Puolimatkassa

No kun viime postauksessa pääsin hieman valittamaan vaivoista (flunssasta), on hyvä jatkaa sarjaa. Nimittäin viimeisen parin juoksulenkin aikana oikea polvi on kipeytynyt todella pahasti. Jotenkin on kuitenkin sellainen fiilis, että paikat on kyllä kunnossa, mutta jokin vääntää polven sisällä jotain huonosti ja näin loppu lenkistä polvi alkaa “raastamaan” itseään niin, että juoksu on lopetettava -puren hammasta ja lönköttelen. Seurauksena vihlova polvi joka kipeentyy esim. rappuja laskeutuessa. Onneksi kipu ja vihlominen loppuu polvesta parin päivän juoksutauon jälkeen.

Itsellänihän on aikasemmin pientä negatiota juoksemista kohtaa, koska se on niin fyysisesti raskasta. En tarkoitus nyt hengästymistä, vaan sitä ikuista jalkonen hakkaamista asfaltiin. Nämä huonot fiilikset ovat vuosia vanhoja ja johtuneet pitkälle kipeytyvästä vasemmasta polvesta. Vasen polvi kipeytyi aivan samalla tavalla kuin yllä kipeentyi oikea polveni. Onneksi aikoinani löysin ratkaisun vasemman polven kipuun ja se oli päättäväisyys sekä usko itseeni. Nimittäin ostin sellaiset kengät, jotka tuntuivat istuvan jalkaan, enkä niitä joita myyjät minulle tarjosivat! Kivut hävisivät samantien.

Tästä pitkästä prologista pääsemmekin päivän teemaan eli juoksukenkien ikään. Olen tässä heiman pohtinut, että milloin olisi aika hankkia uudet lönköttely kengät? Mitkäs on lukijoiden kenkien ikä ja vaihtoväli? (laittakaa nyt kommenttia, jos vaikka joku siitä hyötyisi ;). Oma polvekipuilu viittaa siihen, että aika ehkä olisi juuri nyt. Huomenna pitää vähän lönkötellä kisakengillä ja toivoa, että kipuilu todellakin johtuu kuluneesta kengästä (kisakengäthän ovat lähes käyttämättömät :(. Kirjallisuudessa (eli netti haku ja juoksijalehden sivut) ovat aika yhteneväisiä ja suositus kenkien vaihtoon alkaa noin 700 – 1000 km paikkeilla.

Kuvassa pehmustetut neutraalit juoksukengät, joita käytän treenijuoksuun. Kuten pohjista saataa huomata, että käntäpään alueella, etenkin ulkosyrjän puolella, on kulumisen merkkejä. Pohja kulunut ja pehmusteetkin jo käytössä. Suoraan seistessä huomaa kuinka jalat taipuvat ulkoreunoilla kulumien takia.

Näin se talvi sitten alkaa ja ensimmäinen flunssakin on minuun(kin) iskenyt. Todennäköisesti kyseessä ei ole A(H1N1)v:n aiheuttama köhä, koska sain rokotuksen jo pari viikkoa sitten (vaikkakaan se ei anna täydellistä suojaa taudilta). Pari päivää on ollut nenä ja kurkku kuin kaktuksen ja sitruunan sekoitusta, mutta kuumetta ei ole ollut kuin ihan pikkuisen, jota en ole alkanut edes mittaamaan. Räkää onkin sitten kaikkien muiden oireiden edestäkin tullut. Onneksi näyttää siltä, että parin päivän jälkeen polte onteloissa näyttää laantuvan ja aion yrittää huomenna “taas” altaaseen.

Jälleen kerran Alan Couzens kirjoittaa mielenkiintoista juttua harjoittelun suunnittelusta tulevalle vuodelle. Hieno on että Alan nostaa esille asioita kuten mikä on sopiva määrä treeniä ja konkreettisia esimerkkejä. Kuitenkin näyttää siltä, että jos opetuksista tahtoisi jotain irti, pitää omaa suoritusta seurata ja “mitata” kokoajan -työlästä.  Itse en kovin jaksa asiaa vielä ihmetellä, kun ei oikein tiedä edes miten on aikaa käytettävissä tulevana vuonna urheiluun. Tavoite olisi pitää yllä hankittua juoksukuntoa ja lisätä siihen päälle uintia. Tätä kautta pitäisi kunnonkin kehittyä… saas nähdä miten käy.

Tulevaisuudessa kirjoittelun osalta olen ajatellut kasata jonkinlaisen “trilogian” vesivoimasta. En nyt tarkoita nyt niitä lohien “tuulimyllyjä”, vaan uinnin käsitekniikkaa, skullingia (ei curlingia) ja voimaharjotteita. Ehkäpä lättäritkin pääsevät tarinaan mukaan, mutta paljon muutakin olisi (toivottavasti) tarjolla.

Heissuli vei ja nyt tutkimuksen kimppuun.

Kuvassa: Helsingborgin linna (Hamletin linna), jonka uumenissa edellisen kirjoituksen “sisäinen soturi” nukkuu. Kuvat edellisen vuoden Tanskan pyörämatkalta.

Näin se aika hellii ja hoitaa haavat. Päätin sittenkin avata blogini kaikille julkisesti ja tämä päätös kuvaa hyvin päättäväisyyttäni. Ei sillä, että en osaisi päättää mitä tekisin “julkisuusasetuksien” kanssa vaan että suljettu bloggaaminen on vastoin…<clips leikkaa pitkän jorinan pois clips>  jotain vaikeasti ja pitkästi selitettävää. No oli miten oli, tervetuloa vain kaikille ja kiitos supportista kaikille jotka jaksoivat nähdä vaivan ja kirjautuivat blogiini!

