Puolimatkassa

Pitää laittaa tällainen pikainen juoksupostaus tänne.

http://www.onwards.tv/

Hyvää vappua ja auringon paistetta! Pian tulee lisää kirjoituksia!

Näin on jälleen kulunut yksi viikko ja se on ollut ehkäpä elämäni nopeimpia. Aivan uusia kokemuksia ja fiiliksiä on tullut koettua ja henkisesti viikko on ollutkin kova, mutta samalla hyvin rikas. En vaihtaisi yhtään hetkeä pois, vaikkakin ehkäpä pari tuntia olisin voinut kylläkin nukkua enemmän.

Viikon aikana on tullut paljon asioita mieleen joista ajattelin tännekin kirjoittaa, mutta tässä istuessa päässä vain kumisee tyhjää. Viimeisten viimeisen päivän aikana on tullut ihan “hyvin” nukuttua, joten sisäinen jämähdys ei varmastikkaan johdu siitä. Tyhjyys ja “pään sisäinen rauhallinen suhina” on todennäköisesti elimistön tapa sulatella näitä isoja asioita. Tilannetta kuvaa hyvin eteisen matolla lojuva päivän Hesari, jota ei ole tullut edes vilkaistua -ei ole edes kiinnostanut.

Jännitystä on ollut pikkuisen tytön kanssa ja paljon uusia juttuja on pitiänyt yhdessä opetella. Hienosti on arki on alkanut käynnistyä, vaikkakaan todellinen arki odottaa vielä parin viikon päästä jolloin palaan töihin. Olen tällä hetkellä kolmen viikon isyysvapaalla ja se tuntuu todella hyvälle. Pystyn auttamaan ja antamaan Anninalle hieman vapaata aikaa -ainakin yritän. Vaikkakin yritän auttaa kotona mahdollisimman paljon tuntuu, että tekemistä riittäisi kokoajan. Usein on tullut mietittyä, kuinka rankkaa yksin lapsen kasvattaminen voisi olla. Lisäksi vähitellen on alkanut tulla “ikävä” astianpesukonetta (ostoslistalla numero 1).

Eilen pääsin (paremminkin jaksoin tai tahdoin) tytön syntymän jälkeen ensimmäisen kerran lenkille. Olen kyllä aikasemminkin tehnyt pikaisia pyrähdyksiä pyörällä kauppaa, mutta vasta todella eilen alkoi uusi aikakausi harjoituskalenterissa -era after new life nr 1. Kävin viemässä pyöräni huoltoon ja samalla juoksin 8 km lenkin. Tänään myös kävin iltalenkillä nauttien Viikin arboretumin ja Herttoniemen maisemista auringon laskiessa (12 km). Juostessa sitä huomaakin kuinka väsynyt elimistö on, joten rauhallisesti mentiin.

—

Lisäksi tällä viikolla:

• kirjauduin pitkän väistelyn jälkeen twitteriin ja sirkutuksiani voi tsekkaille tuosta sivun reunasta
• Iloinnut ja huojentunut kakkasista vaipoista (tyttö toimii!!)
• “harjoiteltu” tytön kanssa uintiasentoja (kuvassa hylje asento!)
• Lukenut mainioita kirjaa “Kafka on the shore” by Haruki Muramaki
• Avannut parveke kauden juoden kahvia ja katsellen lenkkeilijöitä

Alla hieman taituruutta!

Tästä onkin jo pari päivää pitänyt kirjoittaa, nimittäin maailmani heitti kuperkeikkaa 18.4.2009 eli viime lauantaina ja sain todistaa yhtä elämän ihmeistä. Meidän perheeseen syntyi tyttö (51 cm / 3380 g), joka tulee pitämään huolen seuraavien vuosien (toisin sanoen loppu elämäni) valmennuksesta. Kuvia todennäköisesti tulossa (hihi) ja voisinhan melkein luvata ulkoasunpäivitystä johonkin vaalenpunaiseen :D

Ajatukset juoksee joskus nopeammin kuin sormet. Keventyneet urheilumäärät alkavat selvästi vaikuttamaan mieleen. Ajatuksen kulku muuttuu ja elämän monimuotoisuus ja värikkyys alkaa valtaamaan mielen.

‘Terve mieli terveessä ruummiissa’ on totta, joka näkyy rasituksen tuomana mielihyvänä. Mieli on kevyt ja tyytyväinen luontoon, ympäristöön sekä rasituksen ja levon vaihteluun. Ruumiillisen rasituksen keventyessä alkaa mieli ottamaan oman painonsa elämästä. Kokonaisuus pysyy tasapainossa, mutta ajatukset alkavat painia ruumiin puolesta. Rasitus jakaantuu uudestaan.

Muutokset ovat aina stressi, voimakkuus on muutosnopeus (gradientti). Kuinka niihin tottuu ja valmistautuu vaihtelee varmasti suuresti yksilöstä ja ympäristön vaikutuksista. Monesti elämän muutokset mielestäni on jo ennalta määrättyjä tai päätettyjä (alitajunnassa) ja muutoksen vastarinta on vain yksilön itsekästä kamppailua ja olemassa olon todistelua (pullistelua peilin edessä). Hyväksyminen on vain joskus vaikea prosessi, mutta jälkeenpäin katsottuna asiat usein näyttävätkin oikein selviltä ja yksinkertaisilta.

