Puolimatkassa

Vesivoima sarja etenee hitaasti kohti todellista päämääräänsä. Tänään ajattelin käsitellä hieman “huopaamista” eli scullingia. Eräästä nettisanakirjasta löysin seuraavan määritelmän:

…sculling is a means of propelling watercraft by moving an oar from side to side, while changing the angle of the blade so as to always generate forward thrust.

Mielikuvat pitäisi siirtyä samantien Italiaan ja kondoliajelulle.. ah. Uimisessa sculling tarkoittaa lähes samaa. Idea on käytää käsiä kui airoja (kuten uinnissakin) ja välittää voima veteen vaihtamalla airojen/käsen kulmaa ja suuntaa siten että voima suuntautuu “taakse” päin siten että vesialus eli vartalo lähtee liikkumaan eteenpäin.

Sculling on myös ehkäpä yksi tärkeimmistä tai parhaimmista tavoista oppia siirtämään voimaa veteen. Kuivalla maalla tehty voimaharjoittelu vahvistaa uintilihaksia, mutta pelkää raaka voima ei uinnissa auta, vaan voimansiirto pitää oppia tekemään oikein. Itse uskon myös, että uudet voimistuneet/stimuloidut lihakset oppivat oikean liikeradan ja työmoraalin scullingin avulla.

Alla esimerkki video scullingista youtuben syöväreistä, jossa näkee scullingin perusidean. (Videossa: pojan jalat roikkuvat ja nilkat ovat 90 asteen kulmassa joka hieman ihmetyttää).

Videosta saa hyvän käsityksen, että mistä on kyse. Tekniikka on kuitenkin harjoitettava altaalla ja eri variaatioita on loputtomasti. Esimerkiksi voit scullata sivuttain, mahallaan, selällään, pää menosuuntaan tai toisin päin, käden edessä, sivussa tai kylkien vierässä tai taaksen päin. Oheisesta kuvaliitteestä löytyy perus sculling vinkit (kuvaliite).

Suosittelen ensiksi testailemaan pystyasennosta scullingia. Tämän jälkeen ei muuta kuin makoilemaan mahallaan. Scullauksen aikana voi käyttää pullaria (eli kelluketta siellä jalkojen välissä) tai sitten voit pitää jälkoja pinnalla hyvin kevyillä potkuilla. Ideaalia olisi kellua ilman potkuja! Loppuun vielä erillaisia sculling harjoitteita youtubesta!

Muista uida paljon tai ainakin usein!

Koska viime vesivoima kirjoituksen jälkeen tuli pari hyvää kommenttia, ajattelin hieman lisää vielä asiasta kirjoittaa -välttääkseni sekaannuset. Viime vesivoima osassa kirjoitin kuinka uin 25 m 8,5 käsivetosyklillä aikaan 22 s. Tämähän on hieman ympäripyöreästi kirjoitettu… voi minua…

Ensinnäkin on syytä huomata, että puhun sykleistä per altaanmitta, vaikka “tieteellisesti” olisi parempi puhua käsivetosyklin pituudesta metreinä. Toisena parametrinä pitäisi puhua taajuudesta eli siitä kuinka monta kertaa käteni pyörii esim. minuutissa. Uintinopeus riippuu käsivedonpituudesta ja niiden taajuudesta (vertaa juoksu: nopeus [m/s] = jalkojen pyörintä nopeus [1/s] * askeleen pituus [m] . Tämähän on kuin aalto-oppia: aallon pituus (käsisyklin pituus) ja taajuus (pyöritysnopeus). Nämä molemmat tekijät on helppo mitata etenkin jos joku toinen on altaan reunalla mittailemassa. Sweetenham (uimaguru ja tiukka äijä) ehdottaakin, että harjoittelualtaissa pitäisi olla tarkasti mitatut metrit, jotta uimari voi seurata uintiaan myös matkana. Hyvänä vinkkinä: uimahallin ratanauhoissa on altaan alusta puinaisia “pylpyröitä” ensimmäiset 5m ja puoliväli altaasta (12,5 m) on merkitty yleensä myös punaisella pylpyrällä.

