Puolimatkassa

Ajattelin aluksi kirjoittaa yhteenvetoa tämän kevään tapahtumista, treeneistä ja siitä kuinka pienen tytön pyörähtäminen perheeseen on vaikuttanut eloon, mutta päädyin kuitenkin jättämään tarkemman analyysin tuleville päiville, koska kirjaimellisesti päässä ei liiku mitään = Väsyttää.

Hieman kuitenkin paljastan viimepäivien harjoittelumetodeista, nimittäin uutena lajina olen aloittanut vaunukävelyn (Pramwalking) eli lastenvaunujen työtelyn. Tosimies ei ehkä tätä touhua lähtisi kokeilemaan, mutta uskokaa vain, että todella kovaa pk-touhua se onkin (peruskuntotreeniä). En ole koskaan ollut tarpeeksi ahkera treenailemaan matalilla sykkeillä, joten 1,5 – 2 tunnin reippaat kävelysessiot ovat hienoja kokemuksia. Tähän oman tujauksen antaa pieni kassi selässä, joka lisää nousujen tehokkuutta. Hommassa on jotain yhtä siistiä kuin vaeltelisi Lapissa tai jossain kaukana vuorilla.. paitsi, että tallustelee pitkin keskustan puistoja. Tallustelee ympäri kaupunkia ja katselee ihmisten kiireitä kiireettömästi, vailla todellista päämäärää. Hienointa tässä todella on se, ettei ole minnekkään menossa, ei ole määrättyä aikaa tai tavoitetta.. menee vain -On.

Ehkäpä tämä on sitä hyvää lisää, mikä harjoittelujen kirjosta minulta on puuttunut. Sehän paljastuu, kun pääsen jälleen juoksemaan pidempiä matkoja (olen juossut vain 2 lenkkiä nilkkavamman jälkeen!)

Esimerkki viikkotreeniksi :) otan viime viikon sessiot. 3 kertaa 1,5-2 tuntia rattaita työntäen, pyöräkassa olalla (~5 – 7 kg eli jossa uimavarusteet, vaihtokengät, vaihtovaatteet, pyöränkorjaustarvikkeita, puolivuosisadan kuitit, pumppu, artikkeleita, muuta paperia, 0,5 l kukko pils ja jotain sälää vähän lisää) reipasta, mutta rentoa käppäilyä puistoja pitkin.

Olipa kerran Varis. Se eli maailmassa jossa kaikki tuntui olevan hyvin, mutta jatkuvien kriisien ympäröimänä. Kaikkien muiden elämä oli kiireistä ja vaikeaa, mutta Varis eli vain.. Hän oli tyytyväinen kaikkeen mitä hänellä oli; Hänellähän oli Aarre ja hän näki tulevaisuuteen.

Varis oli eräänä päivänä nähnyt maassa kiven eli Aarteen, jonka hän tiesi olevan jotain erikoista. Siitä päivästä lähtien hän oli kantanut Aarretta mukanaan. Kaikki muut linnut ja varikset ihailivat Variksen “aarretta”, mutta eivät kuitenkaan ymmärtäneet hänen Aarteensa arvoa -tiesi Varis.

Vähitellen, kun Varis oli kiveä kantanut nokassaan, hän oli alkanut näkemään tapahtuvia. Näin Varishan siis tiesi mitä muille tapahtuisi, koska näki tulevaisuuteen Aarteen takia. Mutta eihän hän voinut sitä kenellekään kertoa, koska hänellä oli Aarre nokassaan. Hän ei myöskään tahtonut pudottaa Aarretta, koska sitten se ei olisi ehkä enää Aarre vaan kivi ja koska Varis pelkäsi myös menettävänsä Aarteen tuoman taidon. Ja näin hän vain näki kokoajan pidemmälle tulevaisuuteen.

Joka kevät, Varis nähtiin kylän laidalla katselemassa muiden lintujen pesien rakennusta ja keväistä kiirettä.

Joka kevät Varis istui kivi nokassa ja vuodatti kyyneleitä.

