Puolimatkassa

Näin se vuosi taas humpsahti ja vierähti. Nopeasti vilkaistuna tuntuu, että mitään ei olisi kuluneena vuonna tapahtunut, mutta taitaapa asian laita olla aivan toisin. “Suorituksia” tuli tehtyä enemmän muilla kuin urheilunsaralla. Urheilun osalta suurinta antia on ollut kesän “juoksuinnostus”. En olisi uskonut, että addiktoituisin juoksemisesta niin helposti. Valitettavasti loppu syksystä tavoitekisa jäi välistä ikävien yllätyksien takia ja sitten vielä sain “juoksijan polven” (tästä pitää muuten kirjoittaa lisää, kun asiaa syystä selvitin).

Vesivoima saaga on edennyt hieman hitaasti, mutta siitä syytän täysin useita tenttejä joita tuli tehtyä syksyn aikana. Aikaa vain ei ole ollut kirjoittaa ajatuksen kanssa. Tenteistä yksi oli “pelätty” sairaalafyysikon pätevyystentti, jonka läpäisin oikein hyvillä pisteillä 26/36.

Muuten vuosi meni oikein mallikkaasti, vaikka tavoiteltua lisenssiaattityötä ei tullut kirjoitettua, eikä artikkeleita submittoitunut kuin yksi (tai kaveri sen submittoi ja laittoi ystävällisesti nimeni kanteen mukaan) -Jännityksellä odotellaan miten sen kanssa käy. Ensi vuonna sitten pitäisikin tulla pari juttua lisää ja lopullinen valmistuminen sairaalafyysikoksi.

Tämän vuoden loppu eli joulu ja välipäivät ovat tunnollisen työläisen tyylillä mennyt sairastaessa. Kurkku on ollut kipeä toista viikkoa. Onneksi tänään ensimmäisen kerran pitkään aikaan tuntuu olo parantuvan. Taisi olla viime vuonna sama juttu, vuoden sairastelut tiivistyy vuoden vaihteeseen.

Joulu hujahti perheen ja vanhempien kanssa mökillä. Parasta! Alemmassa kuvassa veljeni hyppy uuteen vuoteen!

Kaikkea hyvää ja kiitos kaikille. Ensi vuonna Puolimatkassa blogissa tulee vierailemaan uusi kirjoittaja ainakin yhden sarjan verran ja alustava-aihe: “Superfood”.

mökillä keskellä lumista luontoa. Luonto kauneinmillaan. Kännykällä kirjoittaminen vaikeaa joten välipäivinä lisää. Hyvää joulua ja muistakaa rentoilla.

Koska viime vesivoima kirjoituksen jälkeen tuli pari hyvää kommenttia, ajattelin hieman lisää vielä asiasta kirjoittaa -välttääkseni sekaannuset. Viime vesivoima osassa kirjoitin kuinka uin 25 m 8,5 käsivetosyklillä aikaan 22 s. Tämähän on hieman ympäripyöreästi kirjoitettu… voi minua…

Ensinnäkin on syytä huomata, että puhun sykleistä per altaanmitta, vaikka “tieteellisesti” olisi parempi puhua käsivetosyklin pituudesta metreinä. Toisena parametrinä pitäisi puhua taajuudesta eli siitä kuinka monta kertaa käteni pyörii esim. minuutissa. Uintinopeus riippuu käsivedonpituudesta ja niiden taajuudesta (vertaa juoksu: nopeus [m/s] = jalkojen pyörintä nopeus [1/s] * askeleen pituus [m] . Tämähän on kuin aalto-oppia: aallon pituus (käsisyklin pituus) ja taajuus (pyöritysnopeus). Nämä molemmat tekijät on helppo mitata etenkin jos joku toinen on altaan reunalla mittailemassa. Sweetenham (uimaguru ja tiukka äijä) ehdottaakin, että harjoittelualtaissa pitäisi olla tarkasti mitatut metrit, jotta uimari voi seurata uintiaan myös matkana. Hyvänä vinkkinä: uimahallin ratanauhoissa on altaan alusta puinaisia “pylpyröitä” ensimmäiset 5m ja puoliväli altaasta (12,5 m) on merkitty yleensä myös punaisella pylpyrällä.