Nyt kun katsomme uudestaan esittämääni dataa: 25 m ja 8,5 käsivetosykliä. Tästä voimme laskea syklin pituudeksi 2,9 m. Toisaalta pyöritystiheudeksi minuutissa 23,2 sykliä / min ja nopeudeksi 67,22 m / min. Tässä kuitenkin kannattaa huomioida, että voin varioidan syklinpituutta tai pyöritystaajuutta. Hyvä tekniikka mahdollistaa nopeamma pyörityksen ja pidemmän/tehokkaan “liu’un”.

Yhteenveto: käsivetosykliä per altaanmitta on ok arvo treenauksen apuna, mutta jos aletaan asioista puhumaan, niin puhutaan oikeista mitoista. (Mieltäni ilahdutti hesarin “teelusikka” ja “ruokalusikka” mittaartikkeli kuluneella viikolla!)

Pari viikkoa sitten uin hieman lisää “dataa” 50 m altaassa. Yritin uida mahdollisimman samalla tavalla kuin 25 m aikaisemmin ja päädyin seuraavaan saaliiseen: 50 m, 45 s ja 20 käsivetoa. Mutta jos vertaamme yllä laskettuun käsisyklinpituuteen pitäisi minun päästä 20 käsivedolla 58 metriä (2,9 m * 20 käsivetoa = 58 m ) -homma ei toimi?! Toisaalta on syytä muistaa, että 25 m metrin altaassa lasketussa käsisyklinpituudessa on “alkuliuku”, joka hiemankin harjaantuneella uimarilla on (vähintään) 5 m. Joten tässäkin huomataan, että toisesta “altaanmitasta” määritetyt arvot eivät noin vain tarkasti ole muutettavissa toiseen altaanmittaan. Totta kai liu’un vaikutuksen voi ottaa huomioon, mutta on ehkäpä helpompi testailla eri altaanmitoille eri arvot… tulee ainakin uitua. Nostin tämän asia myös esille, koska ammattilaisarvot jotka ovat kisoista määritetty, ovat 50 m altaille (jos toisin ei mainita).

Loppuun pitää vielä maininta, että oma ennätykseni on 50 metrillä 29 sekuntia (näin masters ukkona). En laskenut tämän uinnin aikana käsivetojani (koska en sitä paljoa ole harrastanut, koska olen harrastelija), mutta uskon, että se on ollut hyvin lähellä tuota 8,9 / 25 m (sisältäen käännökset). Tämä tarkoittaa, että olen pyörittänyt käsiäni huomattavasti nopeammin, kuin esimerkki datassani.

————— Pari muuta asiaa historian kirjoihin:

-Kokeilin muuten uida Garmin 310 XT mittarin kanssa ja onnistuuhan se -miksi ei?. Sykevyötä en käyttänyt, koska se ei kuitankaan toimi veden alla, eikä sellaiset vyöt pysy päällä uidessa -miksi pitäisi?. Mittari on aika mötikkä, joten eipä uiminen ole mitenkään herkkua. Kuitenkin parin kerran jälkeen siihen varmasti tottuu -onko tarvetta? kuitenkin itse tulen jatkossa käyttämään rs200 polarin mittaria altaalla, jos kelloon on tarvetta. Se on niin niin paljon ohuempi.

- Olen päässyt parille lenkille tänä viikonloppuna. Paras lenkki oli tänä iltana, kun lunta tuli taivaan täydeltä, eikä teitä ollut “lakastu”. Polvi ei kipeentynyt, mutta 8 ja 7 km lenkkien lopussa polvessa tuntui hieman omituiselta. Pitänee aloitella varovasti, mutta hyvälle tuntuu!

Kuten viime kerran alustuksen jälkeen voikin arvata, seuraavaksi tulee käsienheilutteluanalyysiä. Syy tähän hässäkkään tietysti on selvä: Jos tahdot kehittyä, se pitää pystyä mittaamaan. Kuulostaa ehkäpä tylsälle, mutta fiiliksiin ei tällaisissa tapauksissa voi luottaa. Ah niin, hieman erillaisia mittausfiiliksiä (kuntotesti) voi käydä myös lukemassa Jupiksin sporttiblogista.

Palaatanpas takaisin minun dataa: 25 m 8,5 vetosykliä ja aikaa ~ 22 s.