Joka kevät Linnut ja kylä Ihmiset katsoivat säälien yksinäistä Varista..

mutta todellisuudessa Varis ei vuodattanutkaan kyyneleitä itsensä vuoksi.

Kuten muutamia postauksia sitten kirjoitin, olen itse löytänyt vähitellen väsähtäneelle vartalolleni hieman ryhtiä ja samalla alkanut huomaamaan kuinka juoksu ja uinti on alkanut luistamaan hieman kevyemmin. En tiedä, enkä myöskään ole mitannut mikä on todella asennon hyöty, mutta paremmalta se (juoksu ja etenkin uinti!) tuntuu joten tyydyn siihen. Enkä ole varma, että onko kehitystä tullut vain runsaamalla ja järkevämmällä harjoittelulla, kun olen uutta asentoa etsinyt, mutta paremmalta vaan meno edelleen tuntuu -jopa virkkeestä toiseen.

Mistä tämä kaikki sitten alkoi? Tietysti altaasta ja uimavalmentajilta kauan kauan sitten. Myöhemmin, kun juoksin joitakin metrejä heräsi usko myös, että asento- ja juoksutekniikasta olisi hyötyä myös juoksun parissa. Tästä olinkin myös saanut vinkkejä yhteislenkeillä, mutta muuten esimerkiksi juoksukirjallisuudessa (tai ainakaan niissä mitä minä olen selaillut) ei kovin paljoa asennosta pohdiskella. Monissa kirjoissa on yleistä lätinää siitä kuinka vartalon pitää olla suorassa ja paljon erillaisia tekniikkaharjoituksia (joilla varmasti oikeaan suuntaan päästään, mutta miksi?), mutta mitään “syvempää” pohdintaa vartalonasennosta juoksuun en ole löytänyt -ennen kuin törmäsin ChiRunningiin. (ChiRunningiin videoon viittasinkin jo edellisessä asento/ryhti kirjoituksessa.).

Mukavaa luettavaa ja miellyttäviä ideoita ChiRunning kirjassa todellakin on, vaikkakin löytämäni versio on varmasti jostakin 80 luvulta (mutta sehän vain lisää keveyttä). Itse en ole vielä kirjaa kokonaan lukenut, mutta olen poiminut juttuja sieltä täältä. Itselleni hyvää fiilistä on tuottanut mielikuvaharjoitukset juoksuun liittyvistä liikkeistä. Etenkin hauska on huomata, kuinka on omat ajatukset olleet samoilla taajuuksilla kirjan/metodin kehittäjien Katherine and Danny Dreyerien kanssa. Onhan kirjassa paljon höpönlöpöä, mutta kiva saada “kovalle harjoittelulle” hieman erillaisia näkemyksiä. Lisäksi pääasiahan on, että innostuu juoksemaan ja pääsee liikkeelle. Kirjan opeilla varmasti homma alkaa tarpeeksi hitaasti ja vähintään näin välttää loukkaantumiset..

Joskus minulta on kysystty altaan reunalta, että mistä tietää, että vartalo on hyvässä asennossa. Tietysti siitä, että selkä ja niska on suorassa ja samassa linjassa (uinnissa ajattele pitkä linja selkärankaa pitkin päälaesta häntäluuhun).. mutta siis täh?.. oikeasti tietää? Tähän on pari tapaa testata vartaloa.

1) (kehitin tämän tiskatessani, mutta löysin saman Chirunning kirjasta) Ensimmäinen ja helppotapa on seistä suorassa hyvässä asennossa ja katsoa varpaita pelkästään päätä niskasta taivuttamalla. Jos näet jalkapöydät, on asentosi ainakin kohtalaisesti kunnossa. Jos näet lantion, polvet tai jopa etureidet todennäköisesti olet taivuksissa lantiosta. Ison peilin avulla homma onnistuu myös.

1,5) Seiso suorassa oven karmia pitkin. Tämä on sellainen quick&dirty chekkaus. Selän pitäisi kukea pitkin oven karmia.

