäämään tämän vuoden osalta minimaaliseksi.

Juoksu tavoitteeksi otan pari puolimaratonia ja mahdollisesti yhden kokonaisen juoksemisen tämän kevään ja kesän aikana. Puolimaratonien tarkemmista ajoista en lähde vielä spekuloimaan, mutta lähtötavoite voisi olla alle 1 h 30 min. Triathloni tulee varmasti olemaan viihdyttävää katseltavaa*, vaikkakin jonkun Kuusijärven rykäyksen toivottavasti tulen tekemään. Pakkohan se on käydä haastamassa tovereita!

Nämä kaikki järjestelyt, muutokset ja tulevat tapahtumat ovat myös herättäneet kysymyksen tämän blogin tulevaisuudesta: kannattaako jatkaa kirjoittelua? Asianhan päätän minä, mutta voisittehan tekin siihen jotain sanoa.

Jotta en rikkoisi kaikkia kirjoittamiani lupauksia, ajattelin vielä ainakin kirjoittaa juoksumattoharjoituksistani, joten sitä siis seuraavan kerran!

*vinkki kaikille blogin kirjoittajille: Laittakaa kuvia ja videoita enemmän kirjoituksiin!

Mitäpä sitä turhaan kikkailemaan, vaan toivotan suoraan kaikille hyvää uutta vuotta! Tämä tulee valitettavasti pari päivää myöhässä, mutta parempi.. (ts. päästä maaliin kuin keskeyttää).

Harvoin on vuodenvaihde tuntunut näin odotetulta ja samalla totaallisen mitättömältä. Sekavia ajatuksia ja paljon intoa tulevan vuoden puolesta. Vuosi sitten olin innostunut tulevasta kesästä eli menneestä kesästä. Odotin heinäkuuta sekä Joroisten kisaa ’08. Kisa oli hieno kokemus ja paloihan siihen jokunen tunti harjoitellessa. Kisainnostus pääsi vähän puraisemaan, mutta valitettavasti viime vuosi kuitenkin liusui muiden kisojen suhteen hieman ohi. Näin jälkikäteen ajateltuna, ja harrastuspohjalta katsottuna, vuosi oli lähes täydellinen. Ei sairastumisia, hienoja kokemuksia, myös aikaa ystävien ja kavereiden kanssa sekä onnistumisia. Tuli myös ohjattua ensimmäiset uimatreenit ja spinning tunnit. Sain myös kirjoitettua ensimmäinen “ihq ikioman” “tieteellisen” artikkelinkin!

Vuodesta jäi kuitenkin jotain hampaan koloon ja sehän tietysti on liian vähäinen harjoittelu. Olisin varmasti voinut tehdä enemmän ja paremmin! Tämä tunne on varmasti monen mielessä jokaisen vuoden jälkeen. Tunne on sama kuin maksimaalisen rasituksen jälkeen, jolloin kiroaa itseään keskeyttämisen takia! Totiset lupaukset kovemmasta ja ankaremmasta harjoittelusta lipsuvat varmasti monien huulilta. Tahtoisin myös tehdä kaiken paremmin..

Kun hieman tarkemmin mietin kulunutta vuotta (silleesti objektiivisesti) voin todeta, että tulihan sitä aikaa kulutettua harjoitusten parissa aika paljon ja kaikkea muuta tuli tehtyä todella vähän. Loppuen lopuksi minua harmittaa eniten se, että en ole kirjannutkaan harjoituksia mihinkään. Minulla ei ole muistiin panoja, ei harjoituspäiväkirjaa eikä edes tässä blogissakaan ole käytännössä mitään konkreettisia jälkiä harjoittelusta. En voi todella mitata tai tarkastella harjoituksiin kulutettua aikaa ja varmuus harjoitusmääristä perustuu vain fiilikseen -vähättelyyn ja mahdottomiin lupauksiin kasvavista harjoittelumääristä. Mikä on totta?

Triathlon on kestävyysharjoittelua ja se vaatii aikaa, suunnittelua ja seurantaa. Hätiköinti ja ahmiminen on varmasti monien perisynnit. Pitäisi muistaa ettei ole minnekkään kiire. Long Slow Distance eli LSD on varmasti monille tai ainakin minulle paras lääke. Lisäksi vuoden pahin moka on ollut jättää haroitusmäärien (lukuunottamatta juoksua), sisältö ja fiilis kirjaamatta. Joudun jälleen aloittamaan alusta historian kirjaamisen ja olen menttänyt yhden KOKONAISEN vuoden tärkeää tietoa itsestäni. Ottakaa opiksi ja kirjatkaa tekemisenne. Tämä pätee niin tutkimuslabraan kuin triathlon harjoitteluun. Ajatukset “kyllä minä nämä muistan” ja “Mitä väliä yhdellä tai kahdella päivällä on päiväkirjassa?” on syytä unohtaa. Ajattelin aloittaa harjoitusten kirjaamisen vasta huomenna ja nyt siitä on yllättäen kulunut jo 365 päivää!

Lao Tzu

The journey of a thousand miles must begin with a single step