Ensinnäkin, vetojen lukumäärien kanssa kannattaa hieman olla varovainen, koska esim. netti on pullollaan vetosykli (1 sykli = 1 käden koko sykli) tai käsiveto (lasketaan molemmat käsien vedot yhteen) lukuarvoja, eikä niitä välttämättä määritellä artikkeleissa ollenkaan. Minä puhun tästä lähdin aina syklistä eli 1 sykli on kun esim. oikea käsi kiertää yhden kokonaisen uinti syklin eli tulee toistamiseen veteen. Syklejä on myös helpompi laskea (sykli = käsivedot / 2). On myös kerran käynyt tuttujen triathlonistienkin kanssa tämä kömmähdys ja mietin todella pitkään kuinka toinen (hyvä) uimari pystyy uimaan 25 metriä 7 käsivedolla kun itse käytin 17 samalla matkalla..

Minä pyöritän uidessani 8,5 kertaa kättäni ympäri 25 m matkalla. Tämä on vain vertailuksi annettu luku, koska käytännössä oikeaa lukua ei ole olemassa. Jokaisella uimarilla on oma “sisäinensyklinsä” ja etenkin pituus “vaikuttaa” siihen (lyhyemmät pyörittelevät enemmän). Joitakin vuosia sitten oli “villitys” uida mahdollisimman vähäisillä käsivedoilla altaanväli, mutta käytännössä se johtaa siihen, että uimarin liukuu liian pitkään ja vauhti kerkeää hidastumaan. Kuitenkin kesivetojen lukumäärä on hyvä parametri seurata, koska se kuvaa vedon tehokkuutta (myös uima-asentoa). Ehkäpä syklien tiedotaminen voisi tuoda uintii sitä järkevyyttä. Esimerkiksi, jos uidessasi syklien määrä kasvaa tahattomasti 10 %, olisi syytä levätä, koska olet jo väsynyt ja alat uimaan tehottomasti -älä treenaa huonoa tekniikkaa!

Kuten jo tuli edellemmä mainittua, mahdollisimman matalat kierrokset ei kuitenkaan ole avain nopeuteen -voisithan olla pyörittämättä. Tämän takia on välillä hyvä ottaa aikaa. Ajan ja käsisyklien summalla saa ns. “uintigolf” tuloksen, joka kuvaa uintehoa. Itselläni oma tulokseni on 30,5 (25 metrillä). Jos saan pudotettua tätä lukemaa tiedän, että olen kehittynyt uinnissa.

Näiden lukujen avulla pääsee jo aika pitkälle. Seuraavaksi yritänkin päästä itse asiaan eli siihen harjoitteluun. Jos jotakin kiinnostaa niin alla pari lisä linkkiä tästä asiasta. Seuraavaksi kirjoittelenkin scullingista.

Hyvä linkkiä tästä aiheesta: Beginner triathlete sivustolla

Näin se aika hellii ja hoitaa haavat. Päätin sittenkin avata blogini kaikille julkisesti ja tämä päätös kuvaa hyvin päättäväisyyttäni. Ei sillä, että en osaisi päättää mitä tekisin “julkisuusasetuksien” kanssa vaan että suljettu bloggaaminen on vastoin…<clips leikkaa pitkän jorinan pois clips>  jotain vaikeasti ja pitkästi selitettävää. No oli miten oli, tervetuloa vain kaikille ja kiitos supportista kaikille jotka jaksoivat nähdä vaivan ja kirjautuivat blogiini!

Jostain hienosta ja monimutkaisesta piti kirjoittaa, mutta taas jälleen kerran olen saanut itseni tenttistressiin ja yritän 2 illassa opiskella koko MRI tekniikan salat haltuun keskiviikon tenttiä varten. Tämän takia entry on jälleen kerran turinointia.