Jostain hienosta ja monimutkaisesta piti kirjoittaa, mutta taas jälleen kerran olen saanut itseni tenttistressiin ja yritän 2 illassa opiskella koko MRI tekniikan salat haltuun keskiviikon tenttiä varten. Tämän takia entry on jälleen kerran turinointia.

Tulevia ajatuksia. Olen hieman kysellyt eri tasoisilta triathleeteilta heidän tapojaan valmistautua tulevaan kesään (2o1o) ja tulen tästä kirjoittelemaan lisää. *Lisäys* Jos joku haluaa, lähettäköön treeni suunnitelmia tai suunnitelman ajatuksia minulle sähköpostitse tai tänne kommentteina. Olisi kiva teitää kuinka “jengi” suunnittelee harjoitteluaan. *Lisäys loppuu nyt*

Uimatreenaukset ovat jälleen alkaneet ja olen alkanut vähitellen hiomaan unohtunutta ja ruostunutta tekniikkaa kohdallee. Alkutalvi on mainio aika juuri tekniikan, uima-asennon ja potkujen treenailuun. Lisäksi näin pk-kauden alkumainingeissa olen alkanut hitaasti lisäämään matkaa treeneille samalla tavalla kuin juoksutreenauksessa loppukesällä. Tavoite siis treeni treeniltä hivuttaa kilometrimäärä ylemmeksi ja näin olla rasittamatta itseään nopeasti. Ei ole vaikea uida 10 – 20 km viikkoa kerran ja kunnolla, mutta teeppä se 35 kertaa peräkkäin. Tämän kun vain tajuaisi…

Tänään näin hallissa Hanna-Mari Seppälää, joka uin vaparin potkuja kovempaa kuin itse kelasin lättäreillä :] Tsemppiä häneelle. Lisäksi altaan reunalta löytyi myös ihmettelemästä Kemis (Markus Kemetter), joka itsekkin oli pienen uimatauon jälkeen jälleen hallissa. Itse manailin treenailuajan puutetta, mutta hän opasti kokematonta:”Kyllä vielä tulee aikaa treenailulle..”

Kuvassa: Sisäinen taistelija vielä nukkuu

onhan niitä paljon Etelä-Suomen syksyssä. Marraskuu on täällä ja vähitellen pitäisi alkaa miettimään ensi kesän suunnitelmia… Ei mitään vielä, mutta toivottavasti hieman enemmän tapahtumia, kuin kuluneena kesänä. Kuitenkin ennen kesää, talvea ja joulua, on syytä vielä istahtaa hetken ja nauttia kevyestä kuntoilusta. Mukava oleskella ja treenailla kaikkia mukavia asioita ilman suurempia suunnitelmia.

Ylimenokauden (on muuten käsittämätön termi) treenailu, ainakin minun mielestäni, pitää olla juuri sitä mitä keväällä ja kesällä toivoi voivansa tehdä. Minulle ainakin tulee treenailujen välissä fiiliksiä käydä tai poiketa jossakin, mutta ei vain juuri silloin pysty tai paremminkin tule tehtyä. Yritänkin näin syksyllä piristää fiiliksiä ja toteuttaa näitä pikkuisia asioita. Toisaalta, jos suljet hetkeksi silmät ja mietit niitä epätoivon hetkiä kolme neljä viikkoa ennen viime kesän The kisaa, voit varmasti keksiä paljon tekemistä syksyn pimeille illoille. Uskon, että moni on manaillut tehotonta uintitekniikkaa, roikkuvia jalkoja tai esimerkiksi heikkoja vatsa- ja käsilihaksia kesän aikana, vaikka turha niitä silloin on tuskastella -käy niiden kimppuun nyt! Mikä vielä parasta, ei ole edes kiire. Muista kuitenkin pitää tehot matalla. Asiasta ovat Joel Friel ja Couzens jälleen kirjoittaneet viisaita.

Itse eräänä päivänä heräsin ajatukseen siitä, etten ollut pitkään aikaan koskettanut puuta. Kävelen, pyöräilen pitkin puistoja paljonkin ja näen puita, puistoja ja polkuja, mutta en ollut pitkään aikaan “astunut polulta”. Pelkkä ajatuskin herätti paljon iloa ja jopa pohdiskelua että mahtoiko kyseinen teko olla edes säädyllistä. Joitakin päiviä sitten pienen jännityksen pyöriessä mahassa astuin ohi polusta. En nyt tarkoita, että poikkesin siltä tasaiselta hiekkaiselta juoksu polulta (jotka kylläkin ovat melkein valtaväyliä) pienemmälle polulle puiden keskellä, vaan reilusti juoksin metsään. Loikin pitkin sammalia kengät märkänä ja istahdin hetkeksi ison männyn alle. Satuin näkemään oravan, joka ilmeisesti piti ohi kipittävien mummojen tapaan minua hiaman pöpinä. Nousin puun vierestä ja taputin pari kertaa sitä kylkeen ja jatkoin matkaani takasin turvalliselle, suunnitellulle, ohjaavalle, tylsälle, normitetulle hiekka tielle.

Kiitos kavereille upeasta illallisesta Pyhäinpäivänä.