(tämän piti olla vain kommentin kommentti, mutta kasvoi näpisteltäessä)

Maanantain lomapäivä vierähtää yöllisen painajaisen ja todennäköisen ruokamyrkytyksen jälkimainingeissa. Pääsiäisen illallinen muuttui sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kouristukseksi ja tuskaksi. Maanantai kulkeutuu ohi, enkä sitä kaipaamaan jää.

Tiistaina elämä voittaa ja heikot jalat kantavat aamusta töihin ja sieltä HelTri-Cup kisaan. En uskalla lähteä juoksemaan ja olen päätöksestä enemmän kuin ylpeä! Olo edelleen heikko. Kuvassa Jari opastaa ja muut odottavat kauhulla tulevaa! Tulokset löytyvät seuran sivuilta.

Keskiviikko rutiinalla töistä kotiin ja illalla uimaan.

Torstai juoksua noin 7,5 + 13 km ja välissä töitä.

Perjantain… sormet pysähtyvät ja tuhannet ajatukset kaikkoavat pois mielestäni. Istun ja tuijotan näytölle virtaavia kirjaimia jotka välittyvät monitorisi näytöltä silmiisi. Valo läpäisee sarveiskalvon ja taittuu mykiöstä verkkokalvolle. Hermojen aktiopotenttiaalit pyrskähtävät lumivyörymäisesti läpi näköhermon, ionikanavien haukkoessa happea. Näköhermot risteytyvät kuvat kääntyvät, risteytyvät ja heijastuvat aivojen näköaivokuorelle. Tunne lämmittää ruumiini. Fantastinen, yksittäisen aistin monimutkaisuus huumaa. Katson sormiani. Ohjaan aivojasi. Olen pureutunut muistiisi, etkä voi sitä unohtaa.

Kaiken muun voit.

Sattuipas käymään, niin että seuramme kotisivut ja foorumi ovat syystä tai toisesta alhaalla, kaput, kaatuneet eli ei   toiminnassa. Ajattelinkin hieman tänne ilmoitella sitten tulevista tapahtumista.

Tiistaina 14.4.: HelTri-Cupin maastojuoksu Pirkkolassa klo:18.00. Matkat 3 km junnuille ja 6 km ukoille ja akoille. Paikalle kannattaa tulla ajoissa…

Lauantaina 18.4.: Uintia Lauttasaaren uimahallissa. Uintiaika 17-19.00

Torstaina todennäköisesti on myös Kristan uinnit. Lauantain spinningistä en mene takuuseen, mutta ilmoittelen kun asia selviää. Tämän päivän maanantailenkistä en mene takuuseen, mutta itse parantelen oloani yllättävästä ruokamyrkytyksestä, joten suunnittelematon lepopäivä edessä.

Taas on joku mennyt kääntämään kalenterin sivua. Minä en ainakaan tunnusta tehneeni sitä. Olen yrittänyt saada itseäni kuriin ja aloittaa useampaan kertaan lisenssiaattityön suunnittelun, mutta enhän edes kerkeä kunnolla tulla töistä, kun pitää jo mennä taas nukkumaan, että kerkeää heräämään aamulla, ettei taas kerran myöhästyisi töistä, kun aamun raikkaudessa pyörällä polkee. Kevätpäiväntasaus ja kesäaika todennäköisesti ovat syylliset.

Viimeisten viikkojen aikana olen saanut uintia hieman parempaan suuntaan ja muutenkin kunto tuntuu olevan oikein hyvissä kantimissa. Suurimmat oivallukset uinnissa ovat olleet jälleen hyvin fundamentaalisia eli tekniikka, tekniikka ja tekniikka. Tekniikkaharjoitteita ja uintifilosofiaani kävin jakelemassa myös kunnostetussa Lauttasaaren uimahallissa, jossa lauantaisin järjestetään kevään ajan HelTrin uintisessiot! Mukavasti tilaa ja oikein siististi kunnostettu halli.

Juoksujalka on alkanut innostua kevään mittaan. Huomenna olisi tarkoitus lönkötellä uusityömatka ensimmäistä kertaa, enkä tänäänkään oikein meinannut pysyä sisällä, kun jalat kutsuisivat juoksuun. Siis joitakin kuukausia sitten tuli muutettua Helsingin itärannan kosken rannalle ja työmatka piteni siinä samssa ruljanssissa – ensi kesällä ollaankin paremmassa kunnossa kuin koskaan!

Kuitenkin kaiken tämän kevään tuoman säntäilyn, energisyyden ja aikaansaamattomuuden taustalla pyörii ajatukset Mahasta ja lasketusta ajasta. Yöt tulee nukuttua levottmasti ja huomaan kantavani puhelinta entistä tiiviimmin ja kuuluvammin mukanani. Todennäköisesti levottomat yöt ovat todellinen hidastumiseni syy.

Jännittää!