Tulevia ajatuksia. Olen hieman kysellyt eri tasoisilta triathleeteilta heidän tapojaan valmistautua tulevaan kesään (2o1o) ja tulen tästä kirjoittelemaan lisää. *Lisäys* Jos joku haluaa, lähettäköön treeni suunnitelmia tai suunnitelman ajatuksia minulle sähköpostitse tai tänne kommentteina. Olisi kiva teitää kuinka “jengi” suunnittelee harjoitteluaan. *Lisäys loppuu nyt*

Uimatreenaukset ovat jälleen alkaneet ja olen alkanut vähitellen hiomaan unohtunutta ja ruostunutta tekniikkaa kohdallee. Alkutalvi on mainio aika juuri tekniikan, uima-asennon ja potkujen treenailuun. Lisäksi näin pk-kauden alkumainingeissa olen alkanut hitaasti lisäämään matkaa treeneille samalla tavalla kuin juoksutreenauksessa loppukesällä. Tavoite siis treeni treeniltä hivuttaa kilometrimäärä ylemmeksi ja näin olla rasittamatta itseään nopeasti. Ei ole vaikea uida 10 – 20 km viikkoa kerran ja kunnolla, mutta teeppä se 35 kertaa peräkkäin. Tämän kun vain tajuaisi…

Tänään näin hallissa Hanna-Mari Seppälää, joka uin vaparin potkuja kovempaa kuin itse kelasin lättäreillä :] Tsemppiä häneelle. Lisäksi altaan reunalta löytyi myös ihmettelemästä Kemis (Markus Kemetter), joka itsekkin oli pienen uimatauon jälkeen jälleen hallissa. Itse manailin treenailuajan puutetta, mutta hän opasti kokematonta:”Kyllä vielä tulee aikaa treenailulle..”

Kuvassa: Sisäinen taistelija vielä nukkuu

Jälleen seisotaan altaan reunalla. Intoa tai ei, mutta tarkoitus olisi hypätä molskauttaa aallot yli reunojen ja polskutella seuraava reilu tunti.

Kisakausi triathlonin puolesta on ohi ja nyt (juuri nyt, eikä myöhemmin) olisi se aika kehittää heikkouksia eli oletusarvoisesti uintia (itse tappelen juoksun kanssa, mutta se on toinen tarina se). 1,5 tuntia altaassa on pitkä aika ja ilman “suuntaa” aika voi tuntua ikuisuudelta tai no ½*∞ niin ei liioitella pahasti. Ennen hyppyä märkään lähitulevaisuuteen on syytä kuitenkin hieman konkretisoida edellistä postausta ja suunnitella märkä tulevaisuus. (Tästä olen jo aikasemmin kirjoittanut, mutta enpä usko, että kertaus tekee mitään pahaa. Elikkäs pähkinöiden kimppuun…)

Harjoittelu vaatii päämäärän ja tiedon tämän hetkisistä taidoista ja kunnosta. Ensiksi pitää testata itsensä, jotta tietää missä ollaan ja sitten pitää päättää minne mennään. Kuten ehdotin, niin käykää uimassa 500 m tai 1000 m testiuinti rennolla, ei “all-out”, vauhdilla. Ideana on saada selville matkavauhti, jota voi pitää hyvänä perusharjoitteluvauhtina. Helpoiten tämä onnistuukin, jos saa kaverin tai esimerkiksi uimavalvojan (ymmärtääkseni mielellään auttavat) altaanreunalla ottamaan ajan. Mutta toisaalta, voihan kellon jättää yksinkin altaan reunalle tikittämään.

HUOM 1! Muista lämmitellä reippaalla 200 – 400 m uinnilla itsesi ennen testiä!

Oletetaan, että selviät 1 km uinnista 18 minuutissa ja 25 sekunnissa. Koska uintiharjoitukset yleensä koostuu hieman lyhyemmistä matkoista kannattaa matkavauhti selvittää 50 m matkalle eli tässä tapauksessa ~55 s per 50 m -hyvä alku!

HUOM 2! Älä kuitenkaan yritä uida testiuintiasi tähän aikaan, vaan ui “rennon” reippaasti oma testiuinti. Äläkä myöskään kilpaile viereisen radan uimareiden kanssa. Esittämäni aika on vain esimerkki ei tavoite! Tarkoitus on selvittää perusvauhti harjoituksille.

Nyt kun meillä on tieto siitä missä ollaan ja harjoittelulla on joku perustaso voidaan alkaa harjoittelemaan… eh? No ei tosiaankaan, vaan nyt pitää saatua tietoa käyttää hyväksi ja alkaa suunnistamaan kohti tavoitteita. Kuitenkin päämääriä ennen tarvitaan hieman lisää työkaluja!