2) Toinen helppo tapa (tätä tehtiin uintiporukoissa joskus ipanana) on mennä selälleen makuulleen ja vetää jalat koukkuun, niin että kantapäät ovat peffassa kiinni. Nyt voit kokeilla (jopa käsillä) tai ajatuksella, että selkäsi todennäköisesti on (tai ainkain pitäisi olla) koko pituudeltaan kiinni maassa (niskaa ei saa maahan kokonaan :). Tämän jälkeen lähde lyhyillä, pienillä askelilla viemään jalkojasi kauemmaksi peräpäästä (eli suorista jalkoja) ja samalla yritä pitää selkäsi kiinni maassa. Huomaat varmasti kuinka jossakin syvällä vatsassi tuntuu jännitystä (älä siis jännitä peffalla). Samalla voit tuntea “kiristystä” ja se voisi olla hyvä merkki pienestä venyttely sessiossa…

3) Vaihtoehto on ehkäpä vaikein toteuttaa, mutta jättää hyvin mielikuvan hyvästä asennosta. Tarvitset yhden kaverin, uima-altaan tai kohtalaisen ison ammeen. Mene rentoon mahalleen kelluntaan veteen (älä siis jännitä käsiä täysin suoriksi, koska tällöin et tunne vettä yhtä hyvin) ja yritä löytää syvillä lihaksillasi hyvä ja ryhdikäs asento. Muista hengittää syvään ja pitää niska suorassa. Tässä pitää luottaa veden nosteeseen ja tukeutua myös sitä vastaan (näin saat jalat pinnalle). Tämän jälkeen kun mielestäni olet suorassa, kaverisi tulee jo nostaa, suoristaa ja auttaa vartaloasi löytämään oikean asennon. Kun kaveri on hommansa tehnyt, hän tönäsee sinut liukuun. Tässä kohdin yritä löytää ja tuntea veden pinta ja virtaus vartalossasi. Jos keskityt kunnolla, voit tuntia veden rajan myöhemminkin altaasta nousemisen jälkeen.

4) hypi paljon hyppynarua ja yritä päästä mahdollisimman pieniin hyppyihin. Tämän älysin pari päivää sitten.. jos vartalosi on taivuksissa, eikä vartalosi pysty pitämään pakettia kasassa, ei hyppimisestä (tai ainakaan vauhdikkaasta hyppimisestä) tule mitään.

Tällaista tällä kertaa. Lisää olisi ollut juttua, mutta eihän tännekkään asti kukaan ole jaksanut lukea..

Täältä löytyy Lancen Livestrong videoblogia pitkin Giro d’Italiaa

Elikkäs, ensiksi valitset jonkun videostreameistä cyclingfans.com sivulta. Videot linkit löytyvät sivun oikealta laidalta. Kaikki eivät varmastikkaan toimi, joten kärsivällisesti tsekkaile toimiva linkki. Yksi toimiva linkki on esim. Gazzetta Giro . Kun video pyörii, niin ota volumet pois videosta ja tämän jälkeen avaat toiseen ikkunaan esimerkiksi Eurosportin englannin kielisen audiostreamen

Sitten vain relax!

Jos löytyy toisia tapoja, niin laittakaas kommenttia! Tietysti, jos joku sattuisi löytämään Peter Selinin kommentointistreamin, niin siitä saa 10 plus pistettä!

EDIT Sitten löytyi suora netStream Eurosportista Justin.tv:n kautta

Lainattus Flickristä: Pingviinin sukellus

Nilkka on vieläkin arka ja juoksut ovat jääneet haaveiksi. Tämän takia olenkin yrittänyt kiinnittää enemmän ja enemmän huomioita asioihin, joita pystyn harjoittelemaan ns. kuivalla maalla aina kun vain muistan. Perusharjoituksena olen yrittänyt kehittää vartalon asentoani eli käytännössä ryhtiäni. Hyvä ryhti koostuu (ainakin) kahdesta osasta. Ensinnäkin, lantio pitää saada “istumaan” hyvin lonkan päälle tuettuna syvillä vatsalihaksilla. Toiseksi niska, solisluut (rintakehä) ja pää pitää saada myös samaan linjaa.