Nyt kun katsomme uudestaan esittämääni dataa: 25 m ja 8,5 käsivetosykliä. Tästä voimme laskea syklin pituudeksi 2,9 m. Toisaalta pyöritystiheudeksi minuutissa 23,2 sykliä / min ja nopeudeksi 67,22 m / min. Tässä kuitenkin kannattaa huomioida, että voin varioidan syklinpituutta tai pyöritystaajuutta. Hyvä tekniikka mahdollistaa nopeamma pyörityksen ja pidemmän/tehokkaan “liu’un”.

Yhteenveto: käsivetosykliä per altaanmitta on ok arvo treenauksen apuna, mutta jos aletaan asioista puhumaan, niin puhutaan oikeista mitoista. (Mieltäni ilahdutti hesarin “teelusikka” ja “ruokalusikka” mittaartikkeli kuluneella viikolla!)

Pari viikkoa sitten uin hieman lisää “dataa” 50 m altaassa. Yritin uida mahdollisimman samalla tavalla kuin 25 m aikaisemmin ja päädyin seuraavaan saaliiseen: 50 m, 45 s ja 20 käsivetoa. Mutta jos vertaamme yllä laskettuun käsisyklinpituuteen pitäisi minun päästä 20 käsivedolla 58 metriä (2,9 m * 20 käsivetoa = 58 m ) -homma ei toimi?! Toisaalta on syytä muistaa, että 25 m metrin altaassa lasketussa käsisyklinpituudessa on “alkuliuku”, joka hiemankin harjaantuneella uimarilla on (vähintään) 5 m. Joten tässäkin huomataan, että toisesta “altaanmitasta” määritetyt arvot eivät noin vain tarkasti ole muutettavissa toiseen altaanmittaan. Totta kai liu’un vaikutuksen voi ottaa huomioon, mutta on ehkäpä helpompi testailla eri altaanmitoille eri arvot… tulee ainakin uitua. Nostin tämän asia myös esille, koska ammattilaisarvot jotka ovat kisoista määritetty, ovat 50 m altaille (jos toisin ei mainita).

Loppuun pitää vielä maininta, että oma ennätykseni on 50 metrillä 29 sekuntia (näin masters ukkona). En laskenut tämän uinnin aikana käsivetojani (koska en sitä paljoa ole harrastanut, koska olen harrastelija), mutta uskon, että se on ollut hyvin lähellä tuota 8,9 / 25 m (sisältäen käännökset). Tämä tarkoittaa, että olen pyörittänyt käsiäni huomattavasti nopeammin, kuin esimerkki datassani.

————— Pari muuta asiaa historian kirjoihin:

-Kokeilin muuten uida Garmin 310 XT mittarin kanssa ja onnistuuhan se -miksi ei?. Sykevyötä en käyttänyt, koska se ei kuitankaan toimi veden alla, eikä sellaiset vyöt pysy päällä uidessa -miksi pitäisi?. Mittari on aika mötikkä, joten eipä uiminen ole mitenkään herkkua. Kuitenkin parin kerran jälkeen siihen varmasti tottuu -onko tarvetta? kuitenkin itse tulen jatkossa käyttämään rs200 polarin mittaria altaalla, jos kelloon on tarvetta. Se on niin niin paljon ohuempi.

- Olen päässyt parille lenkille tänä viikonloppuna. Paras lenkki oli tänä iltana, kun lunta tuli taivaan täydeltä, eikä teitä ollut “lakastu”. Polvi ei kipeentynyt, mutta 8 ja 7 km lenkkien lopussa polvessa tuntui hieman omituiselta. Pitänee aloitella varovasti, mutta hyvälle tuntuu!