Toisena haasteena (ensimmäinen oli testiuinti) ehdotan “kelloa” eli ui kellon kanssa! Kellon ei välttämättä tarvitse olla ranteessa, vaan sekuntikello (4 eriväristä viisaria) löytyy yleensä altaan reunalta. Kokeile uida edellä määritetyllä perusvauhdilla esim 5 x 50 m (tauko 10 s jokaisen 50 m välissä). Seuraa kellosta 50 m aikoja ja yritä pysyä perusvauhdissa. Tällä yksinkertaisella harjoitteella on kaksi tarkoitusta 1) Opi lukemaan kelloa ja samalla pitämään “ajatukset” uinnissa ja 2) huomata kuinka helppoa on uida perusvauhtia, kun harjoitteluun lisätään pieniä taukoja.

Ensimmäinen kohta on yllättävän vaikeaa, mutta älä anna periksi (se oikeasti on vaikeaa… viimeistään sitten kun uidaan kovaa ja happivaje alkaa pirstaloimaan todellisuutta). Myös on todennäköistä, että sinulla ei ole uimavalmentajaa altaan reunalla, joten sinun pitää oppia seuraamaan uimavauhtia ja samalla kehitystäsi!

Toisen kohdan pitäisi olla jo selvä. Koska päämäärä on kehittää uintia ei aina pidä tyytyä perusvauhtiin, vaan jatkossa tullaan haastamaan tämä aika. Tämä aika voidaan haastaa sijoittamalla harjoitusten väliin taukoja, jotta harjoitukset voidaan uida hieman nopeammin. Tätä kautta elimistöä kehitetään nopeampaan vauhtiin. Vähitellen kasvatetaan matkoja ja vähennetään taukoja… kohta uidaan jo kovaa!

Lopuksi voidaan vielä hieman haastaa itseään 5 x 50 m sarjalla 5 sekuntia nopeammin kuin perusvauhti eli tässä esimerkissä 50 s / 50 m + tauko 10 s. Toisin sanoen 5 x 50 m ja lähtö 1 minuutti. Tämä tarkoittaa, että uit 50 m ja lähden uimaan seuraavan heti kun 1 minuutti täyttyy. Näin tauko määräytyy vauhdistasi, mutta yritetään tähdätä 50 s aikaan! Tämän uinnin jälkeen pitäisi olla jo hieman punaiset posket ja loppuun kannattaakin uida loppuverryttelyä esim. 200 m kevyesti ja hitaasti.

Tässä on harjoituskokonaisuus, josta kertyy noin 2000 m ja paljon, paljon hyödyllistä tietoa uimataidoistasi!

Istun junassa ja kirjoitan tietämättä mitä kirjoittaa. Tai oikeastaan tiedän, mutta en tiedä miten. Ulkona on pimeää ja “kisakausi” on ohi. On siis myös aika aloittaa “off season” (kuten myös Jupiskin on nähtävästi tehnyt -kts linkki oikealta). Koska en oikein osaa olla tekemättä mitään, on kuitenkin parasta samantien aloittaa suunnittelemaan tulevaa ja keskittyä tekniikkaan, kirjallisuuteen, lisenssiaattityöhön, töihin, pyöräilyyn, kavereihin ja tietysti myös blogin kirjoitteluun.

Kuluneen vuoden märehtely jää myöhempiin kirjoituksiin. Olen kovin huono katsomaan taakse päin, raportoimaan ja analysoimaan tehtyjä ja tekemättömiä.Tätä olisi ehkä syytä hieman petrata, koska vanhoista asioita voi oppia; ehkäpä pelkään, että kyynistyn ja takerrun menneisyyteen. Raportoinnista voisi myös hyötyä ihan “urallakin” ja tieteellisiä / kokeellisiä kirjoituksia voisi syntyä helpommin. Kuitenkin yleensä tyydyn toteamaan, että olen lukenut, nähnyt, kokenut ja mitannut, joten mitäs sitten.

Ehkäpä jotkut (minä) ovat hieman miettineet, missä olen ollut ja miten Vantaan maraton meni. Olinhan treenannut ja hieman fiilistellyt… Totuushan on, että juoksu ja koko tapahtuma jäi välistä aivan muiden kuin urheillullisten syiden takia, joka varmasti jättää kuluneesta syksystä hieman “torson” fiiliksen. Samojen syiden takia olen myös tällä hetkellä junassa (Kuopio – Helsinki) ja ihmettelen tämän kirjoituksen sisältöä. Syyt eivät kuulu tänne, joten sulkeudun tässä kohdassa yksityisyyteni pimeyteen.