Aluksi lantion liikuttaminen tuntui todella vaikealle, mutta vähitellen (joidenkin päivien jälkeen) aloin huomaamaan kuinka pystyn liikuttamaan ja siirtämään lantioni asentoa vatsalihaksien avulla (älä siis jännitä pakaroita, vaan tee työ vatsalihaksilla). Kun saan siirrettyä lantioni eteen, niin samalla saan selkäni kaaren suoristettua ja tämä tuo tukevan ja koko vartalolleni yhtenäisen tunteen. Samalla myös saan pari senttiä pituutta lisää. Tämän lisäksi, kun vielä muistan ripustaa pääni selkärankani päälle, huomaan kuinka koko vartaloni istuu hyvin ja ryhdikkäästi.

Ryhdikkäänä juoksu tuntuu paremmalta, mutta kaiken lisäksi uinti sujuu paljon paremmin. Kuitenkin on syytä muistaa, että ryhti pitää saada luonnolliseksi, eikä jännittyneeksi. Kun ryhti on hyvä, saat pari senttiä pituutta lisää ja selän kaaret aiheuttavat vähemmän vastusta vedessä (koska niitä ‘kaaria’ ei ole). En usko, että tämä ryhti juttu on ihan oma keksintöni. Kannattaa katsoa vaikka googlesta huippu-uimarien kuvia (phelps esim) ja huomata kuinka keskivartalo on aika napakassa kunnossa.

Ryhdistä ja kuinka saavuttaa se, löysin myös videon, jonka löytyy TÄSTÄ. Tämä video löytyi vielä ihan triathlon sivuilta.

Näyttäisi siltä, että tämän vuoden Giro tiedot löytyvät parhaiten täältä

Ensimmäiset kurkistukset Lancen pyörästä (Girossa)

Olen viime viikkojen aikana yrittänyt perehtyä juoksutekniikkaan ja etenkin luonnolliseen juoksu asentoon. Välillä tuntuu, että juoksu sujuu oikein hyvin ja kevyesti, mutta sitten yht’äkkiä fiilis häviää. Näiden hyvien ja rullaavien juoksufiilisten “vangitseminen” on välillä onnistunut ja olen huomannut, että ne aina liittyy rentoon, ryhdikkääseen ja tuettuun juoksuasentoon. Asentoon, jossa ylävartalo tukeutuu hyvin selkärankaan, joka toisaalta “istuu” tukevasti lantion päällä -toisin sanoen ryhdikäs tuki pitkin selkärankaa. Loppujen lopuksi olen päätynyt, että rullaava juoksufiilis on hyvin sama asia kuin hyvä uintifiilis ja molemmat ovat asennosta hyvin pitkälle kiinni! Myös juoksuasennon lisäksi tai sen seurauksena olen viime viikot kiinnittänyt huomiota jalkaterän asentoon ja askeleen “laskeutumisalueeseen” eli siihen, että jalka laskeutuu vartalon alle eikä eteen.

Kirjoittelen tästä juoksuasennosta seuraavalla kerralla lisää, mutta tällä kertaa vain varottelen, että väsyneenä ja kylmiltään ei pidä mennä kuoppaiselle hiekkatielle juoksemaan. Itse onnistuin juoksemaan oikean jalkani nilkkani yli. Aluksi oli kipua ja kyyneliä, mutta vähitellen turvotus vei voiton. Turvotusta tuli oikein kunnolla juoksun jälkeen ja eipä sitä varmaan hillinnyt se, että vielä jatkoin tapaturman jälkeen juoksu noin 7 km verran (älä edes kysy että olinko tyhmä!). Nyt kökötetään kotona ja toivotaan pikaista tervehtymistä (kuvassa erotettavissa pientä puolieroa nilkkojen kohdalla).

Sitten jotain paljon kauniimpaa! Tsekatkaapas TÄSTÄ- linkin takaa olevaa pyörää.