Harjoittelua korkealla (Keniassa)

Kommenttien mukaan harjoittelu paikka on 2400 m korkeudessa, eikä 1700 metrissä kuten videon teksteissä. Näin myös mainostaa alla oleva training centerikin.

Lisäksi sieltä löytyy ihan kunno training plääts:

Hotelli/training center

Kuten viime kerran alustuksen jälkeen voikin arvata, seuraavaksi tulee käsienheilutteluanalyysiä. Syy tähän hässäkkään tietysti on selvä: Jos tahdot kehittyä, se pitää pystyä mittaamaan. Kuulostaa ehkäpä tylsälle, mutta fiiliksiin ei tällaisissa tapauksissa voi luottaa. Ah niin, hieman erillaisia mittausfiiliksiä (kuntotesti) voi käydä myös lukemassa Jupiksin sporttiblogista.

Palaatanpas takaisin minun dataa: 25 m 8,5 vetosykliä ja aikaa ~ 22 s.

Ensinnäkin, vetojen lukumäärien kanssa kannattaa hieman olla varovainen, koska esim. netti on pullollaan vetosykli (1 sykli = 1 käden koko sykli) tai käsiveto (lasketaan molemmat käsien vedot yhteen) lukuarvoja, eikä niitä välttämättä määritellä artikkeleissa ollenkaan. Minä puhun tästä lähdin aina syklistä eli 1 sykli on kun esim. oikea käsi kiertää yhden kokonaisen uinti syklin eli tulee toistamiseen veteen. Syklejä on myös helpompi laskea (sykli = käsivedot / 2). On myös kerran käynyt tuttujen triathlonistienkin kanssa tämä kömmähdys ja mietin todella pitkään kuinka toinen (hyvä) uimari pystyy uimaan 25 metriä 7 käsivedolla kun itse käytin 17 samalla matkalla..

Minä pyöritän uidessani 8,5 kertaa kättäni ympäri 25 m matkalla. Tämä on vain vertailuksi annettu luku, koska käytännössä oikeaa lukua ei ole olemassa. Jokaisella uimarilla on oma “sisäinensyklinsä” ja etenkin pituus “vaikuttaa” siihen (lyhyemmät pyörittelevät enemmän). Joitakin vuosia sitten oli “villitys” uida mahdollisimman vähäisillä käsivedoilla altaanväli, mutta käytännössä se johtaa siihen, että uimarin liukuu liian pitkään ja vauhti kerkeää hidastumaan. Kuitenkin kesivetojen lukumäärä on hyvä parametri seurata, koska se kuvaa vedon tehokkuutta (myös uima-asentoa). Ehkäpä syklien tiedotaminen voisi tuoda uintii sitä järkevyyttä. Esimerkiksi, jos uidessasi syklien määrä kasvaa tahattomasti 10 %, olisi syytä levätä, koska olet jo väsynyt ja alat uimaan tehottomasti -älä treenaa huonoa tekniikkaa!

Kuten jo tuli edellemmä mainittua, mahdollisimman matalat kierrokset ei kuitenkaan ole avain nopeuteen -voisithan olla pyörittämättä. Tämän takia on välillä hyvä ottaa aikaa. Ajan ja käsisyklien summalla saa ns. “uintigolf” tuloksen, joka kuvaa uintehoa. Itselläni oma tulokseni on 30,5 (25 metrillä). Jos saan pudotettua tätä lukemaa tiedän, että olen kehittynyt uinnissa.

Näiden lukujen avulla pääsee jo aika pitkälle. Seuraavaksi yritänkin päästä itse asiaan eli siihen harjoitteluun. Jos jotakin kiinnostaa niin alla pari lisä linkkiä tästä asiasta. Seuraavaksi kirjoittelenkin scullingista.