Kuitenkin tiedän, että Vantaan maraton järjestetään jälleen kerran ensi vuonna uudestaan (kuten monta muutakin juoksua) ja voin jälleen alkaa haaveilemaan tulevasta. Lisää intoa tähän antoi myös eilisen yön Hawain Ironman kisa, joka lisäsivät juoksu intoa 1000 pykälällä (puhumattakaan pyöräilystä ja ja ja ). Vaikka syksyn juoksut loppuivat hieman tyngästi on paljon muuta jännään ja mielenkiintoista jatkossa luvassa. Opiskelut ja työt menevät eteenpäin, eikä blogin ideat ole loppumassa joten eiköhän ensi vuodestakin jännittävä saada aikaan. Jos ei muuta, niin voihan sitä alkaa katsomaan pörssikursseja ja ihmetellä kuinka kauan ne vielä jakasavat laskea…

Tarkoitus olisikin seuraavaksi palata takasin blogini perusjuurille ja lähteä kasaamaan jonkinlainen “Perus uinti settiä”. Lisäksi ajattelin lähteä rakentamaan itselleni juoksutreeniohjelmaa ensi kevättä ja kesää varten, jota sitten esittelen häpeilemättömästi virheineen päivineen näillä sivuilla. Esittelemäni ideat, ajatukset ja treenit tulevat olemaan varmasti lainattuja ja kopioituja, mutta yritän kyllä aina viitata ideoiden lähteisiin. Olisihan se hienoa, jos väliin sattuisi jotain omaakin…

Uintisuunnitteluun innoitti (varmasti vahingossa) Eeva L, joka yhtenä päivänä työpaikkaruokalassa pohdiskeli jotenkin tähän tyyliin:”Mitähän sitä voisi uinnissa treenailla, kun aamullakin hallissa on rata ihan omassa käytössä…“. Mielestäni tämä on todella hyvä kysymys. Useat (tai ainakin jotkut) kuntoilija (triathlonistit, uimarit, harrastelijat jne.) treenailevat uitia eikä valmentajasta ole tietoakaan. Ei ole ideoita harjoituksista tai tekniikan kehitys tempuista, joten allasta uidaan 1,2,3,4… monta kertaa edestakaisin tietämättä edes lopullista matkaa. Tämän toistuessa vuoden ympäri, uimari varmasti kehittyy uimaan omalla tavallaan allasta edestakaisin tasaista vauhtia noin 1500 +- 500 metrin matkan, mutta joka ei varmastikkaan kehitä kyseistä uimaria pidemmälle kuin uimaan juuri näin! Tähän varmastikkin voi saada muutoksen ja uinnista tulee myös tällä tavoin mielenkiintoisempaa. Enkä usko, että se on edes vaikeaa.

Kiitos kommenteista (jee!!). Lopuksi voisin linkata vanhaan kirjoitukseeni: Triathlon ei ole koko elämäsi, jonka ideat olivat myös lainattuja (mielestäni hyvästä triathlon kirjasta). Lisäksi pitäisi kai heittää virtuaallinen taivas täyteen serpenttiiniä, koska edellinen kirjoitus saavutti 100 julkaistun kirjoituksen rajapyykin.

Jos 100 olisi ollut määrittelemäni maali, niin tämä kirjoitus olisi ylittänyt rajan ja olisin nyt maalissa!

Kyllä se aluksi vähän kirpas, mutta luulin että se oli vain pieni osuma. Kuitenkin nyt kotona kivistelen ja ihmettelen  turpoavaa jalkapyötää. Mietin jopa että se olisi murtunut… äh. Ei auta muu kuin kylmää, komressio ja kohoasento, mutta eipä siitäkään taida olla apua monen tunnin jälkeen.

Siis mitä oikeastaan tapahtui oli täysin naurettavan pientä, mutta pienestä [kärpäsestä] tuli jälleen härkänen. Olin Stadikalla lopettelemassa uintitreeniä ja viimeisillä loppuverryttely metreillä iskin voimakkaalla rintauinnin potkulla jalkani rataköyteen. Ensinnäkin ei se mitään köyttä ole. Rataköysi koostuu kovista muovin palasista, jotka on varmasti kaikille tuttuja. Toiseksi ei se siihen rataköyteen olisi muuten osunut (jalka on kuitenkin useiden senttien syvyydellä potkun loppuvaiheessa), mutta rataköyden päällä kiikkui ja roikkui lauma pikku lapsia (tyttöjä) ja köysi oli noin 20 cm syvyydellä ja sivulla radan puolella. Potkasu, kirpasu ja ärähdys! Lapset hävisivät ja minulle tuli hieman huono omatunto tuollaisesta ärjynnästä… mutta kumpa ipanat tietäisivät miten täällä nyt kärsitään, niin oltaisiin varmasti sujut!

Pointtihan tässä koko jutussa on, etteivät säännöt ole turhaan laadittuja, vaikka ne kuinka tyhmiltä välillä tuntuvatkin. Lasten on kiva leikkiä altaassa ja se on hienoa, mutta leikkikää siellä missä pitääkin! Prrrr… harmittaa. Alla kuitenkin se uimani treeni.

EDIT<pari tuntia myöhemmin>*  Pitää vielä lisätä, että rataköysissä riippumiskiellossa on myös lasten turvallisuudesta kysymys. Jos siitä köydeltä keikahtaa ja sattuu kaatumaan kilpauimarin (joihin itseäni en laske) eteen, niin vahinkohan siinä sattuu. Lisäksi vapaa-, selkä- tai perhosuinnissa kädet kauhovat joskus kovallakin vauhdilla ja se voi helposti osua köydellä kiikkuvaa. Kumpaa siinä sitten syytetään: uimaria vain parkuvaa lasta… Tämä ei ollut sitten mikään uhkaus! *END EDIT

400 verr
6x200 (150vu I + 50ru II- ), tauko 10s
8x50 (15max+35verr, 2 joka lajia), tauko 
30s300ptk ov, I
4x50ptk su, III, tauko 20s
100 verr
300kv ov,  I
4x50kv su, III, tauko 20s
200 verr
yht. 3300

Onhan tässä taas aikaa vierähtänyt, kun viimeksi kirjoitin uintiin liittyvän entryn, joten tällä kertaa tulee oikein herkkua. Ajattelinkin heittää teille hauskan linkin, jossa voi ihailla uinnin olympiavoittajia ja maailmanmestareita tikku-ukolla simuloituna. Animaatiot löytyvät virtual-swim.com sivuilta.

Vähän liioittelin, että ukkeli olisi tikuista rakennettu. On uurastajalle hieman lihaa rangan päällekin laitettu. Sivuilta löytyy eri matkojen uimareita ja tietysti eri lajeista. Mikä tästä hommasta tekee vielä hienon on se, että ukon liikkeitä voi ihailla käytännössä mistä kuvakulmasta tahansa. Sivujen kautta (jotka kylläkään eivät vielä ole täysin valmiit) voi myös tilata animaation omasta uinnista! Tämähän olisi vasta todella hauskaa. Voisi kerrankin nähdä kuinka itse kääntyy, vääntyy ja kiertyy miten sattuu…

Ensimmäisenä itse kiinnitin huomioita kuinka uimarit hengittävät. Hengitys tapahtuu suoraan sivulta vartalonkierron kanssa. Pää ei nouse käytännössä yhtään ylöspäin, jolloin se aiheuttaisi vastusta. Lisäksi huomioita kannattaa kiinnittää potkuihin (minä se jaksan niistä aina märistä)… Siitä vain leikkimään ja sitten altaaseen tai järveen tai mereen…

Tällä kertaa hieman uintivideoita suomalaisten tyyliin. HS:n sivuilta (julkaistu joitakin päiviä sitten) löytyy mielestäni oikein hyvin tehtyjä uintivideoita eri uintilajeista (videot ja HS:n sivu). Videot on hieman lyhyitä, mutta onneksi ne saa pysäytettyä…

“Valmentaja Esa Sievinen ja 16-vuotias uimari Emilia Pikkarainen opettavat HS.fi:n videoilla neljän uintimuodon tekniikat”

Homma näyttää sen verran helpolta että pitääpäs lähteä taas illalla altaalle… (Kuva ei ole oma)

Helsingin sanomien urheiluosastolla kirjoiteltiin tänään seuraavaa:

“Uudenaikaiset kilpailuasut ovat mullistaneet uintiurheilun. Manchesterissa sunnuntaina päättyneissä lyhyen radan MM-kilpailuissa syntyi viidessä päivässä 18 maailmanennätystä. Niistä 17:ssä ME-uimari käytti Speedon LZR Racer -pukua.”