Hyvä linkkiä tästä aiheesta: Beginner triathlete sivustolla

Näin sitä on taas aika vierähtänyt…

Tehokkaasta uinnista ja tekniikkaharjoituksista piti ja yritän kirjoittaa, mutta kello on jo tuhansia ennen kuin pääsee koneen ääreen (rauhassa), niin eihän sitä mitään jaksa kirjoittaa. Ei ainakaan niitä ajatuksia joita päivien mittaan on päässä pyörinyt. Etenkin meininkiä painaa aamuiset heräämiset ja pitkät illat. Olen pienen tauon jälkeen taas löytänty itseni altaasta ja ainoa aika uimiselle ovat aamut. Altaaseen yritän sännätä noin 6:30 aamusta ja ennen töitä treenailen 2500 – 3500 m per kerta (riippuen treenin sisällöstä). Vähitellen alkaa vesi “löytymään” ja siihen apuna on ollut tekniikka- ja voimaharjoitukset. Matkaa lisätään joulun jälkeen jos vain pääsen hieman kiireistäni eroon.

Kun puhutaan uinnista ei voi välttää puhumasta myös tekniikasta. Tämä varmaankin johtuu myös siitä, ettei ole luonnollista (ainakaan enää) että ihminen killuu veden varassa ja jopa etenee siellä yllättävän hyvin -tähän tarvitaan tekniikkaa. Kuinka hyvin sitä sitten kelluu ja liukuu vedessä on harjoittelun tuotosta. Osa meistä löytää veden luonnollisesti, mutta uskon, että totuttelulla ja harjoittelulla jokainen voi nauttia ja oppia uimaan hyvin! Kuitenkin tämän vaatii harjoittelua ja etenkin oikean tekniikan oppimista.

Aamu-uintien yhteydessä olen huomannut kuinka viime vuosista “tutut” uivat edelleen allasta edes takaisin sitä samaa samaa samaa vauhtia. Olen monesti miettinyt, että se vaatii paljon päättäväisyyttä uida vuodesta toiseen samaan aikaan, suunnilleen samalla tavalla ja samaa vauhtia. On hyvin todennäköistä että he nauttivat uimisesta paljon, koska ei sitä muuten jaksaisi.

Itse yritän kehittyä, löytää uusia tapoja oppia ja nauttia vedestä. Seuraavien parin kerran, kolemen tai jopa neljän postauksen aikana ajattelinkin käydä läpi joitakin uintivinkkejä joita olen löytänyt kirjoista ja oppinut toisilta uimareilta tai valmentajilta (Kirjoja: Triathlon A training manual, Triathlete’s training bible ja Champioship swim training)

If it’s measurable, measure it. if it’s controllable, control it. Record everything.  – Bill Sweetenham

Noihin sanoihin kiteytyy paljon, etenkin kun harjoittelee tekniikkaa (tai suunnittelee harjoitusohjelmaa). Uintitekniikka (etenkin pitkille matkoille tähtäävillä uimareilla, 400 < matka) on hyvin pitkälle sama asia kuin tehokas veto ja hyvä uima-asento (ihan kuin olisi kirjoittanut näin joskus ennenkin). Jotta voisimme vertailla uintitehokkuutta keskenämme, pitää meillä olla jokin mitta. Uinnissa hyvä mitta on vetojen lukumäärä per 25 tai 50 m. Lisäksi kun tähän liittää vielä ajan, niin saamme jonkinlaisen parametrin, veto nopeus, joka kuvaa uimarin tehokkuutta. Esimerkiksi minä uin 50 m noin 43 sekuntiin käyttäen 34 vetoa (17 vetoparia).

Näistä voidaankin sitten laskea kaikenlaisia tehokkuutta kuvaavia parametrejä, mutta niistä seuraavalla kerralla lisää. Sitä odotellessa voittekin käydä uimassa ja muistakaa laskea vetojen lukumäärä (keskiarvo) parin altaanmitan matkalta ja lisäksi ottakaa aikaa, niin voidaan ensikerralla hieman laskeskella parametreja.