Onhan tämäkin tekniikkaa, mutta varmasti sapettaa, jos sattuu olemaan Italialainen tai Arenan kisajoukkueissa (uinnissä näyttää olevan niin, että urheiluvälineillä on ns. joukkueet joita uikkarivalmistajat sponssaavat). Speedo on saanut oman pukunsa ensimmäisenä kilpauimareilleen ja tuloksiakin tulee. Pukua on ollut valmistamassa myös NASA, joka on jälleen eksynyt aika kauas avaruudesta. Kaverillani on lastenrattaat jotka taitaa olla NASAN “testaamat”. NASAkin tekee pientä käteistrahaa omista vanhoista “keksinnöistään”… Ai niin ja jos haluaa, niin pukua voi jo tilata ns. “pre-order”. Hinta on noin 550 dollaria. Puvun saa käyttöön vasta Olympialaisten jälkeen.

Tänään uintitreeneissä oli vuorostaan vesivoimaa ja tekniikkaa. Tässäpä muutama harjoitus joita kannattaa kokeilla:

Kuntopallon heittely: Tähän hommaan vaaditaan kaveri ja 3 kg kuntopallo (sellainen iso boltsi). Ideana on kopitella palloa altaan reunalta altaaseen ja toisin päin. Altaassa oleva pitää itseään potkimalla pinnalla ja kopittelee kaverille pallon takasin altaan reunalle. Noin 20 toistoa jonka jälkeen vaihto. Tämä setti parikertaa ympäri. Voit myös kokeilla kuljettaa palloa vedenpinnan päällä samalla kuin uit esimerkiksi 25 m ja tyyli on vapaa.

nopea vs. voima (lättärit): Lättärit käteen ja esim 4 x 50 metriä, siten että uit 2 ensimmäistä nopealla käsien pyöritystaajuudella ja seuraavat 2 hitaalla pyörityksella, mutta mahdollisimman voimakkaalla käsivedolla. Tätä on välillä hyvä kokeilla myös ilman lättäreitä. Auttaa löytämään käsien pyöritysnopeuden ja voiman välistä sopusuhtaa. Yleensä kuntouimarit uivat kovin hitaalla pyöritystaajuudella (eli kuinka nopeasti kädet viipottavat ympäri).

Nopeutta: Nopeutta on tarkoitus yleensä uida lyhyt matka -esim. 4 x 50. Ui puoli altaanmittaa täysillä, jonka jälkeen jäähdyttele loput 37,5 m.

Eiköhän tässä näitä ollutkin. Paljon on taas uintitekniikka juttuja mielessä, mutta tietäisi vain kuinka ja milloin kerkeisi kirjoittamaan. Yksi mielenkiintoinen asia on tämä niin sanottu “korkea olkapään palautus” vapaauinnissa. Tätä opetetaan esimerkiksi monissa youtuben triathlon videoissa ja triahtlon kirjoissa, jotka kylläkin taitavat olla vanhoja (ainakin ne mitä minä olen nähnyt). Tällä hetkelle (kuten meille masters porukassa opetetaan) tällaista tekniikkaa pidetään vanhana. Karkeasti voisi sanoa, että nykyään pidetään parempana, että kädet pyörivät jatkuvasti (ei pitkiä liukuja) ja käsi palautuu hyvän vartalon käännöksen avulla sivulta, kyynärpää matalalla ja peukalo edellä (käsi suhteellisen suorana). Tämä ei rasita yhtä paljon olkapäitä ja näin käden saa myös palautettua nopeammin eteen. Yritän tehdä tästä hieman lisää tutkimusta videoiden ja kirjallisuuden pohjalta.

Tämän päivän kuvissa keväistä Aleksanterin katua ja YliGon peli-ilta tunnelmaa Kaisla olutravintolassa.